Ihmisten hyvinvoinnin ja palveluiden puolustaminen vaatii tekoja puheiden sijaan. Eduskunnassa ryhmäkurin taakse voi piiloutua, mutta äänestäjän silmien edessä on turha keksiä selityksiä, äänestyskartat kyllä kertovat totuuden. Olen seurannut paneeleissa, vaali-ilmoittelussa ja mielipidepalstoilla ehdokkaiden antamia lupauksia ja tavoitteita. Osan näistä voin itsekin allekirjoittaa, vaikka kyseessä olisi ihan eri puolueesta tullut näkemys. Löytyy siis paljon niitä tärkeitä yhteisiäkin asioita eteenpäin vietäväksi.
Mutta se mikä puheissa kiusaa ja jopa harmittaa on asioiden vääristely ja poliittisen vastuun pakoilu oman puolueen tekemistä päätöksistä hallituksessa. Perussuomalaiset syyttävät maahanmuuton ongelmista kaikkia muita puolueita, paitsi itseään, huolimatta siitä, että olivat hallituksessa 2015, jolloin Suomeen tuli ennätys määrä turvapaikanhakijoita. Nyt on sitten sujuvasti unohdettu oma vastuu ja omat päätökset ja syytellään silloisia hallituskumppaneita ja jopa oppositiota, jolla ei ollut asiassa päätösvaltaa. Sanotaan, että poliittinen muisti on lyhyt, mutta tämän toivon totuuden nimissä kuitenkin ehdokkaiden ja erityisesti äänestäjien muistavan.
Toinen verenpainettani nostava poliittinen käsienpesu koskee Oulaskankaan synnytystoiminnan lakkauttamista ja Raahen sairaalan leikkaustoiminnan alasajoon johtanutta päätöksentekoa ja siitä seurannutta keskustelua. Onhan se merkillistä, jos keskustalainen pääministeri Sipilä vaalikoneessa toteaa, ettei erikoissairaanhoitoa saa enää keskittää ja että Oulaskankaan synnytysten eteen on tehty kaikki mahdollinen, mutta se ei vain riittänyt. Tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Eduskunnassa äänestettiin terveydenhuoltolain pykälästä, jolla Raahen ja muiden pienten sairaaloiden leikkaustoiminta ajettiin alas ja lisäksi päivystysasetusta entisestään tiukennettiin. Jos hallitus olisi tehnyt kaikkensa, se olisi muuttanut terveydenhuoltolakia ja asetuksia niin, että sekä Oulaskankaan synnytykset että Raahen sairaalan leikkaukset olisivat säilyneet kuten me useat edustajat kirjallisissa kysymyksissä ja vetoomuksissa vaadimme. Hallitus ei siis tehnyt kaikkeansa, mutta alueen edustajille annan tunnustusta sinnikkyydestä ja yhteistyöstä. Me sentään yritimme, mutta hallitus ja ministerit eivät.
Nyt on tilinpäätöksen aika ja sunnuntaina tiedetään, ketkä saavat valtakirjan käyttää kansanvaltaa ja luottamusta seuraavat neljä vuotta. Ihmisten hyvä ja turvallinen elämä sekä alueemme elinvoimaisuuden ja palveluiden turvaaminen vaativat rohkeita tekoja ja periksiantamattomia edunvalvojia. Sellaisia päättäjiä, joilla on kanttia äänestää ryhmäkurista piittaamatta omantuntonsa ja antamiensa lupausten mukaisesti. Valta on kansalla.
Tekoja alueemme parhaaksi. (Kolumni julkaistu Pyhäjokiseutu-lehdessä 10.4.2019)
Katjan vaalilehti 2019
Lue Katjan vaalilehti klikkaamalla kuvaa tai tätä linkkiä.
Keskustan johdolla Raahen leikkaukset laittomiksi
Vasemmistoliiton Raahelainen kansanedustaja Katja Hänninen on tyrmistynyt ja vihainen sairaanhoitopiirin päätöksestä lakkauttaa leikkaustoiminta Raahen sairaalasta.
– On uskomatonta, että keskustan ollessa pääministeripuolueena nähdään tällainen historiallinen leikkausten ja keskittämisen aalto. Terveydenhuoltolain 45 pykälään kirjattiin momentti vasemmiston vastustuksesta huolimatta, jolla sinetöitiin muun muassa Raahen sairaalan leikkausten kohtalo. Momenttia vastustettiin osittain myös keskustan omassa leirissä, mutta ryhmäkuri hoiti ongelman pois, eikä yksikään keskustan silloinen eikä nykyinen kansanedustaja uskaltanut puolustaa Pohjoisen Suomen palveluita.
Surullista tässä on se, että Raahessa on tehty kustannustehokasta ja laadukasta leikkaustoimintaa sairaaloiden välisen yhteistyösopimuksen mukaisesti, mutta nyt hyvä ja toimiva käytäntö lopetetaan älyttömyyksiin menneiden vaatimusten vuoksi.
Valtioneuvoston antaman asetuksen ja terveydenhuoltolain mukaan anestesiaa vaativa leikkaustoiminta tulee keskittää sairaaloihin, joissa on ympärivuorokautinen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystys. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella tämä tarkoittaa Oulun yliopistollista sairaalaa ja Oulaskankaan sairaalaa, sillä Raahen sairaalassa ei ole lainsäädännön vaatimaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystystä.
– Jokainen laki ja asetus on kulloisenkin hallituksen aikaansaannos. Nyt on kysyttävä pääministeri Sipilältä, että miksi hän haluaa tuhota hyvän sairaaloiden välisen työnjakosopimuksen ja romuttaa näin vuosien maakunnallisen yhteistyön?
Katja Hänninen haluaa muistuttaa siitä, että keskustan omat ministerit Rehula ja Saarikko, ovat tällä vaalikaudella kiristäneet asetuksia ja muuttaneet lakia niin, että leikkaukset loppuvat Raahesta.
– Tämä on asukkaiden palveluiden, työllisyyden ja kaupungin vetovoimaisuuden näkökulmasta tarkasteltuna erittäin huono loppupäätös. Vasemmistoliitto on onneksi lupautunut korjaamaan tämän epäkohdan, toteaa Hänninen
Yhteinen vastuumme ihmisestä
Viime viikkoina olemme keskustelleet paljon hoivasta ja sen laadusta. Huoli palvelujen toimivuudesta ja valvonnasta ei varmasti ole tullut yhdellekään kansanedustajalle tai kuntapäättäjälle yllätyksenä. Surullista on, että aina pitää tapahtua jotakin vakavaa, ennen kuin ongelmiin puututaan.
Jokaisella on oikeus inhimilliseen ja arvokkaaseen vanhuuteen, eikä ikäihminen saa olla kauppatavaraa. Laiminlyöntien ehkäisemiseksi tarvitsemme lakiin kirjatut kriteerit henkilöstömitoituksesta ja valvonnasta sekä tuntuvat sanktiot niiden rikkomisesta.
Puutteita on ilmennyt niin yksityisellä kuin julkisella puolella, mutta yksityisten toimijoiden esiin nousseet toimintatavat ovat härskiydessään pöyristyttäviä. Kun järjestelmällisesti lasketaan hoivan laatua voittojen maksimoimiseksi, henkilöstö uupuu, palvelua tarvitsevat kärsivät ja luottamus yhteiskunnan kykyyn pitää huolta heikoimmassa asemassa olevista romahtaa. Hyötyjinä ovat miljoonia käärivät suuryritysten johtajat ja sijoittajat.
Voitontavoittelu hoivan laadun ja turvallisuuden kustannuksella on noussut esiin myös yksityisissä päiväkodeissa. Lasten turvallisuus on jäänyt taka-alalle, kun on laitettu nopeasti päiväkoti pystyyn ja maksavat asiakkaat sisään.
Yksityistä päivähoitoa on Suomessa ollut vuosikymmenien ajan ja yleensä toimijoina ovat olleet pienten yritysten rinnalla yhdistykset ja säätiöt. Näille onkin ollut tarvetta, kun on haluttu ottaa huomioon esimerkiksi eri kielelliset tai pedagogiset painotukset. Nyt markkinoille ovat tulleet suuryritykset taustallaan samat pomot kuin esimerkiksi Esperissä ja Attendossa.
Laadukas varhaiskasvatus tukee lapsen myöhempää oppimista ja sitä kautta jopa ehkäisee syrjäytymistä. Varhaiskasvatus on yksiselitteisesti lapsen oikeus.
Perusopetuksessa voiton tavoittelu on kielletty. Vasemmistoliitto on esittänyt samanlaista kirjausta myös varhaiskasvatuslakiin. Opettajien ammattijärjestö OAJ ja lapsiasiavaltuutettu ovat kanssamme samaa mieltä. Lapsemme eivät ole myytävänä.
Hallituksen soteuudistuksen ratkaisun hetket ovat käsillä. Toteutuessaan se avaisi markkinat yksityisille terveysyrityksille eikä kuntapäättäjillä olisi asiaan enää nokan koputtamista. Yhteinen vastuumme ihmisestä on asetettava voitontavoittelun ja markkinavoimien edelle.
Kirjoitus on julkaistu Pyhäjokiseudussa 13.2.
Arvokas elämä loppuun asti
Tällä viikolla olemme kuulleet järkyttäviä uutisia vanhusten hoivapalvelujen heikosta tilasta erityisesti yksityisellä puolelle. Esperi Caren toimitusjohtaja repii miljoonatulot samaan aikaan, kun asiakkaat eli kaikista heikoimmassa asemassa olevat vanhukset makaavat lääkepöhnässä märissä vaipoissa ja nälkiintyneinä. Ihmisen piti kuolla hoitovirheen vuoksi, ennen kuin Kristiinankaupungin surullisen kuuluisa hoivakoti suljettiin. Vakavia puutteita on paljastunut myös Attendon hoivakodeissa.
Ei voi sanoa, että ongelmat olisivat tyypillisiä vain yksityisen puolen toimijoille. Myös julkisen puolen palveluissa on parantamisen varaa. Olennaista on se, että ihmisen antamaa hoivaa ei voi tehostaa loputtomiin. Yksi ihminen ei voi hoitaa kymmentä vanhusta viiden sijaan, vaikka työnantaja käskee tai edes vaikka palkka tuplataan.
Valitettavasti näyttää siltä, että säästöjä haetaan aina henkilöstöä vähentämällä välittämättä hoidon laadusta tai henkilöstön jaksamisesta. Mikään laki ei määrittele sitä, montako hoitajaa potilasta tai asiakasta kohti työvuorossa pitää olla. Mitoituksesta on kyllä suosituksia, mutta niiden noudattamatta jättämisestä ei sanktioida, mikä johtaa siihen, että suosituksia rikotaan käytännössä koko ajan sekä yksityisellä että julkisella puolella.
Henkilöstömäärän ajaminen minimiin johtaa taas hoitajien kuormitukseen ja uupumiseen. Tämä yhdistettynä työn vaativuuteen nähden matalaan palkkaan ajaa ammattilaisia suuntamaan uudelle uralle. Hoitajilla on lain mukaan velvollisuus ilmiantaa työntekijän laiminlyönnit, mutta esimerkiksi Esperi Caren tapauksessa työnantaja oli ryhtynyt vastatoimiin, kun henkilökunta oli toteuttanut ilmoitusvelvollisuuttaan. Hoivatyössä käytetään myös paljon keikkatyötä. Voi vain kuvitella, kuinka vaikeaa keikkatyöläisen on raportoida työnantajan laiminlyönneistä esimerkiksi henkilöstömitoituksesta työn menettämisen pelossa.
Olen käynyt tutustumassa vanhushoivan arkeen ja arvostan kovasti hoitajien työtä. He tekevät parhaansa taatakseen jokaiselle vanhukselle inhimillisen ja arvokkaan elämän loppuun asti. Tehtävämme on mahdollistaa laadukas hoiva kirjaamalla hoidon vaativuutta vastaava ja riittävä henkilöstömitoitus sitovaksi lakiin ja saattaa kuntoon myös hoivan valvonta.
Hallituksen sote-esitystä voi luonnehtia Suomen historian suurimmaksi sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämishankkeeksi, joka toteutuessaan lisäisi yksityisten terveysyritysten osuutta paitsi vanhusten palveluissa, myös kaikessa muussakin terveydenhoidossa. Näin ei saa käydä, sillä ihminen ei ole kauppatavaraa.
Kirjoitus on julkaistu Raahen Seudussa 30.1.2019
