Kirjoitukset kategoriassa Blogi

Kulkeehan posti jatkossakin?

Postin tilanne herättää suurta huolta meillä pohjoisessa.  Suomussalmen torilla eräs rouva tuli huolestuneena luokseni. Hän kysyi, voiko tulevaisuudessa enää luottaa, että tieto lääkäriajasta tulee ajoissa. Tämä huoli on todellinen. Me emme saa unohtaa ikääntyviä suomalaisia. Jokaisella ei ole sujuvaa digitaalista osaamista.

Ministeri Berner esitteli tänään eduskunnalle postilain uudistamista. Esityksessä heikennetään meidän jokaisen peruspalvelua ja asetetaan ihmiset eriarvoiseen asemaan. Kirje saisi jatkossa viipyä matkalla nykyistä pidempään. Ensilukemalta vaikuttaa siltä, että harvaan asutulla alueella tilanne olisi parempi, kun viisipäiväinen jakelu säilyy. Mutta kun pykälät kertovat toista. Onko niin, että päivän lehti tuleekin perille vasta ylihuomenna, jos kirjepostia ei ole? Tämäkin lakimuutos taitaa lopulta iskeä kovimmin syrjäseutujen ihmisiin.

Postitoiminnan kilpailutus sanomalehtien varhaisjakelun ulkopuolella ei kuulosta järkevältä. Se vain lisää byrokratiaa ja kuluja, ja kurittaa työntekijöitä. Kuluttajien postimaksut nousevat.

Hallitus perustelee tätä uudistusta norminpurkutalkoillaan. Oikeasti tämä Bernerin esitys heikentää suomalaisten palveluita ja päinvastoin lisää byrokratiaa.

Erityisesti olen huolissani työntekijöiden tilanteesta. Valtion on oltava vastuullinen omistaja ja työnantaja. Kilpailutuksen seurauksena työntekijöiden tilanne muuttuu entistä epävarmemmaksi. Oma työ on vaakalaudalla jokaisen kilpailutuksen kohdalla. Me emme voi rakentaa peruspalvelua tällaisen työntekijöiden kyykytyksen varaan.

Mikä on Postin tarkoitus? Onko se ruohonleikkuu tai hoivapalvelut? Ei. Kyllä se on peruspalvelu: postin kuljettaminen. Postin pitää kulkea luotettavasti ja turvallisesti. Postilain uudistamisen kytkeminen liikenteen palveluiden kokonaisuudistukseen herättää kysymyksiä. Mitä palveluita aiotaan yhdistää? Mistä säästöjä on tarkoitus hakea? Joku säästöt aina maksaa.

Ruohonleikkuussa, koulukuljetuksissa tai kotihoidossa on jokaisessa oma ammatillinen osaamisensa, eikä niitä voida noin vaan yhdistää postin keräilyyn ja jakeluun. Pelkään, että säästöjä haetaan työntekijöiden selkänahasta heikentyvinä työehtoina ja madaltuvina pätevyysvaatimuksina, suomalaisten taskuista nousevina postikuluina sekä heikentämällä meidän jokaisen peruspalvelua.

Tästä esityksestä on vaikea löytää kiitettävää. Tulemme käymään tämän huolella läpi liikenne- ja viestintävaliokunnassa.

Share Button

Perintätoimistot rikastuvat, maaseudun ihmiset köyhtyvät

Ministeri Berner ei turhaan jarruttele. Hän aikoo uudistaa liikenteessä lähes kaiken – todella lyhyellä aikataululla. Vaikealta tuntuu, että kaikki olisi valmista ensi vuoden alussa, niin monta avointa kysymystä esityksessä vielä on. No, ministerin esitys lähtee nyt lausuntokierrokselle, jonka jälkeen ministeriössä vielä täsmennetään esitystä. Sen jälkeen on meidän vuoromme eduskunnassa. Liikenne- ja viestintävaliokunnalla tulee töitä riittämään.

Suomen liikennepolitiikka kaipaa uudistamista. Tiemme ja rataverkkomme ovat huonossa kunnossa. Korjausvelkaa on lyhennettävä voimakkaasti, ja liikenteen ilmastopäästöt on saatava nopeasti laskuun. Nämä ovat Vasemmistoliitolle tärkeitä tavoitteita. Samoin liikenteen digitalisaatio voi muuttaa liikkumista helpommaksi ja halvemmaksi koko Suomessa. Liikenneverkkoyhtiötä tai yksityisiä voittoa tavoittelevia operaattoreita emme kaipaa. Emme halua tehdä isänmaastamme yritystä.

Bernerin esityksessä on unohtunut pieni ihminen. Ihmisen oikeus liikkumiseen on perusoikeus. Miten se voidaan taata jokaiselle, kun veroista siirrytään käyttömaksuihin? Tähän asti iso osa liikkumisen kustannuksista on maksettu auton oston tai tankkaamisen yhteydessä veroina, sekä erikseen maksettuna ajoneuvoverona. Jatkossa verojen osuus pienenee, ja kotiin tuleva lasku kasvaa huomattavasti. Tällaiset erilliset maksut horjuttavat erityisesti pienituloisten taloutta. Pelkään pahoin, että hallituksen linjasta kiittelevät lähinnä perintätoimistot.

Rikkaita uudistus suosii. Mitä kalliimman auton haluat, sitä isompi ale tulee autoveron poistosta. Hallitus myöntää itsekin, että tämä saattaa lisätä suurten ja suuripäästöisten autojen määrää. Tämä on aivan nurinkurista, kun tarkoitus on nimenomaan vähentää liikenteen päästöjä. Liikenne aiheuttaa viidenneksen Suomen ilmastopäästöistä, joten päästöt pitää saada laskuun nopeasti. Se on meidän jokaisen etu.

Käyttöaikaan ja tiekategorioihin perustuva järjestelmä on toistaiseksi jäänyt minulle hämärän peittoon. Vaikuttaa, että ministeri säikähti kohua mustista laatikoista, ja siirsi kilometreihin perustuvat maksut jatkovalmisteluun. Kun aikaan perustuva maksu ei kannusta vähentämään ajokilometrejä, niin eihän silloin myöskään päästöt vähene. Kun taas seuranta ja tietojen tallentaminen – syystäkin – on nyt hylätty, niin miten esimerkiksi satunnaisesti mummolassa käyvä perhe hoitaa tienkäyttömaksunsa?

Tärkeää huomioitavaa tällaisissa uudistuksissa on vaikutukset eri elämäntilanteissa oleviin ihmisiin. Kannattaako työtä ottaa vastaan pitkän matkan päästä, jos työmatkaa varten tarvitaan isommat käyttömaksut? Entäs lapset? Kenellä on kiinnostusta kehittää turvallisia koulureittejä, kun kevyen liikenteen väylillä ei voi tehdä bisnestä? Vai saammeko tulevaisuudessa hankkia lapsillemmekin veroleiman polkupyörän sarveen. Mikä on autoharrastajien kohtalo? Ja miten voimme olla varmoja, että nyt annettava bensaveron palautus ei tule takaisin kahta kovempana vuosien kuluttua?

Entä miten tätä kaikkea tullaan valvomaan? Onko Trafi jatkossa tiirailemassa tiellä kulkijoita ja tarkkailemassa, onko operaattorimaksut maksettu. Miten paljon veroeuroja uusi järjestelmä tulee nielemään, ja paljonko uutta byrokratiaa tässä synnytetään?

Entä mikäli uudistuksessa käyttäjä maksaa liikenteen, niin tarkoittaako se, että käyttäjä myös saa rahoilleen vastinetta? Kun pitkien välimatkojen ja paljon välttämättömiin matkoihin omaa autoa tarvitsevat joutuvat maksamaan suhteessa enemmän auton käytöstä esimerkiksi aikaperusteista maksua, niin saavatko myös syrjäisten alueiden ihmiset osansa heiltä kerättäviltä veroluontoisista maksuista esimerkiksi uusien infra-investointien tai peruskorjauksien muodossa? Tulisiko meistä oman auton pakko-omistajista Bernerin liikenneyhtiön maksumiehiä?

Bernerin esityksessä on siis hyvää ja huonoa. Jatkovalmistelua ajatellen toivon erityisesti, että haja-asutusalueiden tilanne huomioidaan kunnolla. Toimivaa joukkoliikennettä pitää kehittää, uusia liikennepalveluita kokeilla erityisesti harvaan asutuilla alueilla, ja käyttömaksuissa huomioida tosiasialliset mahdollisuudet liikkua muulla kuin omalla autolla.

Share Button

Leikkaukset vaarantavat lapsuuden

Vietämme parhaillaan lapsen oikeuksien viikkoa ja sunnuntaina on YK:n kansainvälinen lapsen oikeuksien päivä. Toissa päivänä julkaistiin lapsibarometri mistä käy ilmi, että suomalaislapset ovat hyvinvoivia ja elämäänsä tyytyväisiä. Tämä on ilouutinen ja kunnia-asia meille kaikille.

Kuitenkin siitä huolimatta, tai juuri siksi, on hallitus kohdistanut ennennäkemättömän määrän leikkauksia lapsiin. Hallitus on leikannut lapsilisä, lakkauttanut subjektiivisen päivähoito-oikeuden, kasvattanut päivähoidon ryhmäkokoja ja kasvattanut lasten iltapäivätoiminnan maksuja.

Eduskunnan täysistunnossa oli eilen käsittelyssä kyselytunnin jälkeen lapsilisien leikkaus. Se on törkeä leikkaus lapsilta ja lapsiperheiltä, jota vasemmistoliitto ei tule hyväksymään. Vasemmistoliitto on mukana lapsilisiä leikkaavan lakimietinnön vastalauseessa, jossa toteamme, että emme voi hyväksyä lapsiperheisiin kohdistuvia eriarvoistavia päätöksiä.

Valtiovarainministeri Orpo on ilmoittanut, että mikäli velkaantuminen ei taitu ja työllisyys parane, jatkaa hallitus leikkauksia keväällä. Leikkauksilla ei kuitenkaan taiteta velkaantumista tai paranneta työllisyyttä ja hallitus ottaakin ensi vuonna lisävelkaa jopa kuusi miljardia euroa. On siis pelättävissä, että mikäli ministeri Orpo aikoo toteuttaa uhkauksensa, aikoo hallitus tehdä vielä lisäleikkauksia.

Voi vain toivoa, että Sipilän hallitus säästäisi lapset lisäleikkauksilta, sillä lapset ovat jo nyt joutuneet kohtuuttomaan maksajan rooliin laman laskua maksettaessa. En keksi yhtäkään tilannetta, missä lapsilta leikkaaminen olisi hyväksyttävää. Liioin se ei ole myöskään taloudellisesti järkevää, sillä lapset ovat kansantaloutemme tulevaisuus. Ennen kaikkea lapsilta leikkaaminen on kuitenkin väärin inhimillisesti ajateltuna.

1990-luvulla niin ikään leikattiin lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Nämä säästöt ovat tulleet yhteiskunnalle myöhemmin erittäin kalliiksi. Parinkymmenen vuoden takaisen laman aikana leikattiin esimerkiksi kuntien nuorisotyöstä, lapsiperheiden tuista, päivähoidosta, kerhotoiminnasta ja kouluterveydenhuollosta. Saman tyyppisistä asioista, mistä Sipilän hallitus nyt leikkaa. 21 vuoden ikään mennessä 1987 syntyneistä 18% ei ole valmistunut muualta kuin peruskoulusta, 23% on turvautunut toimeentulotukeen ja yli neljänneksellä on poliisin tai oikeuslaitoksen merkintä.

Vaikka lapsiasiainvaltuutetun laatiman lapsibarometrin mukaan Suomen lapset ovat pääosin onnellisia, niin toisaalta tutkimus osoittaa, että 6-vuotiaiden joukossa on pieni joukko lapsia, jotka eivät tunnista myönteisiä asioita elämässään. Noin kymmenesosa lapsista ei osannut myöskään sanoa, missä he ovat hyviä, milloin perheen kanssa on kivaa tai mikä tekee heidät iloiseksi. Näitä lapsia ajatellen on erityisen tärkeä pysähtyä miettimään leikkausten mahdollisia vaikutuksia.

Suomeen tarvitaan pikaisesti punavihreä hallitus, joka peruisi Sipilän hallituksen lapsiin kohdistuvat leikkaukset. Yhteiskunta on juuri niin hyvä, miten se kohtelee lapsiaan.

Share Button

Liikennekaari asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan

Liikenneministeri Berner esitteli tänään hallituksen esitystä liikennekaareksi. Esitys on parantunut hieman ensimmäisten luonnosten julkaisemisen jälkeen, mutta edelleen se herättää huolta. Erityisesti taksilupien hinta- ja määräsääntelystä luopuminen voi johtaa eriarvoistumisen lisääntymiseen.

Sipilän hallitus jatkaa maaseudun asukkaita kurittavaa linjaansa. Taksien hinta- ja määräsääntelyn poistaminen tulee kaikella todennäköisyydellä tarkoittamaan sitä, että suurissa kaupungeissa yritykset aloittavat kilpailun kohti pohjaa samalla kun harvempaan asutulla alueella hinnat nousevat. Taksiyrittäjät saavat siis vapaasti määritellä omat hintansa ja palvelualueensa. Tämä ei kohtele eri puolilla Suomea asuvia ihmisiä oikeudenmukaisesti. Sentään Trafin tehtäväksi annetaan hintakehityksen seuranta, ja se voi tarvittaessa puuttua hintaan. Myös matkustajaturvallisuutta ja -tyytyväisyyttä tulee seurata tarkasti.

Tällaisten suurten uudistusten yhteydessä on aina mietittävä, saavutetaanko niillä alkuperäiset tavoitteet, kohtelevatko ne ihmisiä yhdenvertaisesti ja mitä muita vaikutuksia muutoksilla on. Vasemmistoliitto haluaa kehittää julkista liikennettä raiteisiin panostaen ja siirtää tavaraliikennettä raiteille. Liikenneinfrastruktuurin kehittäminen on pitkäjänteistä työtä, ja se tapahtuu parhaiten julkisella omistuksella.

Nyt Sipilän hallitus on luomassa rahastusautomaattia. Palveluita ollaan muutenkin koko ajan keskittämässä kasvukeskuksiin, mikä lisää taksikyytien tarvetta, kun esimerkiksi sairaalat ovat entistä kauempana ihmisistä. Jääkö kallistuvien taksimatkojen hintalappu kuntien vai asiakkaiden maksettavaksi? Myös esimerkiksi koulukyytien osalta kuntien kulut uhkaavat nousta pilviin.

Hallituksen tavoite liikennekaarelle on hyvä: kehittää liikennettä palveluna sujuvammaksi ja hyödyntää digitalisaation mahdollisuudet. Kuitenkin esitys tuntuu keskittyvän normien purkuun liikenteen aidon kehittämisen sijaan. Liiallista sääntelyä on hyvä purkaa, tästä kai kaikki ovat samaa mieltä. Mutta milloin sääntely sitten on liiallista? Suuri osa yhdessä sovitusta normeista on luotu suojelemaan heikoimmassa asemassa olevia. Silloin niiden purkamisella voi olla hyvin vakavia seurauksia. Esitysten vaikutukset täytyisi arvioida hyvin huolellisesti etukäteen, mutta Sipilän hallitukselta tämä on valitettavan usein unohtunut.

Hyvää esityksessä on, että keinotekoisesta jaottelusta satunnaisiin ja kokopäiväisesti palveluita tarjoaviin yrityksiin luovuttiin. Pahimmillaan erilainen kohtelu olisi johtanut harmaan talouden lisääntymiseen ja olisi estänyt rehellisiä yrityksiä kasvattamasta toimintaansa. Pakettikuljetuksessa ei tarvittaisi lupaa, vaan pelkkä rekisteröityminen riittäisi. Tämä luo uuden katvealueen kuljetusalalle. Harmaa talous on jo nyt merkittävä ongelma, ja nyt olisikin etsittävä kaikki keinot sen torjumiseen.

Liikenteen ratkaisut näkyvät jokaisen suomalaisen arjessa hyvin konkreettisesti. Samaan aikaan, kun ministeri Berner esitteli liikennekaarta, käytiin täysistunnossa keskustelua valtion ensi vuoden budjetista. Ensi vuodelle on kyllä luvassa tiehankkeita, mutta liian vähän suhteessa korjausvelkaan. Perusväylänpitoon on varattu 200 miljoonaa euroa, vaikka hallituksen oma päätös oli käyttää siihen ensi vuonna 300 miljoonaa. Tämä tarkoittaa, että teiden ja raiteiden rapistumista ei saada pysäytettyä. Onko Bernerin tarkoitus saattaa tiemme niin huonoon kuntoon, että suomalaiset alkavat kannattaa tieverkon avaamista kilpailulle? Ideologinen yksityistäminen ja valtion omaisuuden myyminen ei ole kehittämistä.

Liikennekaaren on määrä astua kokonaisuudessaan voimaan kesällä 2018. Tänään Berner kertoi vasta ensimmäisestä vaiheesta. Valitettavasti kokonaan vastausta vaille jäivät mahdollisen infrayhtiön perustaminen ja liikenneinvestointien rahoitusmalli. Nämä ovat aivan olennaisia kysymyksiä, jotka ratkaisevat uudistuksen onnistumisen.

Share Button

Vaalitulostunnelmia

Eduskuntavaalit ovat nyt takanapäin. Sunnuntaina jännitimme kukin tahollamme vaalien tulosta. Illan edetessä oli selvää, että Vasemmistoliitto että myös sosialidemokraattinen puolue tulevat kärsimään vaalitappion. Työväenpuolueiden kannatus lukemat eivät tukeneet lainkaan sitä henkeä, minkä vaalikentillä olin aistinut. Kansa huusi punamultaa ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden perään, mutta äänestivät ihan päinvastaisesti.

Tulos lupaa valitettavasti hyytävää oikeistolaista leikkauspolitiikkaa, jonka kohteeksi joutunevat kaikista heikoimmassa asemassa olevat kansalaiset.

Vaalien valonpilkahduksia olivat meidän nuoret naisehdokkaat kuten Li Andersson ja Hanna Sarkkinen. He nousevat uusina edustajina huimilla henkilökohtaisilla äänimäärillä eduskuntaan. Hienoa naiset ja onnea uuteen vaativaan tehtävään! Olette kansan luottamuksen kovalla työllä ansainneet. Lue lisää »

Share Button

Kirjoitukset kuukausittain

Uutiskirje

Tilaa kirjeitä eduskunnasta!