Hallituksen kiire uhkaa perusoikeuksien toteuttamista

Sipilän hallitus on monelta eri taholta saanut kritiikkiä siitä, että lainvalmistelun taso on tämän hallituskauden aikana laskenut. Kiire näkyy siinä, että tutkimustietoa ei oteta valmistelussa huomioon ja lakeja joudutaan laittamaan uudelleen valmisteluun. Kiire siis kostautuu enemmin tai myöhemmin.

Valitettavasti tämä hallituksen krooninen ongelma näkyi aivan äskettäin myös eduskunnan lakivaliokunnan työssä. Valiokunta antoi lausuntonsa hallituksen sote-uudistuksen niin kutsutusta valinnanvapaudesta juuri ennen kevätistuntokauden loppua. Tein valiokunnan lausuntoon eriävän mielipiteen yhdessä demarien, vihreiden, RKP:n ja perussuomalaisten edustajien kanssa. Ehdotamme hallituksen valinnanvapausesityksen hylkäämistä.

Eriävässä mielipiteessämme nostimme esiin myös lainvalmistelun puutteellisuuden. Me opposition edustajat olimme järkyttyneitä tavasta, millä näin merkittävä asia vietiin läpi valiokunnassa. Normaalisti lainvalmistelussa noudatetaan menettelytapa, jossa valiokunta kuuntelee asiantuntijoita saadakseen tarvittavat tiedot käsiteltävistä asioista. 

Asiantuntijakuulemisista äänestettiin lakivaliokunnassa useaan kertaan. Hallituspuolueiden enemmistön turvin valiokunta kuitenkin päätti olla kuulematta lainkaan asiantuntijoita sen jälkeen, kun hallituksen sote-vastine tuli eduskuntaan. Olisimme tarvinneet päätöksenteon tueksi kipeästi asiantuntija-arvioita esimerkiksi sote-uudistukseen kuuluvan asiakassuunnitelmaan liittyvästä muutoksenhakumahdollisuudesta.

Asiantuntijakuulemisten ohittaminen ja puutteellinen valmistelu tuntuvat erityisen ongelmalliselta, koska sote-uudistuksessa on kyse ihmisten perusoikeusien toteutumisesta. Totesimme eriävässä mielipiteessämme, että ihmisten henkeen ja terveyteen liittyvien peruspalveluiden asianmukainen toteuttaminen on käsittelyssä nostettava poliittisesti asetettujen aikataulujen edelle. 

Hallituspuolueiden täysin poikkeuksellinen toiminta sekä nakertaa luottamusta valiokunnan sisällä että uhkaa demokraattisen päätöksenteon toimivuutta. Olen surullinen siitä, kuinka aiemmin hyvähenkinen lakivaliokunta on hallituksen sotesotkun takia joutunut tällaiseen tilaan. Aika näyttää, kuinka pitkäaikaisia vaikutukset valiokunnan työhön ovat.

Lisäksi hallituspuolueiden kiire kostautuu taas kerran myöhemmin. Asiantuntijakuulemisten ohittaminen lakivaliokunnassa lisää sosiaali- ja terveysvaliokunnan työtä, koska epäselviksi jääneiden kohtien läpikäyminen jää nyt kokonaan sille tai viimeistään perustuslakivaliokunnalle.

Vesivoimayhtiöille saatava kunnollisia kalatalousvelvoitteita

Vasemmistoliiton kansanedustaja Katja Hänninen puhuu Iijokisoudussa tulevana lauantaina. Vaikka Iijokisoutua on järjestetty jo pitkään, sen sanoma vaelluskalojen ja raakun suojelusta on edelleen tärkeä ja ajankohtainen.

– Vasemmistoliitto näkee tärkeänä, että vaelluskalojen nousu voimalaitosten ohitse mahdollistetaan kaikkialla viimeisintä tieteellistä tietoa hyödyntäen. Kataisen hallitus laati Suomelle kalatiestrategian ja nyt on tärkeää huolehtia sen toteuttamisesta ja päivittämisestä, Hänninen sanoo.

Luonnonsuojelussa vastuu ei voi olla yksilöillä, vaan tarvitaan poliittisia päätöksiä, jotta yhteisiä resursseja käytetään vastuullisesti. Hyvänä esimerkkinä toimii koskiensuojelulaki. Aika ajoin nousee pintaan ajatus Kollajan altaasta.

– Onneksi nyt keskustelu koskiensuojelulain avaamisesta on taas hiljaista, koska Kollajan merkitys sähköntuotannolle olisi vähäinen, mutta vaikutus luonnon monimuotoisuudelle ja ilmastonmuutokselle olisi hyvin tuhoisa, Hänninen toteaa.

Iijoessa elää vaelluskalojen lisäksi myös uhanalaisia raakkuja. Luonnossa monesti kaikki vaikuttaa kaikkeen, minkä takia luonnon monimuotoisuutta on suojeltava laajasti. Vaelluskalojen palautuminen Iijokeen tukeekin myös raakkua, joka tarvitsee lohia väli-isänniksi lisääntymiseen.

– Raakun säilyminen on samanlainen itseisarvo kuin saimaannorpan säilyminen. Lisäksi vedenlaatu on tärkeää niin kalojen kuin raakkujenkin kannalta. Tässä oleellista on kiinnittää huomio esimerkiksi turpeenottoon, jotta sen vaikutukset vesistöön jäisivät mahdollisimman pieniksi.

Toimivat kalaportaat tai muut tavat turvata kalojen nousu ovat aika kalliita investointeja. Iijoella on keskusteltu jo vuosikausia yhtiöiden kanssa vapaaehtoisesta työstä kalan palauttamiseksi jokeen, mutta asiassa ollaan vielä lähtökuopissa. Nyt sitovien ja päivitettyjen velvoitteiden saaminen yhtiöille on tärkeää.

– Vesivoimayhtiöiden vastuuttaminen kalojen pääsystä voimalaitosten ohi on hyvin perusteltua, sillä yhtiöt takovat suuria voittoja yhteisistä resursseista. Kunnollisten velvoitteiden saaminen yhtiöille on tärkeää, jotta jotain oikeasti tapahtuu. Iijoella ja sen ainutlaatuisella jokiluonnolla ei ole enää aikaa odottaa.

Lisätietoja: Katja Hänninen, etunimi.sukunimi@eduskunta.fi, 050 512 3325

Nuori hae lainaa, jotta saat ruokaa!

Moni opiskelija on tänä kesänä yllättynyt hakiessaan toimeentulotukea Kelasta, kun kesätöitä ei kaikille riitä. Vaikka moni on aikaisempina kesinä saanut toimeentulotukea välttämättömiin menoihin, linja on nyt kiristynyt. Kelan linjan muuttuminen johtuu osaltaan viime vuoden opintotukilain muutoksesta. Muutoksen seurauksena opiskelijoiden ensisijaisesta etuudesta tehtiin entistä lainapainotteisempi, ja yksi seuraus on tässä.

Yhtenä toimeentulotuen saamisen ehtona on, että opiskelijan on ensin nostettava opintolaina, jos hänellä on oikeus siihen. Näin on toimittava riippumatta siitä, opiskeleeko kesän aikana vai ei ja jos täyttä opintolainaa ei ole nostettu kevätlukukauden aikana. Opiskelijan tulee tarvittaessa osoittaa pankin todistuksella tai tiliotteella nostaneensa koko lukuvuodeksi myönnetyn opintolainan. Lainsäätäjän tarkoituksena ei ole ollut, että opintolainaa nostetaan myös silloin, kun ei opiskella

Asiassa on ollut suurta paikallista vaihtelua ja osassa kuntia opiskelijoilta vaadittiin lainanottoa jo ennen, kun perustoimeentulotuen myöntäminen siirrettiin kunnista Kelaan viime vuoden alusta. Moni onkin kritisoinut jo vuosia kohtuutonta tilannetta, jossa opiskelijat ovat ainoa ihmisryhmä, jonka oletetaan ottavan lainaa saadakseen leipää kaupasta ja vuokran maksettua.

Tilanne on erityisen kohtuuton toisen asteen opiskelijoille. Yli 18-vuotiaan omillaan asuvan lukiolaisen on siis ilman kesätöitä jäädessään myös pakko nostaa opintolainaa ennen kuin Kela myöntää hänelle toimeentulotukea. Tämä siis siitäkin huolimatta, että kyseessä on hyvin nuoret ihmiset ja yleissivistävä lukiokoulutus ei itsessään valmista mihinkään ammattiin.

Kun jo 18-vuotiailta vaaditaan velkaantumista vain leivän saamiseksi pöytään, myös opiskelijoiden kuormittuminen ja opintojen keskeyttämisen riski kasvavat. Tiedämme myös, että nuoret toisen asteen opiskelijat ovat selvästi yliedustettuna opintolainan takaisinmaksun kanssa vaikeuksiin joutuneiden joukossa. Tilanne on erityisen hankala pienituloisissa perheissä, joissa lähipiirin mahdollisuudet nuoren taloudelliseen auttamiseen ovat heikot. Nuorten ylivelkaantuminen on kasvava ongelma ja Kelan linjaus vain osaltaan pahentaa tilannetta.

Lukiolaisten Liitto on tehnyt Kelan menettelystä jo reilu vuosi sitten kantelun oikeusasiamiehelle, mutta kantelu on vielä ratkaisematta. Ainoa oikeudenmukainen vaihtoehto on lain muuttaminen niin, että ketään ei vaadita ottamaan lainaa toimeentulotukea hakiessa.

Kolumni ilmestyi Kalajokilaaksossa 20.6.2018

Varhaiskasvatuksen vuorohoito kaipaa valtakunnallista kehittämistä

Jätän tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen varhaiskasvatuksen vuorohoidon valtakunnallisesta kehittämisestä. Vuorohoidolla tarkoitetaan varhaiskasvatuksen järjestämistä päiväkodissa tai perhepäivähoidossa iltaisin, öisin, viikonloppuisin ja arki- ja juhlapyhinä. Esimerkiksi kauppojen laajentuneet aukioloajat ovat johtaneet tilanteeseen, jossa entistä useampi lapsi tarvitsee varhaiskasvatusta perinteisen virka-ajan ulkopuolella. Vuorohoidossa toteutettavan varhaiskasvatuksen merkitys perheiden tukena ja vanhempien työssäkäynnin mahdollistajana tulee siis luultavasti vain kasvamaan tulevaisuudessa.

Varhaiskasvatuslakia uudistetaan parhaillaan ja lakiesityksessä esitetään vuorohoidon järjestämisestä pykälää, joka on voimassa olevaan lakiin nähden uusi. Pykälään kirjattaisiin yleinen tulkinta vuorohoidon tarveharkintaisuudesta ja sitä olisi järjestettävä ainoastaan lapselle, joka tarvitsee sitä lapsen vanhemman tai muun huoltajan työssäkäynnin tai opiskelun vuoksi. Pykälä selkeyttää kuntien velvollisuutta vuorohoidon järjestämisessä.

Vuorohoidon kohdalla iso kysymys on kuitenkin käytännönjärjestelyt, jotka vaihtelevat suuresti kunnittain. Esimerkiksi lasten määrä varhaiskasvatuksen vuorohoidossa vaihtelee alueittain suuresti. Lasten yhdenvertaisuuden kannalta on kuitenkin tärkeää, että varhaiskasvatuslain tavoitteet laadukkaasta hoidosta ja kasvatuksesta toteutuvat riippumatta siitä, onko lapsi varhaiskasvatuksen piirissä virka-aikaan vai vuorohoidossa.

Lisäksi varhaiskasvatuslain velvoittama lapsen ja vanhempien osallisuuden toteuttaminen voi vaatia vuorohoidossa erilaisia järjestelyitä. Vanhemmat ovat kokeneet esimerkiksi vuorohoidon hakuajat liian tiukoiksi ja myös tässä on paikallista vaihtelua.

Lisäksi vuorohoidon henkilöstön työhyvinvoinnin turvaamisessa ja osaamisen kehittämisessä on tunnistettava vuorohoidon erityispiirteet. Henkilöstö kokee, että esimerkiksi meillä päättäjillä ei ole vuorohoidosta tarpeeksi tietoa.

Tutkimukset ja käytännön kokemukset vuorohoidosta osoittavat, että vuorohoidon erityispiirteitä ei ole tarpeeksi huomioitu lapsia ja perheitä tasa-arvoisesti palvelevan varhaiskasvatuksen ja henkilöstön näkökulmasta. Lisäksi vuorohoitoon kohdistuu paljon huolipuhetta monelta suunnalta ja vanhemmat kokevat huonoa omatuntoa esimerkiksi lapsen yöhoidosta ja vanhempien vuorotyön aiheuttamista pitkistä hoitoajoista. Vaikka vuorohoidossa on esimerkiksi pedagogisesti omat haasteensa epäsäännöllisen rytmin vuoksi, vuorohoito voi tarjota esimerkiksi viikonloppuisin lapsille ja aikuisille rauhallisia hetkiä, kun lapsia ei ole hoidossa niin paljon.

Vuorohoidon valtakunnallinen kehittäminen on tärkeää, sillä valtakunnalliset raamit vuorohoidon käytännön järjestämisestä koetaan liian väljäksi ja varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat kuvanneet vuorohoitoa muun muassa varhaiskasvatuksen harmaana alueena.

Paikallista kehittämistä on kuitenkin tapahtunut esimerkiksi Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Jyväskylän yliopiston Keski-Suomessa toteuttamalla OHOI – Osaamista vuorohoitoon –hankkeella vuosina 2015-2016. Paikallinen kehittäminen on noussut esimerkiksi varhaiskasvatuksen esimiesten tarpeesta saada yhteisiä linjauksia vuorohoidon toteuttamiseen.

Toivottavasti tähän haasteeseen tartutaan myös valtakunnallisella tasolla, jotta perheiden ja henkilöstön tarpeisiin pystytään vastaamaan nykyistä paremmin koko Suomessa.

Jokaiselle mahdollisuus päivittää osaamistaan

Vasemmistoliitto julkaisi juuri ehdotuksensa siitä, miten selviämme työn murroksesta. Elinikäisen oppimisen tärkeys on vanha ajatus, mutta työn murroksen aikakaudella entistä tärkeämpi. Haasteena on, miten elinikäinen oppiminen mahdollistetaan erilaisissa elämäntilanteissa oleville ihmisille ja miten koko kasvatus- ja koulutusjärjestelmä saadaan tukemaan sitä varhaiskasvatuksesta lähtien. Yksi keino on muuttaa koulutusjärjestelmää niin, että se tarjoaa tutkintoja, tutkinnon osia ja yksittäisiä taitoja kenelle tahansa kaikissa elämänvaiheissa. Omaehtoisen opiskelun mahdollisuus on taattava kaikille, myös työttömille työnhakijoille. Paljon puhutaan työn ja perheen yhteensovittamisesta. Lisäksi on puhuttava myös siitä, miten tuemme pienten lasten vanhempien opiskelua.

Koulutuspolitiikan ongelma on pirstaloituminen. Esimerkkinä voidaan käyttää toista astetta. Ensin uudistettiin valtavien leikkausten saattelemina ammatillinen koulutus ja vasta sen jälkeen toteutetaan lukiouudistus. Miksi toista astetta ei voitu uudistaa kokonaisuutena, jossa olisi lisätty lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten yhteistyötä? Nykyistä tiiviimpi yhteistyö helpottaisi omasta valinnastaan epävarmojen nuorten opiskeluiden etenemistä sekä helpottaisi tarvittaessa siirtymistä lukiosta ammatilliseen oppilaitokseen tai toisinpäin. Yhteistyö tekisi opinnoista myös nykyistä monipuolisempia ilman, että nuoren täytyisi suorittaa raskaaksi koettu kaksoistutkinto. Tällainen koulutuspolitiikka tukisi myös tehokkaasti elinikäistä oppimista ja auttaisi niin toisen asteen nuoria kuin aikuisopiskelijoitakin selviämään työn murroksesta. Raahessa kokeillaan ensi syksynä uutta konseptia kaksoistutkinnon opintojen yhteensovittamisen helpottamiseksi. Opiskelijan ja oppilaitosten kannalta konsepti on tervetullut.

Elinikäisen oppimisen suurimpia haasteita ovat stressi ja työssä uupuminen. Itsensä kehittäminen ei ole ymmärrettävästi ensimmäisenä uupuneen ihmisen intresseissä. Lisäksi työelämässä on hurja määrä ihmisiä, joilla ei ole hyviä muistoja koulusta kiusaamisen takia. Meidän on myös mietittävä, miten saamme ilman tukea oppimisongelmien kanssa jääneet innostumaan lisäkouluttautumisesta. Näihin ongelmiin on löydyttävä ratkaisuja, jotta uuden oppiminen ei kasaannu vain hyvässä asemassa oleville.

Uuden oppiminen on varmasti yksi tehokkaampia keinoja selvitä työn murroksesta, mutta Vasemmistoliiton linjauksissa vaaditaan konkreettisten ehdotusten lisäksi myös asennemuutosta työhön. Ihmisten arvo ja merkitys yhteiskunnan jäseninä ei voi olla kiinni siitä, minkälaista työtä teemme. Meidän on opittava arvostamaan itseämme ja muita myös muun kuin työn kautta.

Kevätjuhlien kynnyksellä on hyvä hetki toivottaa kaikille onnea ja menestystä tulevaan ja aurinkoista kesää!

Kolumni julkaistu Raahen Seudussa 30.5.2018

Kirjoitukset kuukausittain

Uutiskirje

Tilaa kirjeitä eduskunnasta!