Kirjoitukset käyttäjältä katja

Jokaiselle oikeus oppia kaikissa elämäntilanteissa

Tänään eduskunnassa käsitellään koulutuspoliittista selontekoa, jossa käydään läpi kasvatukseen ja koulutukseen liittyviä pitkänlinjan tavoitteita varhaiskasvatuksesta aina aikuiskoulutukseen saakka. Olemme jo yli vuoden eläneet keskellä koronakriisiä ja nyt onkin entistä tärkeämpää pysähtyä ja visioida lasten, nuorten ja aikuisten koulutukseen liittyviä tavoitteita seuraavina vuosikymmeninä.

Välillä on tärkeää katsoa kauemmaksi kuin vain tähän akuuttiin tilanteeseen. Rohkeilla visioilla edeltävätkin sukupolvet muokkasivat yhteiskuntaa. 100-vuotias oppivelvollisuus on tästä hyvä esimerkki. Sekään ei ollut mikään itsestäänselvyys, vaan määrätietoisen työn tulos.

Vasemmistoliitolle koulutuksellinen tasa-arvo on yksi tärkeimpiä tavoitteita ja tällä hetkellä siihen liittyy valitettavasti huolia. Korona-aika on etäopetuksineen kiihdyttänyt kehitystä, missä lasten ja nuorten oppiminen eriarvoistuu. Jo ennen koronaa tutkimustulokset osoittivat, että lasten taustan merkitys oppimistuloksissa on alkanut kasvaa. Tähän oppimisvelkaan hallitus nyt määrätietoisesti puuttuu.

Koulutuksen eriarvoistumiseen puuttuminen ei kuitenkaan koske vain lapsuutta vain koko elinkaarta. Meidän on annettava vahva viesti siitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa opiskelua ja tuemme ja rohkaisemme oppimista kaikenlaisissa elämäntilanteissa.

Aivan niin kuin koulutuspoliittisessa selonteossa sanotaan jokaisella pitäisi olla nykyistä paremmat mahdollisuudet päivittää osaamistaan työelämässä tai sen ulkopuolella. Koulutusjärjestelmämme on oltava tarpeeksi joustava, jotta ihmisten erilaiset elämäntarinat – myös niiden, joiden opinpolku on katkonaisempi – mahtuu mukaan.

Osallistumisen tasa-arvo elinikäisessä oppimisessa ei tällä hetkellä toteudu ja meidän onkin parannettava esimerkiksi työttömien mahdollisuutta opiskella työttömyysetuutta menettämättä. Lisäksi mielenterveyspalveluiden saavutettavuuden parantaminen on myös koulutuspolitiikkaa. Jos mieli on järkkynyt, on ymmärrettävää, että oman osaamisen päivittäminen tai aivan uuden koulutien aloittaminen on vaikeaa. Mielenterveysongelmat tai oppimisen tuen ja rohkaisun puute on ollut monella aikuisellakin syy, miksi koulutie on jäänyt aikoinaan kesken.

Yle kertoi viime viikolla Saila Suomisesta, joka valmistui 47-vuotiaana ylioppilaaksi ja nyt lääkäriksi 53-vuotiaana. Tätä ennen Suominen oli hankkinut itselleen ammatillisen tutkinnon ja työskennellyt useassa eri ammatissa ja yrittäjänä. On innostavaa kuulla myös näitä elämäntarinoita, jotka tuovat näkyväksi sen, että meillä ei ole vain yhtä muottia elämästä vaan opiskella voi monessa eri iässä ja aivan uuden aloittaminen on aina mahdollista.

Share Button

Ravintola-alan työntekijöiden ääntä kuultava

Korona on koetellut ravintola-alaa kovalla kädellä. Erityisen huolissani olen alan työntekijöistä, joista moni on jo ennestäänkin pienipalkkainen. Matkailu- ja ravintola-ala on myös vahvasti naisvaltainen. Näiden pienipalkkaisten naisten ääni ei mielestäni kuulu tarpeeksi ravintola-alasta käytävässä keskustelussa.

On hyvä muistaa, että aina kun puhumme ravintoloista ja koronakriisistä, puhumme myös ihmisten työpaikoista ja toimeentulosta. Ravintola-alalla on paljon rautaisia, alalle kouluttautuneita ammattilaisia, jotka ovat tehneet töitä alalla vuosikymmeniä. En voi edes kuvitella sitä henkistä kuormitusta, mikä töiden loppuminen kuin seinään ja jatkuva epävarmuus tuovat heille.

Ravintola-alan yrittäjät ovat keskenään erilaisissa asemissa. Pienyrittäjä elää tälläkin alalla aika erilaisessa todellisuudessa kuin suuremman yrityksen omistaja ja taloudelliset puskurit vaihtelevat.

Pam julkaisi maaliskuussa selvityksen, jossa oli haastateltu matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluissa työskenteleviä. Yli 3000 alan ammattilaista vastasi kyselyyn ja vastaukset kertovat riipaisevasti työntekijöiden todellisuudesta. Vastaushetkellä 32 prosenttia oli lomautettuna ja 15 prosenttia työttömänä. Työssä olevilla lomautus- tai irtisanomisuhka oli neljännellä vastaajista.

Miten tämä sitten näkyy työntekijöiden arjessa? Koska kyseessä on ennestäänkin pienipalkkaiset työntekijät, taloudellista liikkumavaraa ei juuri ole ollut ennen koronakriisiäkään. Tämä tarkoittaa, että koronan seurauksena elämän perusedellytyksistäkin on jouduttu tinkimään: peräti 64 prosenttia vastaajista oli tinkinyt ruuasta ja 37 prosenttia kattoi menetettyjä tuloja läheisten taloudellisella tuella. Kyselyn avovastauksissa laskuja oli jäänyt rästiin, perheen vaatehankintoja karsittu ja lääkkeet oli jäänyt apteekkiin tai niitä oli ostettu luotolla.

Onneksi hallitus on tehnyt toimia, jotka helpottavat myös ravintola-alan työntekijöitä. Irtisanomisia ei ole tarvinnut tehdä, kun lomautuksia helpotettiin äkillisen kriisin hetkellä. Työttömyysturvan omavastuuaika poistettiin, ansiopäivärahan enimmäisaikaa pidennettiin ja työssäoloehto puolitettiin väliaikaisesti. Lomautettujen oikeutta työttömyysturvaan höllennettiin, eikä opinnot edelleenkään vaikuta työttömyysturvaoikeuteen. Työn vastaanottamista ja siten lisäansioiden hankkimista on pyritty helpottamaan työttömyysetuuden suojaosaa korottamalla.

Kuitenkin moni ravintola-alan työntekijä on elänyt raastavassa epävarmuudessa yli vuoden ja kriisi on koetellut jo valmiiksi pienipalkkaisten taloutta kovalla kädellä. Moni on koko tämän ajan joutunut miettimään, miten perheen toimeentulo turvataan ja miten ala työllistää koronan jälkeen. Meidän on annettava tälle porukalle toivoa tulevaisuuteen ja näytettävä, että heidän tekemänsä työ on tärkeää.

Monelle meistä koronaa edeltävään ja sen jälkeiseen aikaan kuuluu olennaisena osana niin arjessa kuin juhlassakin ravintoloiden tuottamat palvelut. Näitä palveluita, eikä ravintola-alan yrityksiä ole olemassa ilman ammattitaitoisia työntekijöitä. Me emme saa unohtaa alan työntekijöiden ahdinkoa. Koko ajan on mietittävä, mitä tästä ajasta on opittava ja miten voimme tukea näitä ihmisiä entistä paremmin.

Share Button

Rajoitusten poistaminen ei riitä

Mennyt koronavuosi on ollut pitkä ja rankka erityisesti lapsille ja nuorille. Ongelmat ovat kasaantuneet myös niillä aikuisilla, jotka jo ennen koronaa kamppailivat esimerkiksi mielenterveyden ja yksinäisyyden kanssa.

Välttämättömät rajoitustoimet ovat sairastuttaneet ihmisiä. Yksinäisyys on ottanut tilaa ihmisten elämässä ja lisännyt riskiä sairastua masennukseen. Perheissä kärsitään kireästä ilmapiiristä ja toimeentulo huolestuttaa yhä useampia. Suomen Mielenterveys ry:n mukaan koronakriisi on lisännyt mielenterveysongelmia ja esimerkiksi terapialähetteiden ja kriisipuhelimen yhteydenottojen määrät ovat lisääntyneet.

Liikunnalla on tutkitusti yhteys fyysisen terveyden lisäksi myös mielenterveyteen. Monelle kunnon ylläpitäminen on tullut välttämättömien koronarajoitusten myötä lähes mahdottomaksi, kun uimahallit, kuntosalit ja pelivuorot ovat kiinni.

Viiden lapsen äitinä tiedän, mitä tärkeiden harrastusten peruuntuminen ja kaverisuhteiden jäätyminen tekee lasten hyvinvoinnille. Vuosi on lasten ja nuorten elämässä paljon pidempi aika kestää rajoituksia kuin aikuisille. On lapsia, jotka esimerkiksi ennen koronaa eivät vielä olleet murrosiässä ja jotka ovat joutuneet käymään läpi teiniksi tulemisen ilot ja surut etäelämässä.

Siksi Vasemmistoliiton mielestä koronarajoitusten purkaminen tulee aloittaa lapsista ja nuorista. Pelkkä rajoitusten purkaminen ei myöskään riitä, vaan meidän on kuunneltava lapsia ja heidän huoliaan tulevasta. Onko oppimisen taidot päässeet unohtumaan? Kummitteleeko mielessä pahoja ajatuksia pitkän yksinäisyyden jälkeen? Onko käsitys tulevaisuudesta muuttunut? Korona on synnyttänyt erityisesti mielenterveyden hoitovelkaa ja sitä tulee määrätietoisesti purkaa seuraavina vuosina eikä ainoastaan todeta rajoituksia päättyneiksi.

Myös iso osa nuorista aikuisista uupuu korkeakoulujen etäopiskeluun. Yksin opiskeleminen on vaikeaa ja raskasta, mutta korkeakouluopiskelijoiden elämään kuuluu myös erityisesti ihmissuhteiden luominen, mikä on etäelämässä tehty vaikeaksi. Arvoitukseksi jää, montako parisuhdetta on koronakriisin takia jäänyt muodostumatta, kun nuoret eivät pääse kohtaamaan toisiaan kampuksille ja luentosaleihin.

Julkisessa keskustelussa toistellaan usein, että 90-luvun laman virheitä ei saa toistaa enää yhdenkään sukupolven kohdalla. Toisin sanoen lapsilta ja nuorilta ei voi viedä kasvun ja kukoistuksen edellytyksiä nakertamalla palveluista ja ajamalla ihmisiä köyhyyteen ja työttömyyteen. Lieneekö asian huomioiminen koskaan ollut ajankohtaisempaa. Lapset ja nuoret tarvitsevatkin pienempiä luokkia, tukiopetusta, kerhotoimintaa ja harrastuksia jokaiselle ja lisää turvallisia aikuisia arkeen. Koronasukupolvelle ei saa langettaa samoja rangaistuksia kuin 90-luvun laman lapsille.

Myöskään lasten vanhempia ei saa ajaa työttömyyteen liian kireällä talouspolitiikalla. Elvytystoimia on jatkettava ja yrittäjiä on autettava pahimpien aallonpohjien yli. Jokaista konkurssia valtio ei voi estää, mutta turhimmat se voi yrittää torjua oikea-aikaisilla toimilla.

Jos Suomi nyt alkaa pidentämään lamaa leikkauksilla ja säästämään lapsista ja nuorista, voivat seuraukset olla peruuttamattomia. Siksi Suomi tarvitsee akuutin kriisin jälkeen huolellisen toipumisohjelman, jossa ihmisten mukana pysyminen turvataan. Monia pitää tukea kouluttautumaan ja löytämään uusi työ. Koronakriisistä kärsineet tulevat vielä pitkään tarvitsemaan lisätukea ja on meidän tehtävämme varmistaa, että he myös saavat sen.

Share Button

Psykoterapian saavutettavuutta voitaisiin parantaa jo olemassa olevilla resursseilla

Elämme keskellä mielenterveyden kriisiä.

Jätimme yhdessä Hanna Sarkkisen ja Merja Kyllösen kanssa hallitukselle kirjallisen kysymyksen psykoterapiapalveluiden saavutettavuuden parantamisesta.

Vuonna 2020 terapian tarve on yhä entisestään kasvanut. Jonot ovat pitkiä ja psykoterapiapalvelut ovat ruuhkautuneet. Kela-korvauksen piiriin kuuluvia terapeutteja ei tunnu löytyvän tarpeeksi.

On todellinen ongelma, että terapiaa tarvitsevat ja siihen oikeutetut henkilöt eivät pääse terapiaan. Yhtenä esteenä on pula koulutetuista, Kelan hyväksymistä psykoterapeuteista. On tiedossa, että psykoterapeuttikoulutuksen kallis hinta aiheuttaa psykoterapeuttipulaa mutta myös nykyinen sääntely käytännössä estää joitain koulutuksen saaneita terapeutteja tarjoamasta palveluita.

Kelan myöntämää kuntoutuspsykoterapiaa saa noin 50 000 suomalaista. Kelan tukemaa terapiaa voi antaa vain terapeutti, jonka koulutuksen Valvira on hyväksynyt ja terapeutilla tulee olla koulutus siihen psykoterapiamuotoon, jota hän asiakkaalle antaa.

Meillä on Suomessa valmiita psykoterapeutteja sekä eri suuntauksia edustavia terapeutteja, joihin ei kuitenkaan saa Kelan myöntämää tukea. Tuntuu erikoiselta, että meillä on Suomessa terapeutteja, joiden osaaminen jää järjestelmän ulkopuolelle, vaikka tarve terapeuteista on kova.

Kelan tukeman kuntoutuspsykoterapian lisäksi myös muualla palvelujärjestelmässä kärsitään monin paikoin pulaa mielenterveysosaajista. On selvää, että Suomi tarvitsee kokonaisvaltaisen suunnitelman mielenterveysalan koulutuksen kehittämiseksi ja ammattilaisten saatavuuden turvaamiseksi.

Olemme Hannan ja Merjan kanssa sitä mieltä, että mielenterveyspalveluiden saatavuutta voitaisiin parantaa myös palveluita kehittämällä. Yksi ratkaisu olisi tarjota Kelan tukemaa lyhytterapiaa nykyisen pitkän terapiajakson lisäksi sekä matalan kynnyksen psykososiaalisen tuen ja lyhytterapioiden vieminen perusterveydenhuoltoon. Tämä tarjoaisi mahdollisuuden matalamman kynnyksen ja oikea-aikaisen terapiajakson nykyistä huomattavasti laajemmalle joukolle.

Nykyinen järjestelmä, jossa terapian saaminen viivästyy tai jopa estyy tuottaa inhimillistä kärsimystä ja tulee kalliiksi. On turvattava se, että jokainen saa apua, kun sitä tarvitsee. On käännettävä kaikki kivet, jotta riittävät mielenterveyspalvelut voidaan tarjota sitä tarvitseville.

Share Button

Liikkumisen rajoituksia punnittava tarkkaan

Koronatilanne on vaikeutunut erityisesti pääkaupunkisedulla. Hallitus on viime päivinä neuvotellut uusista keinoista puuttua tilanteeseen. Taustalla on huoli esimerkiksi terveydenhuollon kantokyvystä.

Olemme vasemmistoliitossa suhtautuneet kriittisesti liikkumisen rajoittamiseen. Kysymys on kaikkea muuta kuin helppo. Selvää kuitenkin on, että syvälle perusoikeuksiin meneviä toimia on punnittava todella tarkkaan.

Ihmisten perustavanlaatuisia oikeuksia ei voi rajata vain sillä perustella, että ihmiset ottaisivat vakavasti tilanteen. Perusoikeuksiin puuttuvilta rajausten muotoiluilta edellytetään täsmällisyyttä sekä oikeasuhtaisuutta ja tämä on liikkumisrajoitusten kohdalla vaikeaa. Se, mikä on kullekin ihmisille välttämätöntä liikkumista, ei ole helppo kysymys sekään.

Julkisuudessa on käyty paljon keskustelua esimerkiksi ulkonaliikkumiskiellosta. Monelle siitä tulee mieleen sotatilan kaltainen tilanne ja termi ulkonaliikkumiskielto viekin keskustelua monesti väärille urille. Liikkumisrajoituksissa ei ole kuitenkaan ollut tarkoitus rajata pois kokonaan ulkona liikkumista. Esimerkiksi ulkoilu olisi edelleen sallittua. Tätä on tärkeä painottaa, sillä ulkoilu on erittäin tärkeää ihmisten hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta.

Kun puhutaan liikkumisrajoitusten vaikutuksista, olen kuitenkin erityisen huolissani yksinäisten ihmisten sekä lasten ja nuorten sosiaalisten kontaktien rajaamisesta. Jos ulkona olevat tapaamiset rajataan lähinnä vain samassa taloudessa asuviin, monelta jää jaksamisen kannalta olennaiset tapaamiset pois. Jo nyt olemme keskellä mielenterveyden kriisiä, joten jokaisella olisi oltava mahdollisuus perhetilanteesta riippumatta ylläpitää tärkeitä ihmissuhteita.

Liikkumisrajoituksissa haastavaa on myös niiden valvonta. Virkavalta joutuisi käyttämään tässä harkintaa. Vaarana on, että valvonta ei olisi oikeudenmukaista, vaan keskittyisi tietyille alueille. Pahimmissa tapauksessa tuloksena olisi syrjintä ja ihmisten profilointi.

Ymmärrän hyvin, että ihmiset ovat todella väsyneitä tilanteeseen. Rajoitettua arkea ja juhlaa olisi helpompi kestää, kun tietäisi, milloin pääsemme siirtymään normaalimpaan aikaan. Suurin osa suomalaisista on kuitenkin noudattanut suosituksia hyvin. Mahdolliset liikkumisrajoitukset eivät myöskään tulisi koskemaan kuin vaikeimman tautitilanteen alueita. Muualla meillä on nyt tilaisuus näyttää, että tilanne voidaan saada haltuun ilman niitäkin.

Share Button

Tue kampanjaa lahjoituksella!

Hyvä ja turvallinen elämä
❤️ tekoja ihmisen parhaaksi

Laitetaan yhdessä palvelut kuntoon, turvataan jokaiselle riittävä toimeentulo ja pidetään kaikki mukana!

Halutessasi voit tukea kampanjaa lahjoituksella:
tilille: FI75 5381 0320 1337 52
saajaksi Katja Hännisen tukiryhmä
viestiksi: Katja jatkoon

Kirjoitukset kuukausittain

Uutiskirje

Tilaa kirjeitä eduskunnasta!