Kuka kuuntelee köyhää?

”Kuka kuuntelee köyhää” on paitsi erinomainen nimi köyhyyden vastaiselle toiminnalle, on myös itsessään äärimmäisen tärkeä ja vilpitön kysymys. Köyhyys on monta ihmistä koskettava ongelma ja jokainen köyhyyttä kokenut tietää omakohtaisesti, mitä köyhyys on. Yhteiskunnallisesti köyhyys on monimutkainen ilmiö, mikä johtuu useista eri asioista.

Köyhyyden poistamiseksi tarvitaankin laajaa ymmärrystä köyhyyttä aiheuttavista yhteiskunnan rakenteista. Ihmiset eivät köyhdy sattumalta, vaan köyhyys syntyy useasta erilaisesta rakenteellisesta prosessista, kuten periytyvyydestä, luokka-asemasta, byrokratiasta, sosiaalisen turvaverkon puutteesta, yhteiskunnan laiminlyönneistä, epäonnesta, sairauksista, työttömyydestä ja niin edelleen. Köyhyyttä ei voida siis ratkaista ilman laajaa ymmärrystä yhteiskuntamme eriarvoisuutta lisäävistä rakenteista tai yhdellä yksittäisellä keinolla.

Kuitenkin monilla pienillä yksittäisillä keinoilla voimme poistaa köyhyyttä tehokkaasti. Matalapalkkatyön ja epäsäännöllisten työsuhteiden yleistymisen johdota työelämä tarvitsee uudistusta, jotta vältämme työssäkäyvien köyhien luokan syntymisen lopullisesti. Palkan tulee olla riittävä ja tämän täytyy olla lähtökohta kaikessa työmarkkinapolitiikassa.

Köyhyysvaarassa olevia tulee auttaa. Köyhyysvaarassa ovat ikääntyvät naiset ja yksinhuoltajaperheet sekä monilapsiset ja maahanmuuttajataustaiset perheet.  Eriarvoistumiskehitys tietyissä ihmisryhmissä on nopeampaa ja näitä ihmisiä täytyy tukea elämän nivelvaiheissa tehokkaammin.

Eläkeläisköyhyyteen on puututtava ensisijaisesti nostamalla pienimpiä eläkkeitä ja perusturvaa on parannettava kautta linjan. Etuuksien verotukseen on saatava kohtuullisuutta. Ruoan hintaa tulee pyrkiä alentamaan ja asumisen hintaa on alennettava rakentamalla huomattavasti lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.

Ylivelkaantuneisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Suojaosuuksia tulee korottaa ja velkajärjestelyjä on kehitettävä. Pikavippareiden koronkiskonta tulee laittaa kuriin.

Jokaisen on voitava luottaa, että joutuessaan työttömäksi, yllättävien elämänmuutosten edessä tai yritystoiminnan epäonnistuessa yhteiskunta varmistaa riittävän perustoimeentulon. Nykyinen perusturva koetaan usein monimutkaiseksi, passivoivaksi ja lannistavaksi. Siksi tarvitaan riittävä perustulo köyhyyttä ja byrokratiaa poistamaan.

Valitettavasti köyhällä ei ole nykyisessä hallituksessa ystäviä. Perusturvaa on leikattu ja palvelumaksuja ja esimerkiksi lääkkeiden omavastuuosuuksia on nostettu. Hallitus on vaikeuttanut köyhien ihmisten elämää monin eri tavoin. Kelan toimeentulotuen maksatukseen liittyviin ongelmiin ei ole pystytty puuttumaan riittävän hyvin. Jos maan hallitus ei kuuntele köyhää, niin miten köyhyyteen voi silloin puuttua?

Puhe on pidetty 19.4.2017 Kuka kuuntelee köyhää? -verkoston eduskunnan kansalaisinfossa järjestämässä ”TOISTEN NURKISTA LEIPÄJONOON” tilaisuudessa.

Liikennekaari vie, mutta mihin suuntaan?

Eduskunta hylkäsi tänään hallituspuolueiden äänin yhdessä SDP:n kanssa tekemämme muutosehdotuksen niin sanottuun liikennekaareen ja lakiin jäi vielä kaksi suurta puutetta. Ensimmäinen koskee tavaraliikenteen harmaata taloutta ja toinen taksien sääntelyä. Ylipäätään harmaan talouden torjuntaa ei tässä laissa huomioitu riittävästi.

Me vasemmistoliitossa haluamme suojella kotimaista työtä ja rehellisiä yrittäjiä. Tavaraliikenneluvan rajoja ei pidä nostaa, vaan niiden tulisi olla 2 000 kilossa pakettiautojen ja 40 kilometrissä tunnissa traktoreiden osalta. Vasemmistoliiton tavoite on estää ja kitkeä harmaata taloutta sekä panostaa suomalaiseen osaamiseen ja yrittäjyyteen. 

Taksien kohdalla valiokunnan tekemät muutokset olivat lähinnä kosmeettisia. Varsinainen ongelma eli asemapaikka- ja maksimihintasääntelystä luopuminen jäi ennalleen. Ymmärrän kyllä tarpeen sääntelyn muuttamiselle ja tavoitteet luoda uudenlaisia joustavia palveluita, mutta näiden muutosten hinta on liian kova etenkin harvaan asutulla alueella sekä kuvaannollisesti että konkreettisesti. Taksien hinnat nimittäin nousisivat siellä, missä kysyntää ei ole niin paljoa, ja taksien saatavuus ylipäätään heikentyisi. Lisäksi kyytien hintojen yksittäisiltä ylilyönneiltä ei suojelisi mikään, mikä vaarantaa erityisesti ikääntyneiden ihmisten aseman.

Kaupungeissa tilanne olisi toinen. Täällä suuri tarjonta pitää huolen siitä, että hinnat ovat kurissa. Samalla kuitenkin voi tosin käydä niin, ettei taksinkuljettaja enää tule toimeen tekemällään työllä. Kuulimme viime perjantaina taksiyrittäjien äänekkään protestin tätä lakia kohtaan. Olemme myös saaneet jatkuvasti viestiä taksikuskeilta sekä sähköpostilla että asiakkaina.

Emme esittäneet koko lain hylkäämistä. Liikenteen sääntely kaipaa uudistamista, ja on hienoa, että nyt vastataan tulevaisuuden tarpeisiin liikenteen digitalisaation ja liikennetiedon avaamisen osalta. Erilaiset uudet liikenteen palvelut ovat tärkeitä, jotta liikennetottumuksemme voivat muuttua ja voimme saavuttaa liikennesektorille asetetut päästövähennystavoitteet. Uudet liikenteen palvelut luovat myös uutta työtä. Tulemme näkemään liikennesektorilla seuraavien 15 vuoden aikana todella suuren muutoksen. Me emme nyt voi edes kuvitella, miten liikumme vuonna 2030, saati sen jälkeen. Siksi meidän täytyy katsoa avoimin mielin tulevaisuuteen ja luoda tilaa uusille ideoille. Samalla on kuitenkin pidettävä mielessä kirkkaana se, mikä on arvokasta: laadukkaat ja sujuvat koko maan kattavat palvelut, liikenneväylien kunnossapito, reilut pelisäännöt markkinoilla, veronmaksun ja valvonnan luotettavuus, päästöjen vähentyminen ja turvallisuus liikenteessä.

Todellista valinnanvapautta maaseudulle

Olen pohjois-suomalaisena kansanedustajana yrittänyt pitää harvaan asuttujen alueiden ja Suomen maaseudun puolia lainsäädäntötyössä aina kuin mahdollista. Pitkien etäisyyksien asukkaiden arjen haasteet unohtuvat liian helposti lainsäätäjiltä, joten oikeaa tietoa harvaan asuttujen alueiden ihmisten elämästä tarvitaan.

Soteuudistus on lähihistoriamme tärkein uudistus. Se tulee mullistamaan sosiaali- ja terveydenhuoltomme. Suomalaiset ovat pääosin tyytyväisiä sosiaali- ja terveyspalveluihin, mutta erityisesti palveluiden hinta ja luukulta luukulle juoksutus koetaan ongelmaksi. Siksi soteuudistus on välttämätön toteuttaa. Hallituksen esityksessä on kuitenkin unohdettu nämä alkuperäiset tavoitteet. Sen sijaan on lähdetty tekemään mallia säästöt yksityisten terveysjättien etu edellä. Hallituksen ajama malli on uhka kansanterveydelle. Siinä ei ole kyse valinnanvapaudesta vaan järjestelmämme hyvin toimivien osien romuttamisesta pakkoyhtiöittämisen tieltä.

Etenkin harvaa-asutuille alueille niin sanottu valinnanvapausmalli on ongelma, eikä soteuudistuksen kokoisessa operaatiossa voi päästä unohtamaan harvaan asuttuja alueita. Toimiakseen oikeasti edellyttää valinnanvapaus toimivia markkinoita ja riittävää kilpailua. Hallituksen ajama niin sanottu valinnanvapausmalli ei tuo Kainuun korpeen tai Lapin laajoille maille yhtään lisää palveluita, joten harvaan asuttujen alueiden ihmisille todellinen valinnanvapaus ei lisäänny lainkaan.

Esimerkiksi Harvaan asutun maaseudun verkoston (Maaseutupolitiikan neuvosto) on lausunnossaan arvioinut niin sanotun valinnanvapausmallin syrjivän maaseutuväestöä. Maaseutumaisilla paikkakunnilla ja etenkin harvaan asutulla maaseudulla valinnanvapaus toteutuu huonosti, etenkin jos palvelu halutaan omalta paikkakunnalta.

Soteuudistuksesta ei myöskään ole tehty maaseutuvaikutusten arviointia, vaikka sote-uudistuksella tulee mitä ilmeisemmin olemaan merkittäviä vaikutuksia niin maaseudun palvelurakenteeseen kuin palvelujen saavutettavuuteen. Nämä vaikutukset tulisi arvioida.  

Erityisesti uhkana maaseudulle on palveluiden keskittyminen. Jos sotepalvelut alkavat toimimaan markkinalogiikalla ja yksityiset soteyritykset valtaavat alan, niin toimivat ne pääosin tavoitteenaan maksimoida voittonsa. Jokainen ymmärtää miten markkinalogiikalla soteyritysten on järkevää sijoittua harvaan asutuille aluille. Hallituksen sotemalli siis eriarvoistaa Suomea alueellisesti, sillä suuriin kaupunkeihin on perusteltua uskoa nousevan uusia palveluita vieri viereen, kun taas maaseudun palveluita uhkaa kuihtuminen.

Maaseutupolitiikan neuvoston mukaan todennäköistä on, että terveydenhuollon markkinat syntyvät suuriin kaupunkikeskuksiin, mutta ei haja-asutusalueelle. Lisäksi asiakkaiden on vaikea sitoutua yhden palvelutuottajan asiakkaaksi pitkäksi aikaa kerrallaan, kuten hallituksen niin sanotussa valinnanvapausmallissa edellytetään. Oikeassa valinnanvapaudessa palvelut pitäisi voida valita tilannekohtaisesti.

Vaikka soteuudistuksesta päätetäänkin viimekädessä eduskunnassa, niin ei kuntienkaan rooli ole yhdentekevä. Mielestäni jokaisen haja-asutusalueen ihmisen olisi hyvä varmistaa omalta kunnallisvaaliehdokkaaltaan mitä mieltä hän on soteuudistuksesta. Hallituksen pakkoyhtiöittämismallia jarruttamaan tarvitaan itsenäisesti ja järkevästi ajattelevia kuntapäättäjiä, jotta jonot saadaan lyhyemmiksi, hyvinvointi jakautuu tasaisemmin, terveyskeskusmaksut poistetaan ja palveluja ei yksityistetä ja pakkoyhtiöitetä.

Kulkeehan posti jatkossakin?

Postin tilanne herättää suurta huolta meillä pohjoisessa.  Suomussalmen torilla eräs rouva tuli huolestuneena luokseni. Hän kysyi, voiko tulevaisuudessa enää luottaa, että tieto lääkäriajasta tulee ajoissa. Tämä huoli on todellinen. Me emme saa unohtaa ikääntyviä suomalaisia. Jokaisella ei ole sujuvaa digitaalista osaamista.

Ministeri Berner esitteli tänään eduskunnalle postilain uudistamista. Esityksessä heikennetään meidän jokaisen peruspalvelua ja asetetaan ihmiset eriarvoiseen asemaan. Kirje saisi jatkossa viipyä matkalla nykyistä pidempään. Ensilukemalta vaikuttaa siltä, että harvaan asutulla alueella tilanne olisi parempi, kun viisipäiväinen jakelu säilyy. Mutta kun pykälät kertovat toista. Onko niin, että päivän lehti tuleekin perille vasta ylihuomenna, jos kirjepostia ei ole? Tämäkin lakimuutos taitaa lopulta iskeä kovimmin syrjäseutujen ihmisiin.

Postitoiminnan kilpailutus sanomalehtien varhaisjakelun ulkopuolella ei kuulosta järkevältä. Se vain lisää byrokratiaa ja kuluja, ja kurittaa työntekijöitä. Kuluttajien postimaksut nousevat.

Hallitus perustelee tätä uudistusta norminpurkutalkoillaan. Oikeasti tämä Bernerin esitys heikentää suomalaisten palveluita ja päinvastoin lisää byrokratiaa.

Erityisesti olen huolissani työntekijöiden tilanteesta. Valtion on oltava vastuullinen omistaja ja työnantaja. Kilpailutuksen seurauksena työntekijöiden tilanne muuttuu entistä epävarmemmaksi. Oma työ on vaakalaudalla jokaisen kilpailutuksen kohdalla. Me emme voi rakentaa peruspalvelua tällaisen työntekijöiden kyykytyksen varaan.

Mikä on Postin tarkoitus? Onko se ruohonleikkuu tai hoivapalvelut? Ei. Kyllä se on peruspalvelu: postin kuljettaminen. Postin pitää kulkea luotettavasti ja turvallisesti. Postilain uudistamisen kytkeminen liikenteen palveluiden kokonaisuudistukseen herättää kysymyksiä. Mitä palveluita aiotaan yhdistää? Mistä säästöjä on tarkoitus hakea? Joku säästöt aina maksaa.

Ruohonleikkuussa, koulukuljetuksissa tai kotihoidossa on jokaisessa oma ammatillinen osaamisensa, eikä niitä voida noin vaan yhdistää postin keräilyyn ja jakeluun. Pelkään, että säästöjä haetaan työntekijöiden selkänahasta heikentyvinä työehtoina ja madaltuvina pätevyysvaatimuksina, suomalaisten taskuista nousevina postikuluina sekä heikentämällä meidän jokaisen peruspalvelua.

Tästä esityksestä on vaikea löytää kiitettävää. Tulemme käymään tämän huolella läpi liikenne- ja viestintävaliokunnassa.

Perintätoimistot rikastuvat, maaseudun ihmiset köyhtyvät

Ministeri Berner ei turhaan jarruttele. Hän aikoo uudistaa liikenteessä lähes kaiken – todella lyhyellä aikataululla. Vaikealta tuntuu, että kaikki olisi valmista ensi vuoden alussa, niin monta avointa kysymystä esityksessä vielä on. No, ministerin esitys lähtee nyt lausuntokierrokselle, jonka jälkeen ministeriössä vielä täsmennetään esitystä. Sen jälkeen on meidän vuoromme eduskunnassa. Liikenne- ja viestintävaliokunnalla tulee töitä riittämään.

Suomen liikennepolitiikka kaipaa uudistamista. Tiemme ja rataverkkomme ovat huonossa kunnossa. Korjausvelkaa on lyhennettävä voimakkaasti, ja liikenteen ilmastopäästöt on saatava nopeasti laskuun. Nämä ovat Vasemmistoliitolle tärkeitä tavoitteita. Samoin liikenteen digitalisaatio voi muuttaa liikkumista helpommaksi ja halvemmaksi koko Suomessa. Liikenneverkkoyhtiötä tai yksityisiä voittoa tavoittelevia operaattoreita emme kaipaa. Emme halua tehdä isänmaastamme yritystä.

Bernerin esityksessä on unohtunut pieni ihminen. Ihmisen oikeus liikkumiseen on perusoikeus. Miten se voidaan taata jokaiselle, kun veroista siirrytään käyttömaksuihin? Tähän asti iso osa liikkumisen kustannuksista on maksettu auton oston tai tankkaamisen yhteydessä veroina, sekä erikseen maksettuna ajoneuvoverona. Jatkossa verojen osuus pienenee, ja kotiin tuleva lasku kasvaa huomattavasti. Tällaiset erilliset maksut horjuttavat erityisesti pienituloisten taloutta. Pelkään pahoin, että hallituksen linjasta kiittelevät lähinnä perintätoimistot.

Rikkaita uudistus suosii. Mitä kalliimman auton haluat, sitä isompi ale tulee autoveron poistosta. Hallitus myöntää itsekin, että tämä saattaa lisätä suurten ja suuripäästöisten autojen määrää. Tämä on aivan nurinkurista, kun tarkoitus on nimenomaan vähentää liikenteen päästöjä. Liikenne aiheuttaa viidenneksen Suomen ilmastopäästöistä, joten päästöt pitää saada laskuun nopeasti. Se on meidän jokaisen etu.

Käyttöaikaan ja tiekategorioihin perustuva järjestelmä on toistaiseksi jäänyt minulle hämärän peittoon. Vaikuttaa, että ministeri säikähti kohua mustista laatikoista, ja siirsi kilometreihin perustuvat maksut jatkovalmisteluun. Kun aikaan perustuva maksu ei kannusta vähentämään ajokilometrejä, niin eihän silloin myöskään päästöt vähene. Kun taas seuranta ja tietojen tallentaminen – syystäkin – on nyt hylätty, niin miten esimerkiksi satunnaisesti mummolassa käyvä perhe hoitaa tienkäyttömaksunsa?

Tärkeää huomioitavaa tällaisissa uudistuksissa on vaikutukset eri elämäntilanteissa oleviin ihmisiin. Kannattaako työtä ottaa vastaan pitkän matkan päästä, jos työmatkaa varten tarvitaan isommat käyttömaksut? Entäs lapset? Kenellä on kiinnostusta kehittää turvallisia koulureittejä, kun kevyen liikenteen väylillä ei voi tehdä bisnestä? Vai saammeko tulevaisuudessa hankkia lapsillemmekin veroleiman polkupyörän sarveen. Mikä on autoharrastajien kohtalo? Ja miten voimme olla varmoja, että nyt annettava bensaveron palautus ei tule takaisin kahta kovempana vuosien kuluttua?

Entä miten tätä kaikkea tullaan valvomaan? Onko Trafi jatkossa tiirailemassa tiellä kulkijoita ja tarkkailemassa, onko operaattorimaksut maksettu. Miten paljon veroeuroja uusi järjestelmä tulee nielemään, ja paljonko uutta byrokratiaa tässä synnytetään?

Entä mikäli uudistuksessa käyttäjä maksaa liikenteen, niin tarkoittaako se, että käyttäjä myös saa rahoilleen vastinetta? Kun pitkien välimatkojen ja paljon välttämättömiin matkoihin omaa autoa tarvitsevat joutuvat maksamaan suhteessa enemmän auton käytöstä esimerkiksi aikaperusteista maksua, niin saavatko myös syrjäisten alueiden ihmiset osansa heiltä kerättäviltä veroluontoisista maksuista esimerkiksi uusien infra-investointien tai peruskorjauksien muodossa? Tulisiko meistä oman auton pakko-omistajista Bernerin liikenneyhtiön maksumiehiä?

Bernerin esityksessä on siis hyvää ja huonoa. Jatkovalmistelua ajatellen toivon erityisesti, että haja-asutusalueiden tilanne huomioidaan kunnolla. Toimivaa joukkoliikennettä pitää kehittää, uusia liikennepalveluita kokeilla erityisesti harvaan asutuilla alueilla, ja käyttömaksuissa huomioida tosiasialliset mahdollisuudet liikkua muulla kuin omalla autolla.

Kirjoitukset kuukausittain

Uutiskirje

Tilaa kirjeitä eduskunnasta!