Kansanedustaja Hänninen kysyy ministeri Lintilältä lehdenjakajien palkoista

Tiedote                                                                                                                                 12.7.2016

Vasemmistoliiton raahelainen kansanedustaja Katja Hänninen on jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen koskien postin varhaisjakelun työntekijöiden tilannetta.  Suomen valtion 100 prosenttisesti omistama Posti Oyj on perustanut uuden tytäryhtiön Posti Palvelut Oy:n, jonka työntekijöiksi on tarkoitus siirtää esimerkiksi sanomalehden jakajat. Työntekijöiden siirrolla uuden yhtiön palvelukseen on alan ammattiyhdistysten mukaan vaarana työehtojen ja palkkojen heikentyminen.

– Sanomalehdenjakajat ovat pienipalkkaisia yötyöläisiä, joiden pienet kuukausipalkat ovat jo valmiiksi vuosikausia laskeneet. Sanomalehdenjakajat ovat tyrmistyneitä kohtelusta, johon he ovat nyt Postissa joutuneet. Pääkaupunkiseudun lehdenjakajat ry:n mukaan työntekijöiden palkat saattavat siirron myötä laskea jopa 20 prosenttia, Hänninen kirjoittaa.

– Postin henkilöstöpolitiikka on herättänyt huolta aiemminkin viimevuosina. Alkuvuodesta 2016 posti ilmoitti vähentävänsä 860 työntekijää. Posti on yhteiskunnallinen peruspalvelu, jolla on merkitystä niin aluetaloudelle kuin verotuloille. Postialalla tapahtuneet muutokset eivät ole työntekijöiden syytä ja postin valtioyhtiönä tulisikin noudattaa esimerkillistä työnantajapolitiikkaa jatkuvien irtisanomisten ja niin sanotun työehtoshoppailun sijaan, Hänninen kirjoittaa.

Valtion omistajaohjauksesta vastaavalle ministeri Mika Lintilälle osoitetussa kirjallisessa kysymyksessä kysytään aikooko hallitus puuttua Posti Palvelut Oy:n perustamisesta johtuvaan mahdolliseen lehdenjakajien palkkojen ja työehtojen heikentämiseen.

Koko kysymys on luettavissa osoitteessa www.eduskunta.fi

Ruoan tuottajien asemaa parannettava

Kansanedustaja Katja Hänninen on huolissaan maataloustuottajien jaksamisesta ja taloudellisesta tilanteesta. Sipilän hallituksen toimet vähentää turhaa byrokratiaa ovat olleet riittämättömiä, eikä tukien maksatuskaan ole kaikilta osin sujunut ongelmitta.

- Suomalainen ruokaketju työllistää noin 340 000 ihmistä, joten puhumme kansantaloudellisesti erittäin merkittävästä asiasta. Elintarvikeomavaraisuus ja huoltovarmuus on turvattava kaikissa olosuhteissa, ruokahävikkiä on voitava vähentää ja alkuperämerkintöjä selkiyttää. Tärkeää on huolehtia siitä, että kotimaista terveellistä ruokaa on saatavilla myös tulevaisuudessa ja sen vuoksi sukupolvenvaihdoksia tiloilla pitää edistää. Ruokapoliittinen selonteko antaa hyvät eväät kotimaisen ruoan viennin edistämiseksi ja kannattavuuden parantamiseksi, Hänninen sanoo.

Hänninen on huolissaan myös suomalaisten lasten ravinnosta.

- Suomi on niitä harvoja maita, joissa tarjotaan maksuton kouluruoka kaikille ja on huolestuttavaa, että osa yläkoululaisista ei syö koulun tarjoamaa lounasta lainkaan. Meillä on myös yläkouluja, joissa puolet oppilaista jättää kouluruoan syömättä. Ruoan ja ravinnon laadun merkitys ihmisen hyvinvoinnille on merkittävä ja selonteon arvion mukaan epäterveellisistä elämäntavoista aiheutuu yhteiskunnalle peräti kahden miljardin euron lasku joka vuosi. Kotimaisten kasvisten, juuresten ja hedelmien kokonaiskulutusta pitää lisätä ja julkisissa hankinnoissa suosia lähellä tuotettuja elintarvikkeita, Hänninen sanoo.

- Valitettava tosiasia kuitenkin on, että hallituksen pienituloisia entisestään kurjistava leikkauspolitiikka on johtanut siihen, ettei kaikilla ole kerta kaikkiaan varaa syödä terveellisesti tai suosia suomalaista. Pelkkä makaroni ei riitä turvaamaan elimistölle välttämättömien ravintoaineiden saantia, Hänninen sanoo.

Hallituksen postilakiesitys on kaadettava

Tiedote 7.6.2017

Vasemmistoliiton raahelainen kansanedustaja ja liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsen Katja Hänninen kritisoi hallituksen esitystä postilain muutokseksi. Eduskunta käsittelee täysistunnossaan tänään liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintöä postilain uudistamiseksi.

– Postilain muutos on huono. Suomalaisten postipalvelut tulevat heikkenemään ja kallistumaan. Syrjäseutujen ihmiset ja ikäihmiset jätetään oman onnensa nojaan. Työntekijöitä kyykytetään, ja suomalaisten yksityisyydensuoja on uhattuna. Lakiesitys sisältää aivan liikaa riskejä, joten se pitäisi hylätä, Hänninen sanoo.

– Yleispalvelu eli yksityisten kirjeiden kuljettaminen on säädetty lailla. Jatkossa tämän yleispalvelun järjestämisen määrittää sanomalehtien jakelutapa, eli asia josta ei ole säädetty lailla. Näen tämän ongelmallisena, Hänninen sanoo.

– Käytännössä pakkokilpailuttaminen harvaan asutuilla alueilla johtaa siihen, että valtio-omisteinen yhtiö eli Posti kilpailuttaa kerran vuodessa kirjejakelun, ja osallistuu itse näihin kilpailutuksiin. Miksei voida jatkaa kuten nytkin, eli Posti voisi ostaa alihankintapalveluita paikallisilta kuljetusyrittäjiltä, kuten tähänkin asti? Se olisi paljon sujuvampaa, ei syntyisi turhaa byrokratiaa, ja koko alan työntekijöiden työsuhteet eivät olisi katkolla kerran vuodessa, Hänninen sanoo.

Katja Hänninen mielestä myös postin henkilöstä kärsii kohtuuttomasti lain uudistuessa.

– Postista tulee häviämään lähivuosina jopa 3000 työpaikkaa. Ennen kuin me painamme nappia tämän lain hyväksymisestä tai hylkäämisestä, niin toivoisin että jokainen miettisi, mitä jatkuvassa vuoden pätkätyössä oleminen tarkoittaa. Ihminen ei voi sitoutua työhönsä, koska ei tiedä miten kauan sitä saa tehdä. Vaihtuuko työpaikka, vaihtuuko työkaverit, kannattaako työyhteisöä ja toimintatapoja kehittää, jos pian on jo muualla. Ja tämä ei koske siis vain Postin työntekijöitä, vaan kaikkia kilpailutuksiin kerran vuodessa osallistuvien yritysten työntekijöitä. Tämä ei ole ollenkaan hyvää työnantajapolitiikkaa. Valtion pitäisi olla vastuullinen omistaja ja työnantaja, Hänninen sanoo.

Kesä, kärpäset ja kiky

Kesäkuussa monet suomalaiset saavat lomarahan. Se on monelle pitkään odotettu helpotus taloudelliseen tilanteeseen. Kuitenkin hallituksen ajama kikysopimus vie pienipalkkaisten työntekijöiden lomarahoista jopa satoja euroja.

Kilpailukykysopimus leikkaa valtion ja kuntien työntekijöiden lomarahoja 30 prosenttia vuosina 2017–2019. Leikkaus koskee yhteensä 500 000 kuntien ja valtion työntekijää. Yle uutisoi sunnuntaina porvoolaisesta keittäjästä Ritvasta, joka oli laskenut leikkauksen vievän häneltä jopa 400 euroa. Tämän takia Ritvalta jää uudet silmälasit hankkimatta.

Vasemmistoliitto oli ja on edelleen ainoa eduskuntapuolue, joka vastustaa kikyä. Kaikki muut ovat hyväksyneet sen.

Oikeisto on kampanjoinut lomarahoja vastaan aina. Lomarahoja nimitetäänkin usein virheellisesti ”palkanlisäksi”, mikä saa lomarahat kuulostamaan joltain ylimääräiseltä luksukselta. Näin asia ei ole, vaan todellisuudessa lomarahat ovat verotettavaa palkkaa siinä, missä kuukausipalkkakin. Lomaraha muine palkanosineen muodostaa työntekijän vuosiansion, minkä perusteella verotuskin määräytyy.

Kikyn takia esimerkiksi alle 2000 euroa kuukaudessa tienaava siivooja menettää vuodessa 431 euroa ja noin 2600 euroa kuukaudessa tienaavat lastentarhanopettajat ja lähihoitajat yli 560 euroa vuodessa. Leikkauksia kompensoivat veronkevennykset jättävät kuitenkin kaikista pienituloisimmat eläkeläiset ja työttömät miinukselle ja hyödyttävät suhteellisesti eniten hyvätuloisimpia.

Esimerkiksi kahden lapsen yksinhuoltajalta jää todennäköisesti kesälomareissu tekemättä, koska lomarahoja leikattiin, lapsilisistä on otettu ja asumiskustannukset ovat nousseet.

Kikysopimus on paitsi etenkin julkisen sektorin pienipalkkaisia naisia epäinhimillisesti kurittava leikkaus, myös talouspoliittisesti järjetön toimenpide. Julkisen talouden suunnitelmasta käy ilmi, että kikyn hinta veronmaksajille on 800 miljoonaa euroa. Se vähentää valtion verotuloja, pienentää kokonaiskysyntää ja heikentää työllisyyttä. Kikyä ajaneet eivät ole kyenneet selittämään, että miten pienipalkkaisten keittäjien, siivoojien, hoitajien ja opettajien palkanalennukset parantavat vientiteollisuuden kilpailukykyä.

Kikystä huolimatta toivotan kaikille hyvää kesää!

Kolumni on julkaistu Raahenseudussa 31.5.2017

Miksi eduskuntaan tarvitaan parlamentaarinen Kylätoimintaverkosto?

Kylien rooli on muuttunut vuosikymmenien saatossa, mutta niiden merkitys ihmisten elämässä on korostunut entisestään. Jos ennen oli itsestään selvää naapuriapu ja yhdessä toiminen esimerkiksi maataloustöissä, niin tänään talkoisiin saa pyytää ihmisiä ihan tosissaan. Aika on rajallista ja ihmiset haluavat käyttää sen parhaaksi katsomallaan tavalla.

Kylä- ja asukasyhdistystoimintaa voi rehellisesti sanoa jokapäiväiseen arkiseen elämään liittyväksi toiminnaksi. Kylät yhdessä suunnittelevat ja toteuttavat asioita, joiden voisi äkkiseltään luulla olevan kunnan tai kaupungin tehtäviin kuuluvia. Liikunta- ja vapaa-ajan palveluiden osalta on jo vuosikymmeniä kylien aktiivijäsenillä ollut todella tärkeä sijansa. Ongelma on enemmän resurssien hajanaisuus, sekä koulutuksen ja tiedon puute. Halua kehittää omaa asuinaluettaan ja energiaa toteuttaa hyviä hankkeita kyllä on, mutta ei oikein tiedetä miten pitäisi konkreettisesti toimia. Mistä aloittaa, miten toteuttaa? Vaaditaanko lupia ja mistä ne oikein haetaan? Onko mahdollista saada avustusta kunnalta, maakunnalta tai jostain muualta? Byrokratia ja erilaiset säädökset voivat tappaa muuten erinomaisen idean ja tahdon tehdä kylissä hyviä asioita kaikkien, koko yhteiskunnan hyväksi.

Siksi me tarvitsemme järjestäytyneitä kylä- ja asukasyhdistyksiä, alueellisia kattojärjestöjä, maakunnallisia yhteenliittymiä ja valtakunnan tason edunvalvontaa.

Kuten 100-vuotiaan Suomen teema Yhdessä, sopii se hyvin juuri kylätoimintaan. Ja oikeastaan muuhunkin yhdistys- ja järjestötoimintaan.

Kun puhutaan kylätoiminnasta, niin pyrin välttämään vastakkainasettelua. Kuntapäättäjänä törmää välillä siihen kuinka eri asuinalueita asetetaan vastakkain. Näin ei missään nimessä pitäisi tai saisi toimia. Perustuslaillinen ihmisten yhdenvertaisuus vaatii johdonmukaista, oikeudenmukaista ja tasapuolista kohtelua. On totta, että kuntien resurssit ovat rajalliset ja uimahalliakaan ei välttämättä kannata rakentaa jokaiseen niemen notkoon ja saarelmaan. Mutta kysymys onkin siitä, että onko kaikilla mahdollisuus käyttää yhteisesti tuotettuja palveluita yhdenvertaisesti? Mikä on palvelun saatavuus ja kuinka se voidaan taata myös niille, joille liikkuminen asettaa omat haasteensa esimerkiksi vamman, etäisyyden tai taloudellisten seikkojen perusteella?

Koulut, päiväkodit, kirjastopalvelut, jääkiekkokaukalot, pururadat, tietoliikenneyhteydet, julkiset kulkuyhteydet, kerhot, hiihtoladut ja tietysti ne terveyspalvelut. Tässä muutamia käytännön asioita, jotka ovat kaikille meistä niitä tärkeitä, jopa elintärkeitä palveluita. Halumme puolustaa asioita saa aikaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kun lähikoulua ollaan lakkauttamassa, niin se herättää yleensä alueen ihmiset raivokkaaseen taisteluun erityisen tärkeän palvelun säilyttämiseksi. Lasten eteen tahdomme tehdä lujasti työtä, jotta tulevaisuutemme olisi valoisa ja kestävä.

Siksi myös eduskunnan kylätoimintaverkosto. Sen tarkoitus on yhdessä eri toimijoiden, sidosryhmien ja vaikuttajien kanssa mahdollistaa elinvoimaisen kylätoiminnan tulevaisuus. Se kattaa niin maaseutumaiset kylät kuin kaupunkien lähiöt. Tähän asti palveluita on keskitetty haja-alueilta ja maaseudulta suuriin kasvukeskuksiin, mutta nyt on tarkoitus kääntää kehitys toiseen suuntaan; toteutetaan palvelut yhdessä siellä missä niitä tarvitaan eli kylissä.

Kuten aina, politiikassa asiat edistyvät parhaiten yhteistyöllä. Niin on myös kylätoiminnan ja sen edistämisen suhteen. Yhteistyöllä voimme lisätä elinvoimaa ja hyvinvointia luomalla vahvaa ja yhteisöllistä kylätoimintaa koko maahan.

Puhe on pidetty Kylätoiminnan valtakunnallisilla koulutus- ja neuvottelupäivillä Helsingissä 15.5.2017.

Kirjoitukset kuukausittain

Uutiskirje

Tilaa kirjeitä eduskunnasta!