Kirjoitukset kategoriassa Eduskuntatyö

Kirjallinen kysymys ministeri Lepälle Leader-rahoituksen nostamisesta

Jätimme yhdessä seitsemän muun kansanedustajana kanssa kirjallisen kysymyksen maaseudun Leader-rahoituksen osuuden nostamisesta Suomen maaseudun kehittämisrahoituksesta kaudella 2021–27. Olemme kaikki eduskunnan kylätoimintaverkoston jäseniä ja olen itse verkoston puheenjohtaja.

Huoli maaseudun rahoituksen riittävyydestä pandemian jälkeisessä elvytystilanteessa yhdistää edustajia yli puoluerajojen, sillä allekirjoittajat tulevat kuudesta eri eduskuntaryhmästä.

Leader-rahoituksen tarve on suurempi kuin koskaan aiemmin. Maaseutu elää tällä hetkellä globaalin pandemian myötä uutta mahdollisuuksien aikakautta. Rahoitustason nostaminen auttaisi maaseudun yksinyrittäjiä sekä mikro- ja pienyrityksiä toipumaan koronashokista, turvaisi työpaikkoja ja yleishyödyllisessä toiminnassa helpottaisi nuorten hätää, vahvistaisi paikallisyhteisöjä ja loisi uusia polkuja hyvinvointiin.  

Leader-rahoituksella on voitu tehokkaasti tukea maaseudun uusien yritysten, työpaikkojen ja palveluiden syntyä jo yli 20 vuoden ajan. Päättyvällä rahoituskaudella 2014–20 Suomen 55 Leader-ryhmän tuella on luotu tuhansia uusia yrityksiä ja työpaikkoja. Leader-rahoituksen piirissä on noin puolet suomalaisista.

Suomi on aina pitänyt Leader-toimintaan kohdistamansa maaseudun kehittämisrahoituksen EU-säädösten edellyttämällä minimitasolla eli 5 prosentissa. Juuri nyt on se hetki, jolloin Suomen tulee nostaa Leader-rahoituksen osuus kymmeneen prosenttiin.

Monet muut EU-maat, kuten Viro, ovat tukeneet kansallisesti Leader-toimintaa suuremmalla tukiprosentilla, jotta tehokkaan Leader-toiminnan vaikuttavuutta on saatu vahvistettua. Suomalainen Leader-toiminta on kaikilla mittareilla arvioituna Euroopan huippua.

Kylätoimintaverkoston kirjallisessa kysymyksessä ministeri Lepälle kysytään, nostetaanko Leader-rahoitusosuus kymmeneen prosenttiin. Lisäksi kysytään, miten varmistetaan, että Leader-rahoituksen osuus saadaan riittävälle tasolle Suomen CAP27-rahoituksen maaseudun kehittämisen osuudesta.

Kirjallisen kysymyksen allekirjoittajat:

Katja Hänninen (vas.), Arto Pirttilahti (kesk.), Hanna Holopainen(vihr.), Anne Kalmari (kesk.), Antero Laukkanen (kd.), Anders Norrback (rkp.), Mirka Soinikoski (vihr.), Marko Kilpi (kok.)

Share Button

Kotimainen rokotetuotanto aloitettava heti

Tuleva kevät tulee olemaan kilpajuoksua rokotteiden saatavuuden ja uusien, tarttuvampien koronavirusmuunnosten kanssa. Valitettavasti kukaan ei osaa sanoa, kauan tilanne jatkuu kriittisenä. Kukaan ei myöskään tiedä, millaisia viruksia meillä on riesanamme tulevaisuudessa. Kuulostaa hurjalta, että monet tutkijat ovat sitä mieltä, että seuraava pandemia on vain ajan kysymys.

Pandemia on konkretisoinut elämän epävarmuuden tavalla, jota moni meistä ei olisi osannut vielä hetki sitten kuvitellakaan. Tämä aiheuttaa ymmärrettävästi huolta ja ahdistusta. Nyt on aika miettiä myös sitä, mitä tulevaisuudessa voisimme tehdä toisin.

Tällä hetkellä koronavirusrokotteiden toimittaminen Suomeen on ollut hidasta. On ymmärrettävää, että rokotetilaukset on tehty EU:n yhteishankintoina. Ongelma kuitenkin on, että lääkeyhtiöt eivät ole pystyneet valmistamaan eivätkä toimittamaan rokotteita halutussa tai edes sovitussa aikataulussa.

Nyt on selvää, että Suomessa asuvien terveys ei saa olla kiinni vain globaaleista toimitusketjuista eikä suomalaisten terveydestä huolehtiminen ylikansallisten lääkeyhtiöiden monimutkaisista sopimusjärjestelyistä. Rokotteiden saatavuus on pystyttävä turvaamaan nykyistä paremmin kriisitilanteissa.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä teki juuri toimenpidealoitteen kotimaisen tai yhteispohjoismaisen rokotetuotannon käynnistämiseksi ja suomalaisen rokotetutkimuksen ja -kehityksen rahoituksen turvaamiseksi. Rokotetuotanto lopetettiin Suomessa sadan vuoden jälkeen vuonna 2003.

Jo vuonna 2009 vasemmistoliiton eduskuntaryhmä teki toimenpidealoitteen suomalaisen rokotetuotannon uudelleenkäynnistämiseksi. Vaikka syyllistyisinkin jälkiviisasteluun, mietin, miltä tilanne nyt näyttäisi, jos tuohon olisi tartuttu. Osaamista rokotteiden kehittämiseen Suomesta kyllä löytyy. Jo nyt tiedämme ainakin kahdesta suomalaisesta lupaavasta koronarokotteesta, ja tutkimusta tehdään useissa suomalaisissa yliopistoissa.

Tällaisena aikana meidän päättäjien tärkeimpiä tehtäviä on mielestäni antaa toivoa paremmasta. Epätoivo ja näköalattomuus kasvavat niillä, jotka eivät pysty näkemään toivoa paremmasta. Ihmisillä on hyvin erilaiset turvaverkot, mutta kaikilla on oltava oikeus hyvään elämään pandemian runtelemassa maailmassakin.

Toivoa annetaan parhaiten näyttämällä, kuinka paljon on asioita, mihin voimme pandemiasta huolimatta vaikuttaa ja mitä voimme tehdä nykyisestä pandemiasta oppineena toisin. Ihmiset tarvitsevat myös konkreettisia tekoja ja esityksiä. Tämänkin vuoksi esitys oman rokotetuotannon käynnistämisestä on arvokas.

Kolumni julkaistu Kalevassa 3.3.2021

Share Button

Lapsistrategia tuo ryhtiä lapsen oikeuksien edistämiseen

Suomen ensimmäinen kansallinen lapsistrategia julkistettiin tänään. Sitä valmistelleen parlamentaarisen komitean varajäsenenä olen iloinen siitä, että lapsen oikeuksien edistäminen on nyt saanut uutta ryhtiä lapsistrategiasta.

Lapsen oikeudet ovat kaikkina aikoina tärkeitä. Mutta niitä on hyvä painottaa erityisesti näin kriisiaikana. Kiire ja epävarma aika eivät ole syitä ohittaa niitä. Olen ollut huolissani siitä, että erityisesti kriisiaina me aikuiset puhumme helposti lasten ja nuorten päiden yli.

Lapsistrategia vastaa siihen huoleen, joka on pitkään ollut tiedossa. Lapsipolitiikka on usein hajanaista ja tämä vaikeuttaa suuresti lapsen oikeuksien toteuttamista.

Päättäjänä tunnistan tämän huolen erittäin hyvin. Koordinaatioita, moniammatillista otetta ja parempaa vastuunkantoa tarvitaan meiltä kaikilta. Vain näin voidaan varmistaa se, että yksikään lapsi ei putoa tukiverkkojen ulkopuolelle. Juuri nyt meillä on sydäntä raastavia lasten elämäntarinoita siitä, miten tukiverkot ovat pettäneet pahasti.

Lastensuojelu ei yksinään voi ratkaista lasten pahoinvointiin liittyviä ongelmia.

Erityisen huolissani olen vakavasti psyykkisesti sairaiden lasten tilanteesta ja heidän palveluistaan. Nyt olisi todella mietittävä, onko lasten psykiatrisen osastohoidon vähentämisestä tullut pelkkä säästötoimi, jonka lapsivaikutukset on jäänyt totaalisesti selvittämättä.

Moniammatillisuus ei saa tarkoittaa sitä, että vastuuta pompotellaan puolelta toiselle. Tähänkin puuttumiseksi lapsistrategia antaa välineitä.

Hyvinvointivaltio on aito hyvinvointivaltio vain silloin, kun se onnistuu suojelemaan myös kaikkein haavoittuvimmissa asemassa olevia lapsia. Aivan niin kuin lapsistrategiassa todetaan, Suomen ihmisoikeusvelvoitteiden toteuttamiseksi ei riitä, että valtaosalla lapsista menee hyvin.

Lapsen oikeudet on saatava tänä keväänä myös kuntavaaleista käytävän keskustelun ytimeen. Oikeus hyvään elämään kuuluu kaikille lapsille.

Lapsistrategia muistuttaa meitä siitä, kuinka riippuvaisia erityisesti lapset ovat kuntien palveluista. Kuntien leikkauspolitiikka iskee pahiten siis juuri lapsiin. Tämän näimme kipeästi 1990-luvun laman jälkihoidossa ja sen seurauksissa. Nyt onkin tärkeää, että lapsistrategia saadaan jalkautettua myös kuntiin ja tietoa siitä saadaan myös kuntapäättäjille.

Share Button

Yksinäisyys on tappava kansantauti

Viime viikonloppuna vietimme ystävänpäivää. Tänä vuonna sitä vietti poikkeuksellisen moni yksin. Jo ennen korona-aikaa joka viides suomalainen kärsi yksinäisyydestä. Koronakeväänä yksinäisyys kosketti jo joka kolmatta työikäistä. Yksinäisyys on kansantauti.

On ilmiselvää, että pandemian vaatimien rajoitustoimenpiteiden seurauksena yksinäisyys on kasvanut yhteiskunnassamme. Kun kontakteja tulee taudin leviämisen ehkäisemiseksi välttää, jää väliin myös näiden kontaktien sosiaalinen vaikutus hyvinvoinnille. Moni on etätöissä. Moni ei uskalla nähdä eri paikkakunnalla asuvaa perhettään. Monella harrastukset on peruttu.

Mutta korona ei muuttanut vain sosiaalisesti aktiivisten ihmisten arkea. Ihmisille, joilla ei ole suurta lähipiiriä, voivat arjen kohtaamiset tuntemattomien kanssa olla todella merkityksellisiä. Kun kirjastot, uimahallit, työväentalot, museot ja muut ei-kaupalliset tilat ovat pitkälti suljettuina, ovat mahdollisuudet arjen spontaaneille vuorovaikutuksille radikaalisti romahtaneet.

Yksinäisyyden terveysvaikutukset ovat hurjia. Erään tutkimuksen mukaan yksinäisyys vastaa vaikutuksiltaan 15 tupakan polttamista päivässä. Yksinäisyys lisää muun muassa sydän- ja verisuonitautien riskiä. Yksinäisyys myös aktivoi aivojen kipukeskusta. Yksinäisyys ei siis ole vain kansantauti, vaan tappava sellainen.

Mutta yksinäisyyttä voidaan onneksi torjua. Meidän on tarjottava matalan kynnyksen laadukkaita mielenterveyspalveluita niitä tarvitseville. Meidän on kuntatasolla lisättävä ei-kaupallisia tiloja, joissa ihmiset voivat kohdata toisiaan. Meidän on taattava kaikille lapsille ja nuorille taustastaan riippumatta mahdollisuus harrastaa. Meidän on tuettava erilaisten voittoa tavoittelemattomien yhdistysten toimintaa ja tunnistettava niiden toiminta ihmisten hyvinvointia lisäävänä resurssina. Ja meidän on pysähdyttävä itse oman arkemme keskellä näkemään lähipiirimme yksinäiset.

Yksinäisyys on kansantauti, johon on puututtava sen vaatimalla vakavuudella niin yksilö- kuin rakennetasolla. Ja muistetaan, että emme me oikeasti tarvitse erillistä ystävänpäivää ottaaksemme yhteyttä siihen vanhaan naapuriin, soittaaksemme pitkästä aikaa pikkuserkullemme tai pysähtyäksemme juttelemaan sille aina samalla puiston penkillä istuvalle vanhukselle.

Kolumni julkaistu Siikajokilaaksossa 18.2.2021

Share Button

Ylivelkaantuminen vaikeuttaa monen elämää

Ylivelkaantumisen syyt ja seuraukset ovat moninaiset. Äkilliset elämäntilanteen muutokset, kuten työttömyys, avioero tai vakava sairastuminen muuttavat nopeasti yksittäisen ihmisen ja koko perheen taloudellista tilannetta. Yllättävissä tilanteissa ihminen voi ajautua itsestä riippumattakin velkakierteeseen ja siksi on tärkeää syyllistämisen sijaan ymmärtää paremmin ylivelkaantumisen taustoja.

Valtioneuvoston julkaiseman selvityksen mukaan suomalaisten ylivelkaantuminen on viimeisen 10 vuoden aikana lisääntynyt. Kehityksen yksi keskeinen piirre on, että naisten ylivelkaantuminen on suhteellisesti lisääntynyt ja miesten vähentynyt. Alle 25-vuotiaiden tilanne on mennyt parempaan suuntaan, mutta 65 vuotta täyttäneiden huonompaan. Kehitys on siis erilaista eri ihmisryhmissä.

On selvää, että tulot vaikuttavat maksukykyyn ja velallisten määrän kasvu on painottunut erityisesti pienituloisten lisääntyneeseen ylivelkaantumiseen. Tämäkin osoittaa sen, kuinka tärkeää köyhyyteen on puuttua. Jotta pienituloisten velkaantumiskehitys saadaan käännettyä, on esimerkiksi parannettava perusturvaa, taattava kohtuulliset palkat ja asumiskustannukset sekä laskettava terveydenhuollon maksukattoja. Sosiaalisesta luototuksesta tulee tehdä lakisääteinen julkinen palvelu samalla, kun ihmisten taloudellista ahdinkoa hyväksi käyttävien pikkavippifirmojen toimintaan on puututtava.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuihin hallitus tekikin juuri merkittävän uudistuksen, kun maksukattoon lasketaan tulevaisuudessa enemmän palveluja, kuten suun terveydenhuolto ja terapia. Lisäksi palvelujen maksuttomuutta laajennettiin niin, että lähes miljoonan suomalaisen asiakaskasmaksut pienenevät nykyisestä. Mielestäni sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja ei tulisi voida siirtää yksityisten perintätoimistojen perittäviksi, sillä on järkyttävää, että vuosittain yli 400 000 asiakasmaksua päätyy ulosottoon.

Ylivelkaantumiseen ja siihen liittyviin ongelmiin puuttuminen on yksi hallituksen keskeisistä tavoitteista. Hallitusohjelmassa luvataan puuttua perintätoimistojen perintäkuluihin sekä vahvistaa viranomaisten edellytyksiä puuttua lain tai hyvän perintätavan vastaiseen toimintaan. Tämä onkin tärkeää, sillä perintätoimistot ovat saaneet varoituksia lain ja hyvän perintätavan rikkomisesta. Yksi yleinen rike on kohtuuttomat perintäkulut. Nämä vaikeuttavat erityisesti pienituloisten velkaantuneiden tilannetta.

Kolumni julkaistu Kalajokilaakossa 20.1.2021

Share Button

Tue kampanjaa lahjoituksella!

Hyvä ja turvallinen elämä
❤️ tekoja ihmisen parhaaksi

Laitetaan yhdessä palvelut kuntoon, turvataan jokaiselle riittävä toimeentulo ja pidetään kaikki mukana!

Halutessasi voit tukea kampanjaa lahjoituksella:
tilille: FI75 5381 0320 1337 52
saajaksi Katja Hännisen tukiryhmä
viestiksi: Katja jatkoon

Kirjoitukset kuukausittain

Uutiskirje

Tilaa kirjeitä eduskunnasta!