Kirjoitukset kategoriassa Blogi

Miksi eduskuntaan tarvitaan parlamentaarinen Kylätoimintaverkosto?

Kylien rooli on muuttunut vuosikymmenien saatossa, mutta niiden merkitys ihmisten elämässä on korostunut entisestään. Jos ennen oli itsestään selvää naapuriapu ja yhdessä toiminen esimerkiksi maataloustöissä, niin tänään talkoisiin saa pyytää ihmisiä ihan tosissaan. Aika on rajallista ja ihmiset haluavat käyttää sen parhaaksi katsomallaan tavalla.

Kylä- ja asukasyhdistystoimintaa voi rehellisesti sanoa jokapäiväiseen arkiseen elämään liittyväksi toiminnaksi. Kylät yhdessä suunnittelevat ja toteuttavat asioita, joiden voisi äkkiseltään luulla olevan kunnan tai kaupungin tehtäviin kuuluvia. Liikunta- ja vapaa-ajan palveluiden osalta on jo vuosikymmeniä kylien aktiivijäsenillä ollut todella tärkeä sijansa. Ongelma on enemmän resurssien hajanaisuus, sekä koulutuksen ja tiedon puute. Halua kehittää omaa asuinaluettaan ja energiaa toteuttaa hyviä hankkeita kyllä on, mutta ei oikein tiedetä miten pitäisi konkreettisesti toimia. Mistä aloittaa, miten toteuttaa? Vaaditaanko lupia ja mistä ne oikein haetaan? Onko mahdollista saada avustusta kunnalta, maakunnalta tai jostain muualta? Byrokratia ja erilaiset säädökset voivat tappaa muuten erinomaisen idean ja tahdon tehdä kylissä hyviä asioita kaikkien, koko yhteiskunnan hyväksi.

Siksi me tarvitsemme järjestäytyneitä kylä- ja asukasyhdistyksiä, alueellisia kattojärjestöjä, maakunnallisia yhteenliittymiä ja valtakunnan tason edunvalvontaa.

Kuten 100-vuotiaan Suomen teema Yhdessä, sopii se hyvin juuri kylätoimintaan. Ja oikeastaan muuhunkin yhdistys- ja järjestötoimintaan.

Kun puhutaan kylätoiminnasta, niin pyrin välttämään vastakkainasettelua. Kuntapäättäjänä törmää välillä siihen kuinka eri asuinalueita asetetaan vastakkain. Näin ei missään nimessä pitäisi tai saisi toimia. Perustuslaillinen ihmisten yhdenvertaisuus vaatii johdonmukaista, oikeudenmukaista ja tasapuolista kohtelua. On totta, että kuntien resurssit ovat rajalliset ja uimahalliakaan ei välttämättä kannata rakentaa jokaiseen niemen notkoon ja saarelmaan. Mutta kysymys onkin siitä, että onko kaikilla mahdollisuus käyttää yhteisesti tuotettuja palveluita yhdenvertaisesti? Mikä on palvelun saatavuus ja kuinka se voidaan taata myös niille, joille liikkuminen asettaa omat haasteensa esimerkiksi vamman, etäisyyden tai taloudellisten seikkojen perusteella?

Koulut, päiväkodit, kirjastopalvelut, jääkiekkokaukalot, pururadat, tietoliikenneyhteydet, julkiset kulkuyhteydet, kerhot, hiihtoladut ja tietysti ne terveyspalvelut. Tässä muutamia käytännön asioita, jotka ovat kaikille meistä niitä tärkeitä, jopa elintärkeitä palveluita. Halumme puolustaa asioita saa aikaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kun lähikoulua ollaan lakkauttamassa, niin se herättää yleensä alueen ihmiset raivokkaaseen taisteluun erityisen tärkeän palvelun säilyttämiseksi. Lasten eteen tahdomme tehdä lujasti työtä, jotta tulevaisuutemme olisi valoisa ja kestävä.

Siksi myös eduskunnan kylätoimintaverkosto. Sen tarkoitus on yhdessä eri toimijoiden, sidosryhmien ja vaikuttajien kanssa mahdollistaa elinvoimaisen kylätoiminnan tulevaisuus. Se kattaa niin maaseutumaiset kylät kuin kaupunkien lähiöt. Tähän asti palveluita on keskitetty haja-alueilta ja maaseudulta suuriin kasvukeskuksiin, mutta nyt on tarkoitus kääntää kehitys toiseen suuntaan; toteutetaan palvelut yhdessä siellä missä niitä tarvitaan eli kylissä.

Kuten aina, politiikassa asiat edistyvät parhaiten yhteistyöllä. Niin on myös kylätoiminnan ja sen edistämisen suhteen. Yhteistyöllä voimme lisätä elinvoimaa ja hyvinvointia luomalla vahvaa ja yhteisöllistä kylätoimintaa koko maahan.

Puhe on pidetty Kylätoiminnan valtakunnallisilla koulutus- ja neuvottelupäivillä Helsingissä 15.5.2017.

Share Button

Epäonnistunut valinnanvapausmalli hylättävä

Osallistun loppuviikon päättäjien metsäakatemiaan, joten en valitettavasti pääse loppuviikon täysistuntoihin ja valiokuntiin eduskuntaan. Päättäjien Metsäakatemia on yhteiskunnan päättäjille ja muille vaikuttajille suunnattu kurssi- ja keskustelufoorumi. Sen tavoitteena on lisätä suomalaisten vaikuttajien kiinnostusta metsäasioihin, vahvistaa heidän metsällistä tietämystään sekä luoda vuorovaikutusta metsäalan ja muiden alojen vaikuttajien kesken. Kansanedustajille metsäakatemia lasketaan maanpuolustuskurssin tavoin eduskuntatyöksi, joten metsäakatemiaan osallistuminen ei johda poissaolomerkintöihin.

En siis valitettavasti pääse osallistumaan tänään soteuudistuksen niin sanotun valinnanvapausmallin lähetekeskusteluun. Mielestäni ns. valinnanvapausmalli ei todellisuudessa lisää asiakkaiden valinnanvapautta etenkään syrjäseuduilla. Lisäksi se uhkaa pakkoyhtiöittämisen muodossa altistaa yhteiset terveyspalvelumme sotebisnekselle, missä tärkein tavoite on potilaan sijaan voittojen maksimointi.

Ns. valinnanvapausmalli ei tue soteuudistuksen alkuperäisiä tavoitteita, eli lyhyempiä jonoja, parempaa integraatiota ja kustannustehokkuutta. Esitys on saanut asiantuntijoilta murskaavan arvion, mutta valitettavasti hallitus ei ole suostunut kritiikkiä kuulemaan. Kaikista keskeisin ongelma lakiesityksessä on terveydenhuoltomme markkinoistaminen. Tätä ajetaan kokoomuksen toimesta puhtaasti ideologisista syistä, vaikka asiantuntijat varoittavat, että se ei toimi.

Soteuudistus on lähihistoriamme tärkein uudistus. Se tulee mullistamaan sosiaali- ja terveydenhuoltomme. Suomalaiset ovat pääosin tyytyväisiä sosiaali- ja terveyspalveluihin, mutta erityisesti palveluiden hinta ja luukulta luukulle juoksutus koetaan ongelmaksi. Siksi soteuudistus on välttämätön toteuttaa. Hallituksen esityksessä on kuitenkin lähdetty tekemään mallia säästöt yksityisten terveysjättien etu edellä.

Hallituksen ajama malli on uhka kansanterveydelle. Siinä ei ole kyse valinnanvapaudesta vaan järjestelmämme hyvin toimivien osien romuttamisesta pakkoyhtiöittämisen tieltä.

On myös uhkana, että soten ns. valinnanvapausmalli lisää asiakkaiden pompottelua luukulta luukulle, sillä hallituksen esityksessä sote-keskusten palveluvalikoimaan on ahdettu liikaa tehtäviä, kuten esimerkiksi lyhytaikaisia sosiaalihuollon palveluita. Tässä ei ole logiikkaa, sillä sosiaalihuolto kuuluisi jatkossa maakunnille ja sen liikelaitoksille. Moninaista tukea tarvitseva potilas joutuu siis jatkossa hakemaan apua sekä sote-keskukselta, että maakunnan liikelaitokselta.

Terveyserojen kasvamiseen hallituksen esityksessä liittyy se, että yksityisille palveluntuottajille tulee kannustin valikoida asiakkaitaan joko ylihoitamalla tai alihoitamalla heitä. Tällaista ei voi hyväksyä. En myöskään suostu uskomaan siihen, että syrjäseutujen palvelut tulevat lisääntymään – miksi ihmeessä yksityiset sotejätit välittäisivät harvaan asuttujen alueiden pienistä markkinoista, missä ei ole kunnolla voiton maksimoinnin mahdollisuutta?

Kaiken lisäksi hallituksen esitys ei velvoita yksityisiä sotepalveluiden tuottajia riittävään veroraportointiin. Tästä on ollut erityisen huolissaan esimerkiksi veronkiertoa tutkiva ja asian erittäin hyvin tunteva Finnwatch järjestö. Finnwatchin mukaan veronmaksun vastuullisuuden varmentamisen osalta pettymys, eikä vastaa yksityisten sote-yritysten verovälttelystä esitettyihin huoliin. 

Meidän yhteisiä verorahoja ei saa päästää haaskaamaan kansainvälisille veroja vältteleville terveysjäteille, vaan meidän tulee palata sotessa sen alkuperäisiin tavoiteisiin. Näin voidaan saada jonot lyhyemmäksi, asiakasmaksut alas ja taattua tasapuolisesti maailman paras terveydenhuolto joka puolelle maata. Siksi hallituksen ajama niin sanottu valinnanvapausmalli on hylättävä pikimmiten. 

Share Button

Kuka kuuntelee köyhää?

”Kuka kuuntelee köyhää” on paitsi erinomainen nimi köyhyyden vastaiselle toiminnalle, on myös itsessään äärimmäisen tärkeä ja vilpitön kysymys. Köyhyys on monta ihmistä koskettava ongelma ja jokainen köyhyyttä kokenut tietää omakohtaisesti, mitä köyhyys on. Yhteiskunnallisesti köyhyys on monimutkainen ilmiö, mikä johtuu useista eri asioista.

Köyhyyden poistamiseksi tarvitaankin laajaa ymmärrystä köyhyyttä aiheuttavista yhteiskunnan rakenteista. Ihmiset eivät köyhdy sattumalta, vaan köyhyys syntyy useasta erilaisesta rakenteellisesta prosessista, kuten periytyvyydestä, luokka-asemasta, byrokratiasta, sosiaalisen turvaverkon puutteesta, yhteiskunnan laiminlyönneistä, epäonnesta, sairauksista, työttömyydestä ja niin edelleen. Köyhyyttä ei voida siis ratkaista ilman laajaa ymmärrystä yhteiskuntamme eriarvoisuutta lisäävistä rakenteista tai yhdellä yksittäisellä keinolla.

Kuitenkin monilla pienillä yksittäisillä keinoilla voimme poistaa köyhyyttä tehokkaasti. Matalapalkkatyön ja epäsäännöllisten työsuhteiden yleistymisen johdota työelämä tarvitsee uudistusta, jotta vältämme työssäkäyvien köyhien luokan syntymisen lopullisesti. Palkan tulee olla riittävä ja tämän täytyy olla lähtökohta kaikessa työmarkkinapolitiikassa.

Köyhyysvaarassa olevia tulee auttaa. Köyhyysvaarassa ovat ikääntyvät naiset ja yksinhuoltajaperheet sekä monilapsiset ja maahanmuuttajataustaiset perheet.  Eriarvoistumiskehitys tietyissä ihmisryhmissä on nopeampaa ja näitä ihmisiä täytyy tukea elämän nivelvaiheissa tehokkaammin.

Eläkeläisköyhyyteen on puututtava ensisijaisesti nostamalla pienimpiä eläkkeitä ja perusturvaa on parannettava kautta linjan. Etuuksien verotukseen on saatava kohtuullisuutta. Ruoan hintaa tulee pyrkiä alentamaan ja asumisen hintaa on alennettava rakentamalla huomattavasti lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.

Ylivelkaantuneisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Suojaosuuksia tulee korottaa ja velkajärjestelyjä on kehitettävä. Pikavippareiden koronkiskonta tulee laittaa kuriin.

Jokaisen on voitava luottaa, että joutuessaan työttömäksi, yllättävien elämänmuutosten edessä tai yritystoiminnan epäonnistuessa yhteiskunta varmistaa riittävän perustoimeentulon. Nykyinen perusturva koetaan usein monimutkaiseksi, passivoivaksi ja lannistavaksi. Siksi tarvitaan riittävä perustulo köyhyyttä ja byrokratiaa poistamaan.

Valitettavasti köyhällä ei ole nykyisessä hallituksessa ystäviä. Perusturvaa on leikattu ja palvelumaksuja ja esimerkiksi lääkkeiden omavastuuosuuksia on nostettu. Hallitus on vaikeuttanut köyhien ihmisten elämää monin eri tavoin. Kelan toimeentulotuen maksatukseen liittyviin ongelmiin ei ole pystytty puuttumaan riittävän hyvin. Jos maan hallitus ei kuuntele köyhää, niin miten köyhyyteen voi silloin puuttua?

Puhe on pidetty 19.4.2017 Kuka kuuntelee köyhää? -verkoston eduskunnan kansalaisinfossa järjestämässä ”TOISTEN NURKISTA LEIPÄJONOON” tilaisuudessa.

Share Button

Todellista valinnanvapautta maaseudulle

Olen pohjois-suomalaisena kansanedustajana yrittänyt pitää harvaan asuttujen alueiden ja Suomen maaseudun puolia lainsäädäntötyössä aina kuin mahdollista. Pitkien etäisyyksien asukkaiden arjen haasteet unohtuvat liian helposti lainsäätäjiltä, joten oikeaa tietoa harvaan asuttujen alueiden ihmisten elämästä tarvitaan.

Soteuudistus on lähihistoriamme tärkein uudistus. Se tulee mullistamaan sosiaali- ja terveydenhuoltomme. Suomalaiset ovat pääosin tyytyväisiä sosiaali- ja terveyspalveluihin, mutta erityisesti palveluiden hinta ja luukulta luukulle juoksutus koetaan ongelmaksi. Siksi soteuudistus on välttämätön toteuttaa. Hallituksen esityksessä on kuitenkin unohdettu nämä alkuperäiset tavoitteet. Sen sijaan on lähdetty tekemään mallia säästöt yksityisten terveysjättien etu edellä. Hallituksen ajama malli on uhka kansanterveydelle. Siinä ei ole kyse valinnanvapaudesta vaan järjestelmämme hyvin toimivien osien romuttamisesta pakkoyhtiöittämisen tieltä.

Etenkin harvaa-asutuille alueille niin sanottu valinnanvapausmalli on ongelma, eikä soteuudistuksen kokoisessa operaatiossa voi päästä unohtamaan harvaan asuttuja alueita. Toimiakseen oikeasti edellyttää valinnanvapaus toimivia markkinoita ja riittävää kilpailua. Hallituksen ajama niin sanottu valinnanvapausmalli ei tuo Kainuun korpeen tai Lapin laajoille maille yhtään lisää palveluita, joten harvaan asuttujen alueiden ihmisille todellinen valinnanvapaus ei lisäänny lainkaan.

Esimerkiksi Harvaan asutun maaseudun verkoston (Maaseutupolitiikan neuvosto) on lausunnossaan arvioinut niin sanotun valinnanvapausmallin syrjivän maaseutuväestöä. Maaseutumaisilla paikkakunnilla ja etenkin harvaan asutulla maaseudulla valinnanvapaus toteutuu huonosti, etenkin jos palvelu halutaan omalta paikkakunnalta.

Soteuudistuksesta ei myöskään ole tehty maaseutuvaikutusten arviointia, vaikka sote-uudistuksella tulee mitä ilmeisemmin olemaan merkittäviä vaikutuksia niin maaseudun palvelurakenteeseen kuin palvelujen saavutettavuuteen. Nämä vaikutukset tulisi arvioida.  

Erityisesti uhkana maaseudulle on palveluiden keskittyminen. Jos sotepalvelut alkavat toimimaan markkinalogiikalla ja yksityiset soteyritykset valtaavat alan, niin toimivat ne pääosin tavoitteenaan maksimoida voittonsa. Jokainen ymmärtää miten markkinalogiikalla soteyritysten on järkevää sijoittua harvaan asutuille aluille. Hallituksen sotemalli siis eriarvoistaa Suomea alueellisesti, sillä suuriin kaupunkeihin on perusteltua uskoa nousevan uusia palveluita vieri viereen, kun taas maaseudun palveluita uhkaa kuihtuminen.

Maaseutupolitiikan neuvoston mukaan todennäköistä on, että terveydenhuollon markkinat syntyvät suuriin kaupunkikeskuksiin, mutta ei haja-asutusalueelle. Lisäksi asiakkaiden on vaikea sitoutua yhden palvelutuottajan asiakkaaksi pitkäksi aikaa kerrallaan, kuten hallituksen niin sanotussa valinnanvapausmallissa edellytetään. Oikeassa valinnanvapaudessa palvelut pitäisi voida valita tilannekohtaisesti.

Vaikka soteuudistuksesta päätetäänkin viimekädessä eduskunnassa, niin ei kuntienkaan rooli ole yhdentekevä. Mielestäni jokaisen haja-asutusalueen ihmisen olisi hyvä varmistaa omalta kunnallisvaaliehdokkaaltaan mitä mieltä hän on soteuudistuksesta. Hallituksen pakkoyhtiöittämismallia jarruttamaan tarvitaan itsenäisesti ja järkevästi ajattelevia kuntapäättäjiä, jotta jonot saadaan lyhyemmiksi, hyvinvointi jakautuu tasaisemmin, terveyskeskusmaksut poistetaan ja palveluja ei yksityistetä ja pakkoyhtiöitetä.

Share Button

Kulkeehan posti jatkossakin?

Postin tilanne herättää suurta huolta meillä pohjoisessa.  Suomussalmen torilla eräs rouva tuli huolestuneena luokseni. Hän kysyi, voiko tulevaisuudessa enää luottaa, että tieto lääkäriajasta tulee ajoissa. Tämä huoli on todellinen. Me emme saa unohtaa ikääntyviä suomalaisia. Jokaisella ei ole sujuvaa digitaalista osaamista.

Ministeri Berner esitteli tänään eduskunnalle postilain uudistamista. Esityksessä heikennetään meidän jokaisen peruspalvelua ja asetetaan ihmiset eriarvoiseen asemaan. Kirje saisi jatkossa viipyä matkalla nykyistä pidempään. Ensilukemalta vaikuttaa siltä, että harvaan asutulla alueella tilanne olisi parempi, kun viisipäiväinen jakelu säilyy. Mutta kun pykälät kertovat toista. Onko niin, että päivän lehti tuleekin perille vasta ylihuomenna, jos kirjepostia ei ole? Tämäkin lakimuutos taitaa lopulta iskeä kovimmin syrjäseutujen ihmisiin.

Postitoiminnan kilpailutus sanomalehtien varhaisjakelun ulkopuolella ei kuulosta järkevältä. Se vain lisää byrokratiaa ja kuluja, ja kurittaa työntekijöitä. Kuluttajien postimaksut nousevat.

Hallitus perustelee tätä uudistusta norminpurkutalkoillaan. Oikeasti tämä Bernerin esitys heikentää suomalaisten palveluita ja päinvastoin lisää byrokratiaa.

Erityisesti olen huolissani työntekijöiden tilanteesta. Valtion on oltava vastuullinen omistaja ja työnantaja. Kilpailutuksen seurauksena työntekijöiden tilanne muuttuu entistä epävarmemmaksi. Oma työ on vaakalaudalla jokaisen kilpailutuksen kohdalla. Me emme voi rakentaa peruspalvelua tällaisen työntekijöiden kyykytyksen varaan.

Mikä on Postin tarkoitus? Onko se ruohonleikkuu tai hoivapalvelut? Ei. Kyllä se on peruspalvelu: postin kuljettaminen. Postin pitää kulkea luotettavasti ja turvallisesti. Postilain uudistamisen kytkeminen liikenteen palveluiden kokonaisuudistukseen herättää kysymyksiä. Mitä palveluita aiotaan yhdistää? Mistä säästöjä on tarkoitus hakea? Joku säästöt aina maksaa.

Ruohonleikkuussa, koulukuljetuksissa tai kotihoidossa on jokaisessa oma ammatillinen osaamisensa, eikä niitä voida noin vaan yhdistää postin keräilyyn ja jakeluun. Pelkään, että säästöjä haetaan työntekijöiden selkänahasta heikentyvinä työehtoina ja madaltuvina pätevyysvaatimuksina, suomalaisten taskuista nousevina postikuluina sekä heikentämällä meidän jokaisen peruspalvelua.

Tästä esityksestä on vaikea löytää kiitettävää. Tulemme käymään tämän huolella läpi liikenne- ja viestintävaliokunnassa.

Share Button

Kirjoitukset kuukausittain

Uutiskirje

Tilaa kirjeitä eduskunnasta!