Teimme yhdessä Hanna Sarkkisen ja Merja Kyllösen kanssa kirjallisen kysymyksen lastensuojelun tilasta. Pidämme edellisen hallituksen tekemää lakiuudistusta nuorten itsemääräämisen lisäämisestä osasyynä viimeaikaiseen nuorten vakavaan oireiluun.

Kysymme hallituksen toimenpiteistä lastensuojelulain uudistamiseksi. Haluamme varmistaa, että vaativaa sijaishuoltoa tekevät laitokset pystyvät paremmin puuttumaan vakavasti oireilevien nuorten tilanteeseen.

Yhteiskunnalla on erityinen vastuu siitä, että sijaishuoltoon sijoitetut lapset ovat aidosti turvassa ja sijaishuollon toimintaa valvotaan.

Lastensuojelulaitoksista karanneiden nuorten onnettomuudet ja heidän tekemänsä rikokset ovat nousseet viime aikoina esiin julkisessa keskustelussa. Lastensuojelun ammattilaiset näkevät lisääntyneen oireilun taustalla vuoden alussa voimaan astuneen lakimuutoksen, joka korostaa lapsen ja nuoren itsemääräämisoikeutta. Ammattilaiset ovat arvostelleet myös karanneiden nuorten etsintäprosessia.

Lakimuutoksen ja lain tulkinnan koetaan joissakin tapauksissa hankaloittavan käytännön lastensuojelutyön perustehtävää, eli lapsen ja nuoren suojelua, kasvatusta ja kehitystä.

Edellisellä hallituskaudella tehdyn lakimuutoksen taustalla oli lastensuojelulaitoksissa ilmenneet vakavat kaltoinkohtelutapaukset. Lakimuutoksella haluttiin puuttua lasten perusoikeuksien rajoituksiin, jotka tehtiin ilman lain hyväksymää perustetta.

On arvioitava, onko lakia palautettava askel taaksepäin nuorten itsemääräämisen äärimmäisestä korostamisesta kohti kasvatuksen ja turvallisuuden kannalta välttämättömien rajojen asettamista.

Nuorten itsemääräämisoikeuden ja välttämättömien rajojen asettamisen välinen suhde ei ole helppo kysymys. Nuorten oikeuksia ei saa rajoittaa mielivaltaisesti. Kuitenkin nuorella, joka oireilee päihteillä, rikollisuudella, väkivaltaisella käytöksellä ja karkailulla, on oikeus kasvaa turvallisessa ympäristössä, jossa aikuiset asettavat käytökselle rajat.

Tavalliset suomalaiset ovat syystäkin vihaisia, kun verkkoyhtiöt ovat muutaman vuoden sisällä korottaneet sähkön siirtohintojaan jopa useita kymmeniä prosentteja. Lisäksi siirtomaksu kilahtaa, vaikkei sähköä olisi käytetty watin wattia.

Mökin mummo tai rivitalon Taavetti ei voi millään tavalla itse vaikuttaa siihen, mistä verkosta sähkö tulee. Sähköverkot ovat siis luonnollinen monopoli ja siksi asiakkaiden on mahdotonta kilpailuttaa palvelua. Nyt pitäisi olla kaikille selvää, että sähköverkkojen kaltaisen palvelun yksityistäminen ei ole järkevää. Se on myös huoltovarmuuden ja kansallisen turvallisuuden näkökulmasta vastuutonta.

Eduskunnassa keskusteltiin syyskuussa Vesi on meidän -kansalaisaloitteesta, jossa vastustettiin vesihuollon yksityistämistä. Oli hienoa huomata, että suuri osa kansanedustajista kannatti aloitetta ja kritisoi kovin sanoin voitontavoittelua peruspalveluilla.

Täytyy kuitenkin sanoa, että vasemmistoliitto on ollut johdonmukaisin linjauksissaan. Meille on ollut aina selvää, että peruspalveluilla ei tule tehdä aggressiiviseen voitontavoitteluun tähtäävää bisnestä. Me olemme nähneet, miten käy, jos toiminnan päätavoite on mahdollisimman suuret voitot omistajille, eikä hyvät palvelut ihmisille.

Vasemmistoliiton ministeri Arhinmäki oli vuonna 2013 ainoa, joka vastusti valtion omistaman Fortumin sähköverkkojen myymistä Carunalle. Hän jätti tuolloin hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa eriävän mielipiteen, mutta jäi yksin. Eriävän mielipiteen mukaan vasemmisto ei hyväksy monopolitoiminnan siirtämistä ulkomaisille omistajille tuottamaan riskitöntä voittoa kansalaisten kustannuksella. Meidän mukaamme sähköverkkojen julkisomistusta pitää laajentaa, eikä supistaa.

Nyt Suomen sähköverkon kaksi suurinta omistajaa Caruna ja Elenia ovat ulkomaisten sijoittajien käsissä. Samalla kun voitot valuvat ulkomaille, on Carunaa myös syytetty aggressiivisesta verosuunnittelusta, jolla se välttää verojen maksamista Suomeen. Caruna-kaupat on tullut suomalaisille siis kalliiksi niin kuluttajina kuin veronmaksajinakin.

Valitettavasti tehtyä ei saa tekemättömäksi. Sähköverkkoja on erittäin vaikea palauttaa julkiseen omistukseen, kun ne on kerran kansainvälisille sijoittajille myyty. Siksi on nyt rajoitettava sähköverkoista saatavaa tuottoa lailla.

Energiavirasto on itsenäinen viranomainen, jonka tehtävä on valvoa siirtohintojen ja yritysten tekemien voittojen kohtuullisuutta. Tässä on nyt epäonnistuttu.

Sähkömarkkinalakia ollaan nyt onneksi uudistamassa. On erittäin tärkeää, että etsitään kaikki mahdolliset keinot sähkönsiirron ylihinnoitteluun ja yhtiöiden verovälttelyyn puuttumiseksi. Kansalaisten riistäminen siirtohinnoittelululla on loputtava.