Epäonnistunut valinnanvapausmalli hylättävä

Osallistun loppuviikon päättäjien metsäakatemiaan, joten en valitettavasti pääse loppuviikon täysistuntoihin ja valiokuntiin eduskuntaan. Päättäjien Metsäakatemia on yhteiskunnan päättäjille ja muille vaikuttajille suunnattu kurssi- ja keskustelufoorumi. Sen tavoitteena on lisätä suomalaisten vaikuttajien kiinnostusta metsäasioihin, vahvistaa heidän metsällistä tietämystään sekä luoda vuorovaikutusta metsäalan ja muiden alojen vaikuttajien kesken. Kansanedustajille metsäakatemia lasketaan maanpuolustuskurssin tavoin eduskuntatyöksi, joten metsäakatemiaan osallistuminen ei johda poissaolomerkintöihin.

En siis valitettavasti pääse osallistumaan tänään soteuudistuksen niin sanotun valinnanvapausmallin lähetekeskusteluun. Mielestäni ns. valinnanvapausmalli ei todellisuudessa lisää asiakkaiden valinnanvapautta etenkään syrjäseuduilla. Lisäksi se uhkaa pakkoyhtiöittämisen muodossa altistaa yhteiset terveyspalvelumme sotebisnekselle, missä tärkein tavoite on potilaan sijaan voittojen maksimointi.

Ns. valinnanvapausmalli ei tue soteuudistuksen alkuperäisiä tavoitteita, eli lyhyempiä jonoja, parempaa integraatiota ja kustannustehokkuutta. Esitys on saanut asiantuntijoilta murskaavan arvion, mutta valitettavasti hallitus ei ole suostunut kritiikkiä kuulemaan. Kaikista keskeisin ongelma lakiesityksessä on terveydenhuoltomme markkinoistaminen. Tätä ajetaan kokoomuksen toimesta puhtaasti ideologisista syistä, vaikka asiantuntijat varoittavat, että se ei toimi.

Soteuudistus on lähihistoriamme tärkein uudistus. Se tulee mullistamaan sosiaali- ja terveydenhuoltomme. Suomalaiset ovat pääosin tyytyväisiä sosiaali- ja terveyspalveluihin, mutta erityisesti palveluiden hinta ja luukulta luukulle juoksutus koetaan ongelmaksi. Siksi soteuudistus on välttämätön toteuttaa. Hallituksen esityksessä on kuitenkin lähdetty tekemään mallia säästöt yksityisten terveysjättien etu edellä.

Hallituksen ajama malli on uhka kansanterveydelle. Siinä ei ole kyse valinnanvapaudesta vaan järjestelmämme hyvin toimivien osien romuttamisesta pakkoyhtiöittämisen tieltä.

On myös uhkana, että soten ns. valinnanvapausmalli lisää asiakkaiden pompottelua luukulta luukulle, sillä hallituksen esityksessä sote-keskusten palveluvalikoimaan on ahdettu liikaa tehtäviä, kuten esimerkiksi lyhytaikaisia sosiaalihuollon palveluita. Tässä ei ole logiikkaa, sillä sosiaalihuolto kuuluisi jatkossa maakunnille ja sen liikelaitoksille. Moninaista tukea tarvitseva potilas joutuu siis jatkossa hakemaan apua sekä sote-keskukselta, että maakunnan liikelaitokselta.

Terveyserojen kasvamiseen hallituksen esityksessä liittyy se, että yksityisille palveluntuottajille tulee kannustin valikoida asiakkaitaan joko ylihoitamalla tai alihoitamalla heitä. Tällaista ei voi hyväksyä. En myöskään suostu uskomaan siihen, että syrjäseutujen palvelut tulevat lisääntymään – miksi ihmeessä yksityiset sotejätit välittäisivät harvaan asuttujen alueiden pienistä markkinoista, missä ei ole kunnolla voiton maksimoinnin mahdollisuutta?

Kaiken lisäksi hallituksen esitys ei velvoita yksityisiä sotepalveluiden tuottajia riittävään veroraportointiin. Tästä on ollut erityisen huolissaan esimerkiksi veronkiertoa tutkiva ja asian erittäin hyvin tunteva Finnwatch järjestö. Finnwatchin mukaan veronmaksun vastuullisuuden varmentamisen osalta pettymys, eikä vastaa yksityisten sote-yritysten verovälttelystä esitettyihin huoliin. 

Meidän yhteisiä verorahoja ei saa päästää haaskaamaan kansainvälisille veroja vältteleville terveysjäteille, vaan meidän tulee palata sotessa sen alkuperäisiin tavoiteisiin. Näin voidaan saada jonot lyhyemmäksi, asiakasmaksut alas ja taattua tasapuolisesti maailman paras terveydenhuolto joka puolelle maata. Siksi hallituksen ajama niin sanottu valinnanvapausmalli on hylättävä pikimmiten. 

Vappupuhe 2017

Hyvät Ystävät ja Toverit, Suomalaisen työn ja sen merkityksen juhlijat,

Odotamme jo malttamattomina kevättä, joka on uudistumisen ja toivon aikaa. Muuttolinnut palaavat pitkän talven jälkeen, hiirenkorvat puhkeavat silmuistaan, jäät lähtevät joista ja järvistä ja ruoho vihertää. Valo ja lämpö syrjäyttävät vihdoinkin talven kylmyyden ja pimeyden. Kuitenkin kevään mukanaan tuoma toivo paremmasta huomisesta ja uudesta alusta kuihtuu hallituksemme huonojen päätösten alle. Joka kevät maamme hallitus kokoontuu kehysriiheen päättämään yhteisestä tulevaisuudestamme. Eivätkä tulokset todellakaan lupaa parempaa tai anna toivoa niille kansalaisille, jotka jo nyt joutuvat elämään epätietoisina siitä, kuinka rahat riittävät jokapäiväisiin välttämättömiin menoihin; asumiseen, ruokaan ja lääkkeisiin.

Kasvun, työllisyyden ja julkisen talouden tasapainottamisen varjolla on Sipilän hallituksen julmaan leikkuriin joutuneet niin työttömät, pienituloiset eläkeläiset, opiskelijat, lapsiperheet kuin sairaatkin. Sosiaaliturvan indeksileikkausten muodossa hallitus on ottanut lapsilisistä, heikentänyt työttömyyskorvausta, vienyt opintotuesta, leikannut sairauspäivärahaa, kotihoidontukea, kansaneläkkeitä ja takuueläkettä, sekä pienentänyt vammaisetuuksia ja eläkeläisten asumistukea. Lista on lohduttoman pitkä ja koskettaa kaikista eniten heikommassa asemassa olevia ihmisiä.

Hyvät Toverit,

Hallituksen epäoikeudenmukaiset leikkaukset ja eriarvoistavat päätökset eivät osu kuitenkaan pelkästään sosiaaliturvaan. Ennen eduskuntavaaleja kaikki eduskuntapuolueet lupasivat, että koulutuksesta ei enää leikata. Mitä vaalien jälkeen oikein tapahtui? Koulutukseen osoitetaan historialliset satojen miljoonien eurojen leikkaukset! Koulutuslupauksesta tuli koulutuspetos. Petos, jonka lapsemme ja nuoremme maksavat korkojen kanssa takaisin. Jo nyt viidennes alle 25-vuotiaista nuorista miehistä ovat yhteiskuntamme tukiverkkojen ulkopuolella, vailla työ- tai koulutuspaikkaa. Vailla toivoa uudesta alusta, paremmasta huomisesta. Onko meillä varaa menettää heidät, syrjäyttää yhtään nuoristamme? Onko Suomella varaa leikata koulutuksesta, osaamisestamme, tuotekehityksestä, tutkimuksesta, omasta tulevaisuudestamme?

Ei tietenkään ole, mutta ymmärtääkö Suomen hallitus Sipilän johdolla, mitä arvokkaimman pääomamme, koulutusjärjestelmämme, romuttaminen merkitsee maamme kilpailukyvylle, työllisyydelle, yrityksille, sivistykselle ja koko yhteiskuntamme hyvinvoinnille pitkällä aikavälillä?

Väitän, että perusteelliset vaikutusarviot niin koulutusleikkauksista kuin subjektiivisen päivähoito-oikeuden lakkauttamisesta ovat jääneet hallitukselta joko tekemättä, tai sitten ymmärtämättä. Järkevintä olisi perua leikkaukset ja panostaa osaamiseen sen sijaan, että sahaamme omaa oksaamme poikki. Täällä Pohjois-Pohjamaalla, nuorten maakunnassa, pitkien välimatkojen ja huonojen kulkuyhteyksien näkökulmasta aloituspaikkojen väheneminen ja keskittäminen vaarantavat koulutuksen tasa-arvon ja lisäävät alueellista eriarvoistumista. Jos koulutus loppuu esimerkiksi Taivalkoskelta ja Pudasjärveltä, tarkoittaa se sitä, että nuoren on hakeuduttava entistä kauemmas kotoaan halutessaan opiskella luonnonvara-alan koulutusta. Tässä ei ole mitään järkeä, ei nuoren kannalta, mutta ei myöskään Suomen työllisyyden kannalta, jos tahdomme edistää työllisyyden kasvua maa- ja metsätaloudessa. Hallituksen kärkihankkeeksikin mainittu biotalous tarvitsee leikkausten sijaan enemmän resursseja osaamisen ja yritystoiminnan mahdollistamiseksi, joten tässäkin Keskustavetoisen hallituksen tavoitteet ja päätökset ovat valtavassa ristiriidassa keskenään. ( Myös Raahen seudun ja Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymissä on tehty mittavia säästötoimenpiteitä ja esimerkiksi Jedussa yt:t johtivat 70 opettajan irtisanomisiin.)

Leikkaukset tulevat näkymään väistämättä niin opetuksen laadussa kuin lähiopetuksen määrässä. Kaikkea opetusta ei ole mahdollista ulkoistaa, opettaa etänä tai siirtää ilman perustaitojen omaksumista työpaikoille, vaikka työssäoppimisen lisäämisessä ei sinänsä mitään pahaa olekaan.

Arvoisat kuulijat,

Eikä säästöjen lista lopu tähänkään. Hallitus leikkaa myös korottamalla erilaisia maksuja. Terveyskeskus-, päivystys- ja poliklinikkamaksujen sekä omavastuuosuuden maksukaton nostamisen raskaimmat vaikutukset kohdentuvat jälleen pienituloisiin ja eniten terveysongelmista kärsiviin ihmisiin. Hallitus vaikeuttaa köyhien asemaa siis kaikista päistä, ensin leikkaamalla tulopuolta ja sitten kasvattamalla menopuolta. Hallituksen politiikan seurauksena leipäjonot kasvavat ja toimeentulotukimenot lisääntyvät. Toimeentulotuen maksatus taas puolestaan on jo pitkään ollut kaaoksessa, eli tässäkin on onnistuttu vaikeuttamaan köyhän elämää. Hallitus on köyhän kurittamisessa suorastaan innovatiivinen!

Toverit,

Vappupuhe ei saisi olla liian pitkä tai tylsä. Tämä taitaa olla kohta vähän molempia, sillä en vieläkään pysty lopettamaan hallituksen huonojen päätösten ruotimista.

Vielä kuvaan astuu kikysopimus, mikä leikkaa pienipalkkaisten työntekijöiden lomarahoja ja palkkoja työajan palkattoman pidennyksen vuoksi. Jos työttömäksi kuitenkin joutuu, niin on hallitus asettanut työttömänkin taipaleelle omat miinakenttänsä. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa on nimittäin leikattu jopa sadalla päivällä!

Työttömien kepittämisessä hallitus on myös kunnostautunut. Hallitus päätti aivan viimepäivinä kehysriihessä, että työtöntä rangaistaan työttömyysturvaa leikkaamalla, jos hän ei onnistu löytämään pätkätöitä työttömyysjakson aikana.

Ansiosidonnaisten työttömyyspäivien jättileikkausten lisäksi hallitus on tehnyt lukuisia vähemmän julkisuutta saaneita työelämäheikennyksiä. Omavastuuajan kesto on pidennetty viidestä seitsemään päivään. Palkkatukityötä ei enää lasketa kokonaan mukaan työssäoloehtoon.  Kulukorvaukset poistettiin työttömyysetuudella tuetun omaehtoisen opiskelun ajalta. Työn vastaanottovelvollisuutta on tiukennettu: Jos kieltäytyy varmasta työpaikasta, karenssi on 90 päivää aiemman 60 päivän sijaan. Työttömyysturvaa alhaisempi palkkataso ei enää aikaisempaan tapaan ole este ottaa työtä vastaan. Vuorotteluvapaan ehtoja on tiukennettu. Lisäksi koeaika pitenee, irtisanottujen takaisinottovelvollisuus lyhenee ja oikeus määräaikaisen sopimuksen solmimiseen pitkäaikaistyöttömän kanssa kevenee. Myös työntekijän oikeutta sairastaa lomalla heikennettiin.

Kuka vielä uskoo perussuomalaisten olevan työväenpuolue? Ei kukaan! Ennen eduskuntavaaleja Timo Soini lausui jo kuuluisaksikin nousseen sitaattinsa: ”Meillä on suomalaisessa yhteiskunnassa noin miljoona ihmistä suurinpiirtein tuhannen euron tuloilla. Siltä porukalta ei voi, ei saa, eikä ole varaa leikata.” Tämä puhe jäi vain perussuomalaisten populismiksi, näiltä ihmisiltä hallitus leikkaa kaikista eniten.

Mutta hyvät ystävät!

Samaan aikaan, kun Hallitus kyykyttää työntekijää ja syyllistää työtöntä ja ottaa köyhimmiltä eläkeläisiltä ja lapsiperheiltä, niin hallitus toteutti suurituloisia eniten hyödyttävän miljardin euron veronkevennyksen. Käytännössä he, jotka tienaavat yli 7000 euroa kuukaudessa saavat eniten, mutta he, joiden tulot jäävät alle 20 000 euron vuodessa, eivät veronkevennyksistä hyödy lainkaan.

Onko tämä sitä oikeudenmukaista veropolitiikka? Tässä taloustilanteessa, jossa köyhimmät on laitettu kestävyysvajeen ja kikyn maksumiehiksi, on todella härskiä antaa verohelpotuksia suurituloisimmille, jotka näihin säästötalkoisiin eivät ole osallistuneet. Osinkojuhlien ja verohelpotusten lisäksi hallitus on suosinut rikkainta kansanosaa keventämällä miljoonaperintöjen verotusta. Tulossa on myös esitys hallintarekisteristä, jolla varallisuutta piilotetaan ja harmaata taloutta lisätään. Ja uskokaa tai älkää, mutta samainen hallituksemme on oikein asettanut työryhmän selvittämään eriarvoistumiskehitystä! Eikö se riittäisi, että hallituspuolueet katsoisivat peiliin, sieltä löytyy syy ja vastaus siihen miksi Suomessa tulo- ja hyvinvointierot koko ajan kasvavat ja kansalaiset eriarvoistuvat.

Hyvät Ystävät,

Mitä Suomi nimisestä hyvinvointivaltiosta on enää jäljellä, jos kaiken tämän lisäksi hallituksen ajama soteuudistuksen niin kutsuttu valinnanvapausmalli toteutuu? Se on todellinen uhka sosiaali- ja terveyspalveluillemme. Vasemmistoliiton mielestä valtion tehtävä ei ole edistää terveyskonsernien bisnestä, vaan kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Sote-uudistuksessa pitää palata uudistuksen alkuperäisiin tavoitteisiin, eli palveluiden sujuvuuden ja tasa-arvon parantamiseen ja hylätä pakkoyhtiöittämisvaatimukset.

Rahoituksen tulee tulla pääosin progressiivisen tulo- ja omaisuusverotuksen kautta ja myös maakunnilla tulee olla oma verotusoikeus niiden itsenäisen päätösvallan, demokratian mahdollistamiseksi. Pohjoismaiden korkeimpia asiakasmaksuja on kohtuullistettava, hoitoon pääsyä on nopeutettava ja jonotusaikoja lyhennettävä.

Arvoisat kuulijat,

Olemme varjobudjetissamme esittäneet realistisen ja oikeudenmukaisen vaihtoehdon hallituksen leikkauksille. Vaihtoehdossamme keskitymme työllisyyden parantamiseen, mutta myös köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamiseen. Huomioimme niin pienituloiset eläkeläiset kuin lapsiperheet. Haluamme korjata home- ja kosteusvaurioiset koulut, päiväkodit ja muut julkiset tilat. Emme halua sairastuttaa lapsiamme, nuoriamme tai henkilökuntaamme. Työväenpuolueiden ja ammattiyhdistysliikkeen on tehtävä tiivistä yhteistyötä, jotta yhdessä ratkaisemme muuttuvan työelämän haasteet, estämme työehtojen polkemisen ja edistämme työssäjaksamista, toimeentuloa sekä naisten ja miesten välistä palkkatasa-arvoa niin täällä Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin.

Olemme maailman mittakaavassa toisaalta hyvin etuoikeutettuja, kun saamme kerääntyä juhlapäivinämme yhteen iloitsemaan ja juhlimaan samaan aikaan, kun muu maailma tuntuu musertuvan sodan ja kärsimyksen alle. Ympäri maailmaa käytävistä konflikteista kärsivät eniten siviilit – siis pienet lapset, vanhukset, naiset, miehet, tavalliset ihmiset. Muistakaamme tänään myös ympäri maailman hätää kärsiviä ihmisiä. Nostakaamme aatteemme lippu Rauhan, ihmisoikeuksien ja solidaarisuuden puolesta ja symboliksi sille työlle, jolle punainen, vasemmalla puolella oleva sydämemme sykkii.

Annetaan yhdessä maailmalle toivoa paremmasta, kuten jo teimme ottamalla kuntavaalivoiton. Hyvää ja punaista Vappua Ystävät ja Toverit!

Kuka kuuntelee köyhää?

”Kuka kuuntelee köyhää” on paitsi erinomainen nimi köyhyyden vastaiselle toiminnalle, on myös itsessään äärimmäisen tärkeä ja vilpitön kysymys. Köyhyys on monta ihmistä koskettava ongelma ja jokainen köyhyyttä kokenut tietää omakohtaisesti, mitä köyhyys on. Yhteiskunnallisesti köyhyys on monimutkainen ilmiö, mikä johtuu useista eri asioista.

Köyhyyden poistamiseksi tarvitaankin laajaa ymmärrystä köyhyyttä aiheuttavista yhteiskunnan rakenteista. Ihmiset eivät köyhdy sattumalta, vaan köyhyys syntyy useasta erilaisesta rakenteellisesta prosessista, kuten periytyvyydestä, luokka-asemasta, byrokratiasta, sosiaalisen turvaverkon puutteesta, yhteiskunnan laiminlyönneistä, epäonnesta, sairauksista, työttömyydestä ja niin edelleen. Köyhyyttä ei voida siis ratkaista ilman laajaa ymmärrystä yhteiskuntamme eriarvoisuutta lisäävistä rakenteista tai yhdellä yksittäisellä keinolla.

Kuitenkin monilla pienillä yksittäisillä keinoilla voimme poistaa köyhyyttä tehokkaasti. Matalapalkkatyön ja epäsäännöllisten työsuhteiden yleistymisen johdota työelämä tarvitsee uudistusta, jotta vältämme työssäkäyvien köyhien luokan syntymisen lopullisesti. Palkan tulee olla riittävä ja tämän täytyy olla lähtökohta kaikessa työmarkkinapolitiikassa.

Köyhyysvaarassa olevia tulee auttaa. Köyhyysvaarassa ovat ikääntyvät naiset ja yksinhuoltajaperheet sekä monilapsiset ja maahanmuuttajataustaiset perheet.  Eriarvoistumiskehitys tietyissä ihmisryhmissä on nopeampaa ja näitä ihmisiä täytyy tukea elämän nivelvaiheissa tehokkaammin.

Eläkeläisköyhyyteen on puututtava ensisijaisesti nostamalla pienimpiä eläkkeitä ja perusturvaa on parannettava kautta linjan. Etuuksien verotukseen on saatava kohtuullisuutta. Ruoan hintaa tulee pyrkiä alentamaan ja asumisen hintaa on alennettava rakentamalla huomattavasti lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.

Ylivelkaantuneisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Suojaosuuksia tulee korottaa ja velkajärjestelyjä on kehitettävä. Pikavippareiden koronkiskonta tulee laittaa kuriin.

Jokaisen on voitava luottaa, että joutuessaan työttömäksi, yllättävien elämänmuutosten edessä tai yritystoiminnan epäonnistuessa yhteiskunta varmistaa riittävän perustoimeentulon. Nykyinen perusturva koetaan usein monimutkaiseksi, passivoivaksi ja lannistavaksi. Siksi tarvitaan riittävä perustulo köyhyyttä ja byrokratiaa poistamaan.

Valitettavasti köyhällä ei ole nykyisessä hallituksessa ystäviä. Perusturvaa on leikattu ja palvelumaksuja ja esimerkiksi lääkkeiden omavastuuosuuksia on nostettu. Hallitus on vaikeuttanut köyhien ihmisten elämää monin eri tavoin. Kelan toimeentulotuen maksatukseen liittyviin ongelmiin ei ole pystytty puuttumaan riittävän hyvin. Jos maan hallitus ei kuuntele köyhää, niin miten köyhyyteen voi silloin puuttua?

Puhe on pidetty 19.4.2017 Kuka kuuntelee köyhää? -verkoston eduskunnan kansalaisinfossa järjestämässä ”TOISTEN NURKISTA LEIPÄJONOON” tilaisuudessa.

Liikennekaari vie, mutta mihin suuntaan?

Eduskunta hylkäsi tänään hallituspuolueiden äänin yhdessä SDP:n kanssa tekemämme muutosehdotuksen niin sanottuun liikennekaareen ja lakiin jäi vielä kaksi suurta puutetta. Ensimmäinen koskee tavaraliikenteen harmaata taloutta ja toinen taksien sääntelyä. Ylipäätään harmaan talouden torjuntaa ei tässä laissa huomioitu riittävästi.

Me vasemmistoliitossa haluamme suojella kotimaista työtä ja rehellisiä yrittäjiä. Tavaraliikenneluvan rajoja ei pidä nostaa, vaan niiden tulisi olla 2 000 kilossa pakettiautojen ja 40 kilometrissä tunnissa traktoreiden osalta. Vasemmistoliiton tavoite on estää ja kitkeä harmaata taloutta sekä panostaa suomalaiseen osaamiseen ja yrittäjyyteen. 

Taksien kohdalla valiokunnan tekemät muutokset olivat lähinnä kosmeettisia. Varsinainen ongelma eli asemapaikka- ja maksimihintasääntelystä luopuminen jäi ennalleen. Ymmärrän kyllä tarpeen sääntelyn muuttamiselle ja tavoitteet luoda uudenlaisia joustavia palveluita, mutta näiden muutosten hinta on liian kova etenkin harvaan asutulla alueella sekä kuvaannollisesti että konkreettisesti. Taksien hinnat nimittäin nousisivat siellä, missä kysyntää ei ole niin paljoa, ja taksien saatavuus ylipäätään heikentyisi. Lisäksi kyytien hintojen yksittäisiltä ylilyönneiltä ei suojelisi mikään, mikä vaarantaa erityisesti ikääntyneiden ihmisten aseman.

Kaupungeissa tilanne olisi toinen. Täällä suuri tarjonta pitää huolen siitä, että hinnat ovat kurissa. Samalla kuitenkin voi tosin käydä niin, ettei taksinkuljettaja enää tule toimeen tekemällään työllä. Kuulimme viime perjantaina taksiyrittäjien äänekkään protestin tätä lakia kohtaan. Olemme myös saaneet jatkuvasti viestiä taksikuskeilta sekä sähköpostilla että asiakkaina.

Emme esittäneet koko lain hylkäämistä. Liikenteen sääntely kaipaa uudistamista, ja on hienoa, että nyt vastataan tulevaisuuden tarpeisiin liikenteen digitalisaation ja liikennetiedon avaamisen osalta. Erilaiset uudet liikenteen palvelut ovat tärkeitä, jotta liikennetottumuksemme voivat muuttua ja voimme saavuttaa liikennesektorille asetetut päästövähennystavoitteet. Uudet liikenteen palvelut luovat myös uutta työtä. Tulemme näkemään liikennesektorilla seuraavien 15 vuoden aikana todella suuren muutoksen. Me emme nyt voi edes kuvitella, miten liikumme vuonna 2030, saati sen jälkeen. Siksi meidän täytyy katsoa avoimin mielin tulevaisuuteen ja luoda tilaa uusille ideoille. Samalla on kuitenkin pidettävä mielessä kirkkaana se, mikä on arvokasta: laadukkaat ja sujuvat koko maan kattavat palvelut, liikenneväylien kunnossapito, reilut pelisäännöt markkinoilla, veronmaksun ja valvonnan luotettavuus, päästöjen vähentyminen ja turvallisuus liikenteessä.

Todellista valinnanvapautta maaseudulle

Olen pohjois-suomalaisena kansanedustajana yrittänyt pitää harvaan asuttujen alueiden ja Suomen maaseudun puolia lainsäädäntötyössä aina kuin mahdollista. Pitkien etäisyyksien asukkaiden arjen haasteet unohtuvat liian helposti lainsäätäjiltä, joten oikeaa tietoa harvaan asuttujen alueiden ihmisten elämästä tarvitaan.

Soteuudistus on lähihistoriamme tärkein uudistus. Se tulee mullistamaan sosiaali- ja terveydenhuoltomme. Suomalaiset ovat pääosin tyytyväisiä sosiaali- ja terveyspalveluihin, mutta erityisesti palveluiden hinta ja luukulta luukulle juoksutus koetaan ongelmaksi. Siksi soteuudistus on välttämätön toteuttaa. Hallituksen esityksessä on kuitenkin unohdettu nämä alkuperäiset tavoitteet. Sen sijaan on lähdetty tekemään mallia säästöt yksityisten terveysjättien etu edellä. Hallituksen ajama malli on uhka kansanterveydelle. Siinä ei ole kyse valinnanvapaudesta vaan järjestelmämme hyvin toimivien osien romuttamisesta pakkoyhtiöittämisen tieltä.

Etenkin harvaa-asutuille alueille niin sanottu valinnanvapausmalli on ongelma, eikä soteuudistuksen kokoisessa operaatiossa voi päästä unohtamaan harvaan asuttuja alueita. Toimiakseen oikeasti edellyttää valinnanvapaus toimivia markkinoita ja riittävää kilpailua. Hallituksen ajama niin sanottu valinnanvapausmalli ei tuo Kainuun korpeen tai Lapin laajoille maille yhtään lisää palveluita, joten harvaan asuttujen alueiden ihmisille todellinen valinnanvapaus ei lisäänny lainkaan.

Esimerkiksi Harvaan asutun maaseudun verkoston (Maaseutupolitiikan neuvosto) on lausunnossaan arvioinut niin sanotun valinnanvapausmallin syrjivän maaseutuväestöä. Maaseutumaisilla paikkakunnilla ja etenkin harvaan asutulla maaseudulla valinnanvapaus toteutuu huonosti, etenkin jos palvelu halutaan omalta paikkakunnalta.

Soteuudistuksesta ei myöskään ole tehty maaseutuvaikutusten arviointia, vaikka sote-uudistuksella tulee mitä ilmeisemmin olemaan merkittäviä vaikutuksia niin maaseudun palvelurakenteeseen kuin palvelujen saavutettavuuteen. Nämä vaikutukset tulisi arvioida.  

Erityisesti uhkana maaseudulle on palveluiden keskittyminen. Jos sotepalvelut alkavat toimimaan markkinalogiikalla ja yksityiset soteyritykset valtaavat alan, niin toimivat ne pääosin tavoitteenaan maksimoida voittonsa. Jokainen ymmärtää miten markkinalogiikalla soteyritysten on järkevää sijoittua harvaan asutuille aluille. Hallituksen sotemalli siis eriarvoistaa Suomea alueellisesti, sillä suuriin kaupunkeihin on perusteltua uskoa nousevan uusia palveluita vieri viereen, kun taas maaseudun palveluita uhkaa kuihtuminen.

Maaseutupolitiikan neuvoston mukaan todennäköistä on, että terveydenhuollon markkinat syntyvät suuriin kaupunkikeskuksiin, mutta ei haja-asutusalueelle. Lisäksi asiakkaiden on vaikea sitoutua yhden palvelutuottajan asiakkaaksi pitkäksi aikaa kerrallaan, kuten hallituksen niin sanotussa valinnanvapausmallissa edellytetään. Oikeassa valinnanvapaudessa palvelut pitäisi voida valita tilannekohtaisesti.

Vaikka soteuudistuksesta päätetäänkin viimekädessä eduskunnassa, niin ei kuntienkaan rooli ole yhdentekevä. Mielestäni jokaisen haja-asutusalueen ihmisen olisi hyvä varmistaa omalta kunnallisvaaliehdokkaaltaan mitä mieltä hän on soteuudistuksesta. Hallituksen pakkoyhtiöittämismallia jarruttamaan tarvitaan itsenäisesti ja järkevästi ajattelevia kuntapäättäjiä, jotta jonot saadaan lyhyemmiksi, hyvinvointi jakautuu tasaisemmin, terveyskeskusmaksut poistetaan ja palveluja ei yksityistetä ja pakkoyhtiöitetä.

Kirjoitukset kuukausittain

Uutiskirje

Tilaa kirjeitä eduskunnasta!