Vasemmistoliiton kansanedustaja Katja Hänninen puhuu Iijokisoudussa tulevana lauantaina. Vaikka Iijokisoutua on järjestetty jo pitkään, sen sanoma vaelluskalojen ja raakun suojelusta on edelleen tärkeä ja ajankohtainen.

– Vasemmistoliitto näkee tärkeänä, että vaelluskalojen nousu voimalaitosten ohitse mahdollistetaan kaikkialla viimeisintä tieteellistä tietoa hyödyntäen. Kataisen hallitus laati Suomelle kalatiestrategian ja nyt on tärkeää huolehtia sen toteuttamisesta ja päivittämisestä, Hänninen sanoo.

Luonnonsuojelussa vastuu ei voi olla yksilöillä, vaan tarvitaan poliittisia päätöksiä, jotta yhteisiä resursseja käytetään vastuullisesti. Hyvänä esimerkkinä toimii koskiensuojelulaki. Aika ajoin nousee pintaan ajatus Kollajan altaasta.

– Onneksi nyt keskustelu koskiensuojelulain avaamisesta on taas hiljaista, koska Kollajan merkitys sähköntuotannolle olisi vähäinen, mutta vaikutus luonnon monimuotoisuudelle ja ilmastonmuutokselle olisi hyvin tuhoisa, Hänninen toteaa.

Iijoessa elää vaelluskalojen lisäksi myös uhanalaisia raakkuja. Luonnossa monesti kaikki vaikuttaa kaikkeen, minkä takia luonnon monimuotoisuutta on suojeltava laajasti. Vaelluskalojen palautuminen Iijokeen tukeekin myös raakkua, joka tarvitsee lohia väli-isänniksi lisääntymiseen.

– Raakun säilyminen on samanlainen itseisarvo kuin saimaannorpan säilyminen. Lisäksi vedenlaatu on tärkeää niin kalojen kuin raakkujenkin kannalta. Tässä oleellista on kiinnittää huomio esimerkiksi turpeenottoon, jotta sen vaikutukset vesistöön jäisivät mahdollisimman pieniksi.

Toimivat kalaportaat tai muut tavat turvata kalojen nousu ovat aika kalliita investointeja. Iijoella on keskusteltu jo vuosikausia yhtiöiden kanssa vapaaehtoisesta työstä kalan palauttamiseksi jokeen, mutta asiassa ollaan vielä lähtökuopissa. Nyt sitovien ja päivitettyjen velvoitteiden saaminen yhtiöille on tärkeää.

– Vesivoimayhtiöiden vastuuttaminen kalojen pääsystä voimalaitosten ohi on hyvin perusteltua, sillä yhtiöt takovat suuria voittoja yhteisistä resursseista. Kunnollisten velvoitteiden saaminen yhtiöille on tärkeää, jotta jotain oikeasti tapahtuu. Iijoella ja sen ainutlaatuisella jokiluonnolla ei ole enää aikaa odottaa.

Lisätietoja: Katja Hänninen, etunimi.sukunimi@eduskunta.fi, 050 512 3325

Jätän tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen varhaiskasvatuksen vuorohoidon valtakunnallisesta kehittämisestä. Vuorohoidolla tarkoitetaan varhaiskasvatuksen järjestämistä päiväkodissa tai perhepäivähoidossa iltaisin, öisin, viikonloppuisin ja arki- ja juhlapyhinä. Esimerkiksi kauppojen laajentuneet aukioloajat ovat johtaneet tilanteeseen, jossa entistä useampi lapsi tarvitsee varhaiskasvatusta perinteisen virka-ajan ulkopuolella. Vuorohoidossa toteutettavan varhaiskasvatuksen merkitys perheiden tukena ja vanhempien työssäkäynnin mahdollistajana tulee siis luultavasti vain kasvamaan tulevaisuudessa.

Varhaiskasvatuslakia uudistetaan parhaillaan ja lakiesityksessä esitetään vuorohoidon järjestämisestä pykälää, joka on voimassa olevaan lakiin nähden uusi. Pykälään kirjattaisiin yleinen tulkinta vuorohoidon tarveharkintaisuudesta ja sitä olisi järjestettävä ainoastaan lapselle, joka tarvitsee sitä lapsen vanhemman tai muun huoltajan työssäkäynnin tai opiskelun vuoksi. Pykälä selkeyttää kuntien velvollisuutta vuorohoidon järjestämisessä.

Vuorohoidon kohdalla iso kysymys on kuitenkin käytännönjärjestelyt, jotka vaihtelevat suuresti kunnittain. Esimerkiksi lasten määrä varhaiskasvatuksen vuorohoidossa vaihtelee alueittain suuresti. Lasten yhdenvertaisuuden kannalta on kuitenkin tärkeää, että varhaiskasvatuslain tavoitteet laadukkaasta hoidosta ja kasvatuksesta toteutuvat riippumatta siitä, onko lapsi varhaiskasvatuksen piirissä virka-aikaan vai vuorohoidossa.

Lisäksi varhaiskasvatuslain velvoittama lapsen ja vanhempien osallisuuden toteuttaminen voi vaatia vuorohoidossa erilaisia järjestelyitä. Vanhemmat ovat kokeneet esimerkiksi vuorohoidon hakuajat liian tiukoiksi ja myös tässä on paikallista vaihtelua.

Lisäksi vuorohoidon henkilöstön työhyvinvoinnin turvaamisessa ja osaamisen kehittämisessä on tunnistettava vuorohoidon erityispiirteet. Henkilöstö kokee, että esimerkiksi meillä päättäjillä ei ole vuorohoidosta tarpeeksi tietoa.

Tutkimukset ja käytännön kokemukset vuorohoidosta osoittavat, että vuorohoidon erityispiirteitä ei ole tarpeeksi huomioitu lapsia ja perheitä tasa-arvoisesti palvelevan varhaiskasvatuksen ja henkilöstön näkökulmasta. Lisäksi vuorohoitoon kohdistuu paljon huolipuhetta monelta suunnalta ja vanhemmat kokevat huonoa omatuntoa esimerkiksi lapsen yöhoidosta ja vanhempien vuorotyön aiheuttamista pitkistä hoitoajoista. Vaikka vuorohoidossa on esimerkiksi pedagogisesti omat haasteensa epäsäännöllisen rytmin vuoksi, vuorohoito voi tarjota esimerkiksi viikonloppuisin lapsille ja aikuisille rauhallisia hetkiä, kun lapsia ei ole hoidossa niin paljon.

Vuorohoidon valtakunnallinen kehittäminen on tärkeää, sillä valtakunnalliset raamit vuorohoidon käytännön järjestämisestä koetaan liian väljäksi ja varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat kuvanneet vuorohoitoa muun muassa varhaiskasvatuksen harmaana alueena.

Paikallista kehittämistä on kuitenkin tapahtunut esimerkiksi Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Jyväskylän yliopiston Keski-Suomessa toteuttamalla OHOI – Osaamista vuorohoitoon –hankkeella vuosina 2015-2016. Paikallinen kehittäminen on noussut esimerkiksi varhaiskasvatuksen esimiesten tarpeesta saada yhteisiä linjauksia vuorohoidon toteuttamiseen.

Toivottavasti tähän haasteeseen tartutaan myös valtakunnallisella tasolla, jotta perheiden ja henkilöstön tarpeisiin pystytään vastaamaan nykyistä paremmin koko Suomessa.