Olen todella iloinen, että vanhushoivan sitova henkilöstömitoitus on nyt vihdoinkin toteutumassa.

Tämä kevät on ollut todella raskas yli 70-vuotiaille. He eivät ole voineet tavata läheisiään tai käydä harrastuksissa. Voidaan sanoa, että poikkeusolot ovat tehneet juuri tämän ryhmän keväästä erityisen poikkeuksellisen. Sen takia olen iloinen, että voimme kertoa juuri heille hyviä uutisia tänään, kun käsittelemme eduskunnassa hoivan laadun, ja siten myös ikäihmisten ihmisoikeuksien toteuttamisen kannalta aivan oleellista henkilöstömitoitusta.

Toivon, että sitova henkilöstömitoitus suitsii myös peruspalvelubisneksen ongelmia.

Kuten esimerkiksi Esperi Caren tapaus osoitti, bisneslogiikassa suurien voittojen tavoittelu tulee ensin ja vanhusten ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta tärkeä hyvä hoiva vasta kaukana perässä. Nyt kun myös yksityinen varhaiskasvatusketju Touhula nousi otsikoihin, olisi hyvä käydä kunnolla periaatteellista keskustelua siitä, miten bisnesajattelu sopii yhteen peruspalveluiden tuottamisen kanssa.

Epäkohtia vanhusten hoivassa ei esiinny ainoastaan yksityisellä puolella, mutta voittoa tavoittelevien suurien ketjujen palveluntuotantoon liittyy erityisiä ongelmia. Sekä varhaiskasvatuksessa että vanhustenhoidossa henkilöstön palkkataso on alempi kuin julkisella puolella.

Näillä naisvaltaisilla aloilla siirtyminen yksityiselle puolelle ei siis tuo parannusta palkkapussiin. Päinvastoin. Voitot revitään naisvaltaisten alojen matalia palkkoja entisestään polkemalla. Onkin tärkeää pohtia, miten peruspalvelubisnes vaikuttaa sukupuolten palkkaeroon.

Peruspalvelubisneksessä henkilöstö joutuu tekemään myös hoivatyöhön liittymättömiä työtehtäviä, kuten siivousta ja ruuanlaittoa.

Henkilöstömitoitus on myös työntekijöiden kannalta historiallinen päätös ja parantaa naisvaltaisen alan työoloja. Mitoitus koskee välitöntä asiakastyötä tekevää hoitohenkilöstöä. Välillisiä tehtäviä, kuten ruuanlaittoa ja siivousta varten tulee varata riittävä, erillinen resurssi. Henkilöstölle kuuluu oikeus tehdä työnsä hyvin ja sitä mitoitus turvaa.

Lisäksi suomalaista peruspalvelubisnestä näyttää pyörittävän yllättävän pieni piiri, jossa samat ihmiset hääräävät niin attendojen kuin touhuloidenkin taustalla.

En halua nähdä enää ensimmäistäkään vanhushoivan kohua. On aivan eri asia tehdä bisnestä myymällä vaikka kodinkoneita tai lomamatkoja kuin tuottamalla palveluita, jotka ovat oleellisia ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta vauvasta vaariin. Riittävä henkilöstömitoitus ja laadun valvonta ovat tärkeitä elementtejä arvokkaan elämän ja hyvän hoivan takaamiseksi jokaiselle.

”Liian kallista, liian nopea aikataulu ja liian monimutkaista.” Monenlaista kritiikkiä on saanut osakseen hallituksen yksi tärkeimmistä uudistuksista ja yksi merkittävimmästä koulutuspoliittisesta ratkaisusta vuosikymmeniin. Maksuton toinen aste jokaiselle nuorelle sosioekonomisesta taustasta tai asuinpaikasta riippumatta. Kunnianhimoinen tavoite, mutta täysin realistinen ja ennen kaikkea välttämätön toteuttaa.

Mitä hintalappuun tulee, niin jokainen hyvinvointia ja tasa-arvoa edistänyt uudistus on vaatinut poliittisen tahdon lisäksi taloudellisia satsauksia. Peruskoulu-uudistus, eläkeuudistus ja jopa meille itsestäänselvyytenä näyttäytyvä maksuton kouluruoka, ovat aikoinaan olleet kovan väännön takana. Aina on löytynyt vastustavia voimia ja melkeinpä aina syytkin ovat olleet samat. Nimittäin se hintalappu. Onneksi Suomi ei kuitenkaan ole koskaan ollut liian köyhä tai typerä kaataakseen niitä uudistuksia, jotka ovat tehneet meistä yhden maailman tasa-arvoisimmasta ja edistyksellisimmistä valtiosta maailmassa. Kyllä suomalaista koulutusjärjestelmää kehtaa markkinoida muillekin, mutta edelleen myös meillä on haasteita taistelussa koulutuksen eriarvoistumista vastaan. Vaikka meillä on tutkimustietoa vaikka kuinka siitä, että tarveharkintainen apu köyhille ei tuo tasa-arvoista yhteiskuntaa, vaan kaikille suunnattu, maksuton koulutusjärjestelmä, edelleen maksuttoman koulutuksen puolesta saa taistella.

Siksi me tarvitsemme laajennettua oppivelvollisuutta ja aidosti maksutonta toista astetta, että voimme turvata maamme menestymisen ja kilpailukyvyn tulevaisuudessakin. Meillä ei ole yhtään ylimääräistä lasta tai nuorta hukattavaksi. Päinvastoin, heistä jokainen on aarre, jota tulee varjella, suojella ja tukea kaikin tavoin. Ja jokainen heistä ansaitsee samat lähtökohdat elämään ilman, että raha muodostaa esteen tavoitella unelmia. Maksuton toinen aste on yksi osa suurta ja laajaa kokonaisuutta. Sen rinnalla kehitetään tukijärjestelmiä, joilla elämänhallintaa ja kouluvalmiuksia vahvistetaan.

Hallitus on tässäkin kuullut kentän huolta ja lisätalousarviossa esitetään 320 miljoonan euron lasten ja nuorten hyvinvointipakettia. Kriisistä selviytyminen vaatii perheiden tukemista, satsauksia toimeentuloon ja mielenterveyspalveluihin, osaamisvajeen kuromista sekä ennen kaikkea toivoa paremmasta huomisesta. Todellista säästöä on sijoittaa tulevaisuusinvestointeihin tänään, ei huomenna.