Kirjoitukset kategoriassa Eduskuntatyö

Nyt on pidettävä huoli pienituloisista

60 prosenttia suomalaisista on ainakin jonkin verran huolissaan Ukrainan sodan vaikutuksista omaan taloudelliseen tilanteeseen. Tämä selvisi juuri Tilastokeskuksen tekemästä Kansalaispulssi-kyselystä. Saman kyselyn mukaan hintojen nousu vaikuttaa jo vahvasti suomalaisten arkisiin valintoihin. Ihmisten huoli ei ole mikään ihme, sillä ruuan, sähkön ja polttoaineen hinnat ovat nousseet nopeasti, eikä nousu näytä ainakaan ihan heti laantuvan.

Nyt on jo kuulunut neuvoja siitä, että meidän kaikkien on vaan tingittävä omasta elintasostamme. Tämä on aivan turha neuvo ihmisille, jotka elävät jo valmiiksi hyvin niukasti. Heillä ei enää ole mitään, mistä tinkiä. Onkin selvää, että kun arjessa aivan välttämättömien asioiden hinta nousee, se kolahtaa erityisesti pienituloisiin

Nyt on vihdoin aika puhua riittävästä toimeentulosta ihmisoikeuskysymyksenä. Sekä Suomen perustuslaki että kansainväliset ihmisoikeussopimukset velvoittavat Suomea turvaamaan riittävän toimeentulon kaikille. Riittävä toimeentulo ei nouse Suomessa tarpeeksi vahvasti esiin ihmisoikeuskysymyksenä, vaikka olemme saaneet useasti moitteita kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia valvovilta tahoilta perusturvan liian alhaisesta tasosta. Tämä on siis ollut tilanne jo ennen kriisien täyttämää 2020-lukua, eikä tämä aika ainakaan helpota tilannetta.

Onneksi toimia pienituloisten aseman parantamiseksi on jo tullut. Vasemmistoliiton vaatimuksesta hallitus on päättänyt esimerkiksi ylimääräisestä indeksikorotuksesta, joka koskee eräitä kansaneläkeindeksiin sidottuja sosiaaliturvaetuuksia. Vasemmistoliitto lähtee myös siitä, että elinkustannusten nousua ja vaikutuksia eri ihmisryhmiin on seurattava tarkkaan ja mahdollisiin lisätoimiin on varauduttava eri sektoreilla.

Minun on helppo yhtyä myös puoluetoverini Pia Lohikosken vaatimuksiin siitä, että indeksitarkastuksia on jatkossa tehtävä useamman kerran vuodessa ja että lapsilisät tulee sitoa indeksiin. Olen itse tehnyt eduskunnassa lakialoitteita lapsilisien kehittämisestä. Yhdessä tavoitteena on, että lapsilisää maksetaan sen kuukauden loppuun asti, kun lapsi täyttää 18 vuotta. Toisessa vaadin lain muuttamista niin, että lapsilisää ei oteta tulona huomioon toimeentulotukea haettaessa.

Kriisistä kriisin kulkeva 2020-luku on tehnyt entistä selvemmäksi sen, että sosiaaliturvajärjestelmämme tarvitsee suuren remontin. Yksi tärkeimmistä uudistuksista on riittävä perustulo. Tämän eteen vasemmisto jatkaa työtä.

Share Button

Lapset tarvitsevat parempaa suojelua ja palveluita

Muutosten kevään keskellä on tärkeä pitää kiinni hyvinvointivaltiosta ja kehittää sitä paremmaksi meille kaikille. Tätä päämäärää emme saa unohtaa kaiken Nato-kohinan keskelläkään. Tämä on myös turvallisuuskysymys. Olinkin erittäin iloinen, kun viime viikolla saimme kuulla, että lastensuojelulain kokonaisuudistusta aletaan valmistella.

Lastensuojelulain kokonaisuudistusta on suositellut vahvasti myös lapsiasiavaltuutettu kertomuksessaan eduskunnalle. Lapsiasiavaltuutetun kertomusta käsitellään tänään eduskunnassa.

Nykyinen lastensuojelulaki on säädetty 15 vuotta sitten. Sen jälkeen siihen on tehty useita muutoksia. Ongelmana on kuitenkin, että laki on repaleinen ja sen ymmärtäminen on monelle asiantuntijallekin vaikeaa. Tämä on hälyttävää, koska valtiolla on velvollisuus suojella lapsia ja järjestää turvallinen kasvuympäristö.

Erityisesti teini-ikäisten kiireelliset sijoitukset ovat lisääntyneet koko ajan. Professori Heikki Hiilamo onkin todennut, että ” Suomesta on vaikea löytää yhtään pahoinvointia kuvaavaa indikaattoria, joka olisi kohonnut yhtä johdonmukaisesti ja yhtä kauan talouslamoista ja nousukausista, globalisaatiosta ja digitalisaatiosta, tutkimuksesta ja kehittämistyöstä huolimatta.”

Monet lapsipolitiikan asiantuntijat ovat vaatineet, että lain uudistamisen yhteydessä meidän on käytävä keskustelua siitä, miten näemme lastensuojelun tehtävän nykyisessä maailmassa. On siis mietittävä myös lastensuojelun suhdetta muihin palveluihin. Yksi aivan oleellinen asia on päihde- ja mielenterveyspalveluiden heikko saatavuus. Ei ole oikein, että psyykkisesti sairaita lapsia sijoitetaan pois kotoaan sen vuoksi, että heille ei pystytä järjestämään mielenterveyspalveluita. Sijoituksilla ei voi korvata mielenterveyspalveluita ja muuta terveydenhuoltoa.

Perhe on aina kokonaisuus, joten lasten palveluiden lisäksi on katsottava myös aikuisten palveluita ja sitä, miten niistä tehdään lapsilähtöisiä. Jos lapsiperheen aikuinen on esimerkiksi psykiatrisen osastohoidon piirissä, on aina selvitettävä, miten hänen lapsensa voivat. On myös itsestään selvää, että kun aikuiset eivät saa apua, tämä heijastuu suoraan heidän lapsiinsa.

Monesti ongelmat kasaantuvat ja siirtyvät sukupolvelta toiselle. Nykyistä toimivammat lasten ja perheiden palvelut, aikuisten terveys- ja sosiaalipalvelut sekä tietysti hyvin resursoitu ja laadukas lastensuojelu ovat siis avaintekijöitä myös ylisukupolviseen huono-osaisuuteen puuttumisessa.

Lisäksi lastensuojelun resursseista puhuttaessa on hyvä muistaa sekin, että lasten sijoituksilla tehdään voittoa, ja lastensuojelulaitokset keskittyvät vauhdilla suurille hoivayhtiöille. Tässäkin meidän on kysyttävä, onko peruspalveluilla tehtävä bisnes eettisesti oikein.

Share Button

Miksi ei Natolle

Kävimme eilen eduskunnassa demokratian kannalta arvokkaan Nato-keskustelun. Toin omassa puheenvuorossani esille, miksi äänestin tänään ei sotilasliiton jäsenyydelle.

Samalla on myös todettava, että ei ole olemassa Suomen kannalta riskittömiä ratkaisuja ja tämän kanssa meidän päättäjien on nyt elettävä ja tehtävä työmme korostetun epävarmassa maailmassa.

Sotilasliiton sijasta painotan rauhantyön merkitystä sekä laajaa käsitystä turvallisuudesta. Laajalla turvallisuuskäsityksellä tarkoitan paitsi omaa uskottavaa puolustusta myös hyvinvointivaltion puolustamista.

Vasemmistolaisena haluan painottaa sitä, että tasa-arvoinen ja yhdenvertainen yhteiskunta on meille kaikille myös turvallisin. Oma historiamme on tästä paras todiste ja tätä työtä on nyt jatkettava, vaikka ympärillä kuohuu ja juuri sen vuoksi.

Eilisessä puheenvuorossani painotin myös sitä, että kriiseistä selvitäksemme emme voi myöskään vähätellä huoltovarmuudesta, kuten energia- ja ruokaomavaraisuudesta huolehtimista.

Olen tänä keväänä tuonut esille, että suhtaudun kriittisesti NATO-jäsenyyteen, koska se kasvattaisi jännitteitä Suomen ja Venäjän rajalla. Jännitteet eivät jäisi vain niin kutsuttuun harmaaseen aikaan, kun jäsenyysneuvotteluja käydään. Jännitteinen pitkä itäraja olisi uusi pysyvä tila turvallisuusympäristössämme.

Pienen maan kasvattina suurvaltapolitiikka on minulle vieras ja vastenmielinen maaperä, josta haluan pysyä irti. Nato-jäsenyys tarkoittaa osallistumista suurvaltapolitiikan pelinappulaksi. Sotilaallinen liittoutumattomuus on antanut meille painoarvoa konfliktien sovittelevana osapuolena, rauhan suurvaltana. Nato ei ole mikään rauhanliitto, vaan sen jäsenenä on myös valtioita, joissa on vakavia ihmisoikeusongelmia.

On tosiasia, että turvallisuustilanteemme on radikaalisti muuttunut. Itäinen pitkä rajamme Venäjän kanssa on saanut aivan uudenlaisia merkityksiä meidän jokaisen mielessä tänä keväänä. On ollut sydäntä raastavaa nähdä, millaisiin hirmutekoihin itänaapurimme hallinto pystyy Ukrainassa. Kielteinen Nato-kanta ei tarkoitakaan sitä, että sulkee tältä silmät. Meidän on kaikin keinoin autettava ukrainalaisia ja edistettävä rauhaa ja tämän kammottavan sodan jälkeen maan jälleenrakennusta.

En usko ydinasepelotteen tuomaan suojaan, mikä on yksi Naton puolustajien argumentti. Päinvastoin uskon sen vähentävän turvallisuutta Suomessa ja muualla. Ydinaseisiin nojaava turvallisuuskäsitys veisi myös Suomelta pois tärkeän rauhanrakentamisen roolin. Emme voisi enää uskottavasti toimia aseistariisunnan etujoukoissa.

Kielteinen Nato-kantani tarkoittaa sitä, että emme saa tehdä paniikkiratkaisuja, vaan meidän on nähtävä sumuisia aikoja pidemmälle.

Share Button

Kansallisen lapsistrategian saatava riittävät ja pysyvät resurssit

Olen eduskunnan Lasten puolesta -ryhmän puheenjohtaja. Jätämme yhdessä kolmen muun eduskunnan lapsia käsittelevän ryhmän, eli Monimuotoiset perheet -ryhmän, turvallisen odotus- ja vauva-ajan edistämisryhmän sekä adoptioryhmän kanssa hallitukselle kirjallisen kysymyksen kansallisen lapsistrategian pysyvien resurssien takaamisesta.

On hienoa, että olemme vihdoin saaneet Suomeen kansallisen lapsistrategian ja sille myös ensimmäisen toimeenpanosuunnitelman. Yli hallituskausien ulottuva saumattomasti jatkuva työ lapsen oikeuksien takaamiseksi ei kuitenkaan onnistu, ellei lapsistrategialle taata riittäviä ja pysyviä resursseja.

Parlamentaarisen komitean valmistelema kansallinen lapsistrategia julkaistiin helmikuussa 2021 ja sen toimeenpanosuunnitelma lokakuussa 2021. Lapsistrategian pohjana on YK:n lapsen oikeuksien sopimus, joka on kansainvälinen ihmisoikeussopimus. Se on ollut Suomessa voimassa laintasoisena vuodesta 1991.

Kansallisen lapsistrategian jatkuvuuden turvaamiseksi Suomeen on perustettava kansallisen lapsistrategian yksikkö, jolle on annettava riittävät taloudelliset ja henkilöstöresurssit. Tätä ovat edellyttäneet niin lapsistrategian luonut parlamentaarinen komitea kuin sen seurantaryhmäkin.

Yli hallituskausien tehtävä kansallinen lapsistrategia mahdollistaa kestävän, pitkäjänteisen ja johdonmukaisen lapsi- ja perhepolitiikan toteuttamisen Suomessa. 2020-luvun kriisiajassa on valtavasti lapsipolitiikan kysymyksiä, kuten mielenterveyspalveluiden ja lastensuojelun kuormitus, joita on kehitettävä pitkällä aikavälillä yli hallituskausien.

Kirjallisessa kysymyksessämme kysymme, miten kansalliselle lapsistrategialle taataan pysyvät ja riittävät resurssit, jotta yli hallituskausien ulottuva työ taataan, lapsistrategian yksikkö voidaan perustaa ja työ voi näin olla pitkäjänteistä ja kestävää.  

Eduskunnan Monimuotoiset perheet -ryhmää vetää vihreiden Mirka Soinikoski, turvallisen odotus- ja vauva-ajan edistämisryhmää vihreiden Sofia Virta ja adoptioryhmää kokoomuksen Saara-Sofia Sirén.

Share Button

Vappupuhe 2022 Raahessa

Hyvät toverit, arvoisat kuulijat,

Vappu on kaikin tavoin iloinen juhla. Se osuu keskelle kevättä, jolloin luonto herää ja olemme menneet jo monta askelta kaamoksesta valoisampia aikoja kohti. Kesä on vielä edessä.

Se on myös meille vasemmistolaisille aatteellinen, työväen juhla, jolloin voi muistaa ja kiittää menneiden sukupolvien vasemmistolaisten tekemää tärkeää ja tasa-arvoa edistävää työtä. Vappuna voi tuntea olevansa osa historiallista, pitkää liikettä, jossa yhdessä joukkovoimalla taistelemme kaikille paremman maailman puolesta. Olemme yhdessä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien puolella. Ja tietenkin vappu on myös juhla, jota vietetään yhdessä.

Valitettavasti tänä keväänä aika on myös korostetun täynnä epävakautta ja huolta tulevasta. Yli kaksi vuotta kestäneen koronakriisin päälle olemme saaneet uuden kriisin. Venäjän jo yli kaksi kuukautta jatkama raakalaismainen sota Ukrainassa on hirvittävä tragedia erityisesti ukrainalaisille. Mutta se koettelee myös meidän turvallisuuttamme tavalla, jonka vuoksi turvallisuusympäristöä on mietittävä uudelleen. Vaikka itäinen pitkä rajamme Venäjän kanssa on aina ollut olemassa, se on saanut varmasti aivan uudenlaisia merkityksiä meidän jokaisen mielissä tänä keväänä. Voidaan sanoa, että 2020-luku ei ole päästänyt meitä helpolla tähän mennessä.

On sanottava heti, että itse suhtaudun NATO-jäsenyyteen edelleen kriittisesti, eikä ole tullut esille mitään sellaista, joka muuttaisi kantaani tässä vaiheessa. Tiedostan kuitenkin sen, että ei ole olemassa Suomen kannalta riskittömiä ratkaisuja ja se on sekä NATO-jäsenyyden kannattajien että vastustajien hyvä tunnustaa. Olenkin puhunut eduskunnassa ja muualla ja tänään tässä kiihkottoman, asiallisen ja erimielisiä mielipiteitä kunnioittavan keskustelun puolesta. Tällä hetkellä käymme valiokunnissa läpi turvallisuuspoliittista tilannetta ajankohtaisselonteon pohjalta. Tälle työlle on tärkeä antaa tarpeeksi aikaa ja työrauha. Ilman tätä pitkälle katsovien ratkaisujen tekeminen ei ole mahdollista.

Suurella osalla meistä on suvussamme traagisia kohtaloita sodasta. Sodan traumat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Senkin vuoksi sota on hirveä asia. Sen vaikutukset eivät lopu siihen, kun sota loppuu. Se vaikuttaa kaikkien sen kokeneiden mielissä ja myös tulevien sukupolvien mielissä vielä vuosikymmeniä eteenpäin. Traumat voivat näkyä puhumattomuutena, ahdistuksena, väkivaltaisena käytöksenä ja päihteiden väärinkäyttönä. Tästä meillä Suomessa on omakohtaista kokemusta.

Monen sodan kokeneen viesti meille onkin: ei koskaan enää. Ja sen takia rauhan työ on tärkeää ja siihen meidän on entistä ponnekkaammin panostettava, kun ympärillä kuohuu. Sen takia myös rauhanjärjestöjä ja muita rauhantyötä tekeviä on tärkeä kuunnella myös osana nyt käytävää turvallisuuspoliittista keskustelua.

Muutenkin on tärkeä, että puhumme turvallisuudesta mahdollisimman laajasti, ei vain sotilaallisesta perspektiivistä. Viime aikoina olen kuullut esimerkiksi lapsi- ja perhejärjestöjä ja heidän huoltaan mielenterveyskriisistä, jonka keskellä elämme. Lasten ja nuorten, mutta myös aikuisten mielenterveyspalvelut ovat kriittisellä tasolla, eivätkä pysty vastata siihen valtavaan paineeseen, mikä niihin kohdistuu. Kriisinsietokyvyssäkään emme siis ole samalla viivalla. Toiset voivat ostaa rahalla itselleen ja lapsilleen mielenterveyspalveluita. Toiset joutuvat taistelemaan niistä, eivätkä siltikään saa ajoissa apua.

Ja meillä on myös ihmisiä, jotka eivät jaksa taistella, eikä avun saamisen pitäisikään olla siitä kiinni. Yhdenvertaiset ja kaikkien saatavilla olevat – myös työelämän ja opiskelujen ulkopuolella olevien – mielenterveyspalvelut ovat mitä suuremmissa määrin turvallisuuskysymys. Vain psyykkisesti hyvässä kunnossa oleva ihminen pystyy ottamaan vastaan iskut, mitä tämä aika eteemme jatkuvasti tuo ja luovia kaiken keskellä jotenkin järjissään ja pitämään huolta läheisistään.

Kukaan meistä ei vielä tiedä, kuinka paljon ukrainalaisia pakolaisia meille kaikkinensa saapuu, mutta yksi erityisen haavoittuvassa asemassa oleva ryhmä on yksin saapuvat lapset. Ja on sydäntä kouraisevaa tietää, että esimerkiksi orpolasten määrä Ukrainassa kasvaa koko ajan. Suomen on tehtävä kaikkensa, että autamme näitä ihmisiä, aikuisia ja lapsia. Myös tämä tuo mielenterveyspalveluillemme uuden haasteen, jotta voimme auttaa meille saapuvia traumatisoituneita ihmisiä ja tavoitamme esimerkiksi yksinään saapuvat lapset ajoissa.

Toisaalta meidän on tuettava niitä venäläisiä, jotka taistelevat maansa johdon sortotoimia vastaan ja kitkettävä vihapuhe, joka kohdistuu venäläisiin, joilla ei ole mitään tekemistä Putinin sodan kanssa.

Hyvät toverit,

Kriiseissä vasemmistolaista politiikkaa tarvitaan enemmän kuin koskaan. Kriiseissä vasemmistolaiset arvot, kuten haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten auttaminen ja kaikkien mukana pitäminen ovat aivan olennaisia ydinkysymyksiä.

Hyvinvointivaltion puolustaminen onkin myös turvallisuuskysymys. Tänä keväänä myös työmarkkinoilla kuohuu ja myös tässä on kyseessä meille elintärkeät peruspalvelut ja niiden tulevaisuus. Meille, jotka olemme jo vuosia seuranneet naisvaltaisen julkisen sektorin tilannetta, kuohunta ei ole mikään yllätys. Se on ihan loogisen kehityksen tulos. Naisvaltaisen julkisen sektorin palkkakuoppaa ei ole onnistuttu ratkaisemaan ajoissa. Työnantajat ovat liian kauan pitäneet silmänsä kiinni tämän ongelman edessä, vaikka kasvava työntekijäpula on konkreettinen mittari sille, että jotain tarvitsisi tehdä. Nämä ovat myös aloja, jotka ovat taistelleet eturintamassa koronakriisin keskellä. Mutta siitä huolimatta työnantajapuoli pitää palkkavaatimuksia liiallisina. Tämä on käsittämätöntä.

Nyt olisi ihan vihoviimeinen hetki saada palkat ylöspäin. Silti tuntuu, että meillä on tahoja, joiden mielestä naisvaltaisten alojen palkankorotuksille ei ikinä ole hyvä hetki. Osa työnantajista näyttää sen sijaan käyttävän aikansa esimerkiksi vanhusten hoivakotien parantuneen henkilöstömitoituksen kritisoimiseen. On eriskummallinen ajatus, että hoitajapula ratkeisi työntekijöiden aseman, kuten henkilöstömitoituksen heikentämisellä.

Jotkut jopa ovat sitä mieltä, että sairaanhoitajat ja varhaiskasvatuksen opettajat saavat itse syyttää itseänsä huonosta palkkakehityksestään, koska ovat itse valinneet alansa. Tällaiset kommentit kertovat arvostuksen puutteesta ja suuresta ylimielisyydestä. Haluaisin kysyä näiltä ihmisiltä, mitä me sitten teemme, kun kukaan ei enää tee tätä valintaa. Työntekijäpula on jo nyt totta. Yhteiskuntamme turvallisuuden ja tulevaisuuden kannalta tämä työ on ensiarvoisen tärkeää. Tänä keväänä on saanut seurata sitä, kuinka ihailtavan hyvin esimerkiksi päiväkodeissa ja kouluissa on taas tartuttu toimeen ja tarjottu turvaa ja tavallista arkea ukrainalaisille lapsille.  Ja tätä on tehty läpi koronakriisin kaikille lapsille.

Entisenä pienipalkkaisena kaupan myyjänä todella samaistun palkkataistelua käyvien tilanteeseen.

Oli sitten kyse julkisen sektorin alojen palkkakuoppaan puuttumisesta tai yksityisten palvelualojen pienipalkkaisten työntekijöiden palkkojen parantamisesta, tuen asiaa täysin.

Näitä aloja yhdistävät myös vaatimukset paremmista mahdollisuuksista vaikuttaa oman työn sisältöön ja työaikoihin ja muihin työoloihin. Yhdistävä tekijä on myös näiden alojen naisvaltaisuus, mikä todella herättää kysymyksiä tasa-arvon tilasta suomalaisilla työmarkkinoilla.

Haluan myös alleviivata sitä, että vasemmistoliitto ei hyväksy pakkolakia, joilla hoiva-alan ihmiset pakotetaan töihin lakon aikana. Tämän ovat ministerimme erittäin selvästi sanoneet. Me ajamme sen sijaan palkkaohjelmaa julkiselle sektorille. Oikeudenmukainen palkkaus hyödyttää koko yhteiskuntaa, mutta ennen kaikkea se on ihmisoikeuskysymys. Tämän vuoksi myös valtiolla on rooli sen edistämisessä.

Arvoisat kuulijat, hyvät toverit,

Kuten alussa sanoin, 2020-luku ei ole tähän asti päästänyt meitä helpolla. Mutta haluan ajatella, että toivon pilkahduksia on nähtävissä. Yhdessä paremman maailman puolesta toimiminen on tässä ajassa erityisen toivoa tuova asia. Se on myös tärkeämpää kuin aikoihin, koska vain yhdessä selviämme yli kuohuvien aikojen.

Vasemmistolaisena ajattelen, että meidän liikkeemme kantava voima on myös kriittinen ajattelu, joka on myös tässä ajassa tärkeää. Kun kriisit ymmärrettävästi saavat meidän kulkemaan ikään kuin sumussa, meidän on samalla pyrittävä pitämään kompassi mukana ja se kompassi on kriittinen ajattelu. Emme saa tehdä paniikkiratkaisuja, vaan meidän on kriittisesti tarkasteltava eri vaihtoehtoja ja mietittävä asiaa myös sumuisia aikoja pidemmälle. Tämän olemme tuleville sukupolville velkaa. Kiitos.

Share Button

Tue kampanjaa lahjoituksella!

Hyvä ja turvallinen elämä
❤️ tekoja ihmisen parhaaksi

Laitetaan yhdessä palvelut kuntoon, turvataan jokaiselle riittävä toimeentulo ja pidetään kaikki mukana!

Halutessasi voit tukea kampanjaa lahjoituksella:
tilille: FI75 5381 0320 1337 52
saajaksi Katja Hännisen tukiryhmä
viestiksi: Katja jatkoon

Kirjoitukset kuukausittain

Uutiskirje

Tilaa kirjeitä eduskunnasta!