Blogi

30.3.2022

Palkkatasa-arvo-ohjelma on välttämätön

Kriisistä kriisiin kulkeva aika on tehnyt erityisen selväksi, kuinka tärkeä turvallisuustekijä julkisen sektorin naisvaltaiset alat ja niiden toimivuuden turvaaminen on. Me emme selviä ilman sosiaali- ja terveyspalvelujen työntekijöitä, jotka hoivaavat ja huolehtivat meistä. Me emme selviä ilman varhaiskasvatuksen ja koulujen työntekijöitä, jotka pitävät lasten ja nuorten arjen pyörimässä keskellä myrskyjäkin.

Kuitenkin näiden alojen päällä on synkkiä pilviä. Monet naisvaltaiset, julkisen sektorin alat ovat palkkakuopassa, mikä kertoo konkreettisesti arvostuksen puutteesta. Tämä kertoo myös siitä, että hoivan ja kasvatuksen merkitystä yhteiskunnassa ja ihmiselämässä yleensä ei tunnisteta, vaan näiltä aloilta voidaan esimerkiksi kilpailukyvyn nimissä leikata niin kuin Sipilän hallitus teoillaan osoitti.

Kun on vuosikausia puolustanut näiden alojen palkkojen ja työolojen parantamista, on saanut törmätä mitä kummallisimpiin vasta-argumentteihin. Yksi on ollut se, että kenenkään ei tarvitse tehdä näitä töitä. Aina voi kuulemma lähteä, jos esimerkiksi palkka tuntuu pieneltä. Ja nyt todella tapahtuu näin. Meillä on uutiset täynnä sairaanhoitajia ja varhaiskasvatuksen työntekijöitä, jotka sanovat, että kiitti, nyt riitti.

Turvallisuudesta puhutaan nyt paljon. Kuka voi tuntea olonsa turvalliseksi maassa, missä yhteiskunnan yksi tukiranka, eli juurikin näiden töiden tekijät väsyvät ja lähtevät?

Meillä on poliitikkoja, jotka ovat sitä mieltä, että palkkakysymykset kuuluvat pelkästään työantajien ja työntekijöiden edustajien neuvottelupöytiin. Kuitenkin nämä ovat monesti samoja poliitikkoja, joille esimerkiksi Sipilän hallituksen kilpailukykysopimus, jolla kyykytettiin erityisesti julkisen sektorin naisvaltaisia aloja, on täysin ok. Tässä on valtava ristiriita.

Parhaillaan käydään esimerkiksi hoiva-alan työehtoja koskevia neuvotteluja ja ne ovat olleet kaikkea muuta kuin helpot. Super ja Tehy ovat ymmärrettävästi jättäneet lakkovaroituksia. Uskon, että palkkakysymystä ei voida ratkaista ilman, että myös valtio tulee peliin. Jos haluamme pitää hyvinvointivaltion pystyssä, emme voi enää odotella, että julkisen sektorin palkat saadaan kuntoon. Palkkatasa-arvo-ohjelma on välttämätöntä saada seuraavaan hallitusohjelmaan.

On myös tärkeä alleviivata sitä, että oikeudenmukainen palkkaus on ennen kaikkea ihmisoikeuskysymys, ei mielipidekysymys.