Hallituksen nolo näytelmä

Tiistaina nähtiin taas eduskunnassa erikoinen näytelmä, kun pääministeri Juha Sipilä toi eduskunnan käsiteltäväksi tiedonannon hallituksen työllisyyspolitiikasta ja irtisanomisten helpottamista alle 10 hengen yrityksissä koskevasta lakiesityksestä. Eduskunta äänestää asiasta tänään ja mitä todennäköisimmin Sipilän enemmistöhallitus saa eduskunnan luottamuksen.

Toisin sanoen tällä luottamusäänestyksellä ei ole mitään merkitystä. Sipilä on viestinyt, että tämän mandaatin jälkeen, se on pulinat pois ja ay-liike polvilleen. Normaaliin edunvalvontaan kuluu vaikuttaa lakihankkeisiin vielä eduskunnan käsittelynkin aikana. Lakiesitystä ei ole vielä eduskuntaan tuotu eikä valiokuntakäsittelyä aloitettu. Tänään ei äänestetä siis lain hyväksymisestä.

Suomea on perinteisesti pidetty sopimusyhteiskuntana, jossa ollaan hakeuduttu puoluerajat ja eturyhmät ylittäviin kompromisseihin. Kempeleläisen yritysjohtaja-pääministerimme tyyli on ollut koko hallituskauden hyvin toisenlainen. Sipilä on luvannut laittaa ”Suomen kuntoon”, mutta todellisuudessa rikkoo jotain meille hyvin tärkeää, nimittäin itsekin peräänkuuluttamansa luottamuksen. Ajamalla yhden eturyhmän etua näin räikeällä tavalla ja nimittelemällä palkansaajapuolta ulkoparlamentaariseksi voimaksi, hallitus viiltää syvät haavat sopimusyhteiskuntamme sieluun.

Ihmettelen suuresti, miten hallituspuolueen kansanedustajat suostuvat tällaiseen teatteriin. Miten itseään kunnioittava lainsäätäjä voi antaa sitoa kätensä ennen kuin koko lakiesitystä on edes nähty? Mitä jos valiokuntakäsittelyssä tuleekin esiin näkökohtia, jotka asettavat lain kyseenalaiseen valoon? Asiantuntijat ovat arvioineet, että lakiesitys tulee törmäämään perustuslakiin, mikä tuntuukin olevan ainoa seinä mihin Sipilän hallituksen surkeimmat esitykset törmäävät.

On todennäköistä, että ay-liike ei tule perääntymään asiassa vaan tulemme näkemän syksyn aikana vielä useita työtaisteluita. Hallitus on syyttänyt ay-liikettä myös siitä, että se tekee tässä vasemmiston vaalikampanjaa. Hallitus tekeekin kaikkensa mustamaalatakseen suomalaisen työntekijäkentän, mutta se ei ymmärrä, että kyseessä on todella viimeinen niitti Sipilän hallituksen työntekijöitä kurittavalle politiikalle.
Asiat ovat usein siltä miltä ne näyttävät. Tässä tapauksessa näyttää siltä, että hallituksen uppiniskaisuudesta kärsivät paitsi työntekijät ja työnantajat, myös koko suomalainen yhteiskunta, kun pääministeri toimillaan asettaa eduskunnan naurunalaiseksi.

Kirjoitus julkaistu Kalajokilaaksossa 17.10.2018

Vasemmistoliiton ryhmäpuhe Sipilän hallituksen tiedonantoon työllisyyspolitiikasta ja irtisanomislaista 16.10.2018

Arvoisa puhemies,

Vasemmistoliitto on tyrmistynyt hallituksen kylmästä viestistä työmarkkinoille. Työntekijä leimataan riskiksi, josta pitää voida hankkiutua eroon entistä kevyemmin perustein. Hallituksen työllisyyspoliittinen linja on ollut koko tämän vaalikauden ajan työttömiä kurittava ja työntekijöiden oikeuksia polkeva. Työehtoja ja palkkoja on heikennetty ja sosiaaliturvaa leikattu useaan otteeseen. Hallituksen kilpailukykysopimus oli käytännössä yksipuolisesti saneltu kiristyspaperi, jossa palkattoman työajanpidennyksen ja lomarahaleikkauksien vaihtoehdoksi asetettiin puolentoista miljardin euron köyhiin ja lapsiperheisiin kohdistuvat lisäleikkaukset sekä pakkolait.

Kaiken huipuksi hallitus vielä petti lupauksensa, jossa se sitoutui luopumaan työttömyysturvan lisäleikkauksista ja valmistelemaan työlainsäädännön uudistukset kolmikantaisesti.
Hallitus on syyllistynyt jopa tuplapetokseen;
Ensin tulivat aktiivimalliksi naamioidut leikkaukset työttömille ja nyt yksittäisen etujärjestön lobbaama irtisanomislaki.

Eduskuntapuolueista ainoastaan Vasemmistoliitto pysyi loppuun asti suomalaisen työntekijän puolella, emmekä hyväksyneet kiristämällä aikaansaadun epäreilun kilpailukykysopimuksen varjolla tehtyjä lakimuutoksia.

Sanelupolitiikan sijaan kannatamme työmarkkinaosapuolten aitoa ja avointa sopimista.

Arvoisa puhemies,

Pääministerin tiedonanto on taas yksi näytelmä Sipilän absurdissa teatterissa. Sipilä hakee eduskunnan selkänojaa lakiesitykselle, jonka sisältöä eduskunta ei ole vielä edes nähnyt. Valitettavasti tällainen toiminta ei suinkaan lisää eduskunnan arvovaltaa vaan asettaa sen jopa naurunalaiseksi. Pääministeri ohittaa lainsäätämisen normaalit prosessit ja haluaa sitoa eduskunnan kädet, ennen kuin se on edes nähnyt koko hallituksen esitystä.

Myös pääministeri Sipilän puheet siitä, kuinka kansalaisyhteiskunta ei saisi pyrkiä vaikuttamaan eduskunnan päätöksentekoon, ovat demokratialle täysin vieraita. Oletteko te pääministeri Sipilä todella sitä mieltä, että kun hallitusohjelma kerran saa eduskunnan enemmistön hyväksynnän, kansalaisten tulisi istua kuuliaisina ja hiljaa aina seuraaviin vaaleihin asti?
Eikö Demokraattisessa yhteiskunnassa myös ammattiyhdistysliikkeellä ole oikeus puolustaa työntekijöiden yhdenvertaista kohtelua ja tasa-arvoista työelämää niillä laillisilla keinoilla, jotka sillä on. Nyt hallituksen esityksellä ajetaan vääjäämättä ammattiliitot tilanteeseen, jossa ainoaksi keinoksi jää aloittaa taistelu sopimusyhteiskunnan ja kansalaisten oikeusturvan puolesta.

Kuten sanottua, Sipilän hallitus on heikentänyt palkansaajien ja työttömien asemaa jatkuvasti. Lomarahojen leikkauksen ja palkattoman työajan pidentämisen lisäksi koeaikaa on pidennetty, takaisinottovelvoitetta höllennetty ja ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan kestoa lyhennetty. Tästä hallituksen kovasta politiikasta ovat joutuneet maksamaan erityisesti naiset ja todennäköisesti näin tulee käymään myös irtisanomislain kanssa. Monilta naisvaltaisilta aloilta esimerkiksi irtisanomissuojaa koskevat määräykset puuttuvat työehtosopimuksista kokonaan. Itse naisvaltaisella matalapalkka-alalla osa-aikamyyjänä työurani tehneenä en voi ymmärtää politiikkaa, jossa sukupuolivaikutukset jätetään jatkuvasti arvioimatta tai niistä ei yksinkertaisesti piitata.

Pääministeri Sipilä, kysynkin, eikö teille mikään riitä? Tässä ei ole kysymys vain siitä, mitä mieltä olemme, vaan siitä mikä on oikeus ja kohtuus. Uskotteko te hallituksessa, että työntekijöiden asettaminen eriarvoiseen asemaan yrityksen koon perusteella on hyväksyttävää ja oikeudenmukaista lainsäädäntöä?

Tätä kysymystä pohti sunnuntaina blogissaan myös valtiotieteen tohtori Jukka Seppinen, joka arvioi, ettei yhdenvertaisuusperiaatteen nojalla ole mahdollista eriarvoistaa irtisanomisperusteita suurissa ja pienissä yrityksissä ilman puuttumista perustuslain säätämisjärjestykseen. Miksi siis takertua esitykseen, jolla on suuri riski törmätä perustuslakiin ja jonka työllisyysvaikutuksista ei ole näyttöä hallituksen itse tilaamien selvityksien mukaan?
Jopa Elinkeinoelämän keskusliiton entinen työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen sanoi Uuden Suomen haastattelussa: ” Nyt ollaan ajamassa maata erittäin kalliiden konfliktien piiriin sellaisella yhden pykälän kirpun nylkemisellä, mistä ei ole kenellekään käytännössä mitään hyötyä.”

Arvoisa puhemies,

Suomen kilpailukyky nojaa korkeaan osaamiseen, työn laatuun ja luotettavuuteen. Se ei voi perustua jatkuvaan työehtojen heikentämiseen ja kansakunnan osaamistason alasajoon. Työpaikoille tarvitaan lisää luottamusta ja yhteispeliä, ei epävarmuutta ja sanelua.

Yritysten kasvun ja kehittymisen tärkein este tällä hetkellä ja todennäköisesti myös tulevina vuosina ei ole irtisanomisen vaikeus, vaan pula osaavasta työvoimasta. Tätä ongelmaa ei irtisanomislailla helpoteta. Päinvastoin, pienten yritysten rekrytointi voi jopa vaikeutua, jos työntekijät menevät mieluummin töihin paremman työsuhdeturvan tarjoaviin isoihin yrityksiin. Hallitus voi esityksellään siis jopa päätyä hankaloittamaan pienten yritysten työvoiman saatavuutta ja toimintaedellytyksiä.

Irtisanomislain heikentämisen sijasta ensimmäisen työntekijän palkkaamista yrityksissä voitaisiin tukea vasemmiston esittämällä automaattisella palkkatuella. Pienyrittäjäohjelmassamme ja esityksissämme olemme listanneet useita keinoja yksinyrittäjien ja itsensätyöllistävien toimeentulon ja arjen helpottamiseksi.
Pitkäaikaistyöttömät tarvitsevat parempia työvoimapalveluita, koulutusta ja kannustavamman sosiaaliturvan – eivät ideologista kurinpalautusta ja alati pahenevaa byrokratiaviidakkoa. Tarvitsemme inhimillisen Suomen, joka toimii kaikille, ei vain harvoille.

Vasemmistoliiito ei voi antaa tukeaan hallitukselle, joka tietoisesti murentaa kansalaisyhteiskunnan luottamusta demokratiaan ja joka toimillaan asettaa työntekijät ja yritykset eriarvoiseen asemaan.
Kannatan edustaja Heinäluoman tekemää epäluottamusesitystä.

Sipilän budjetti kurittaa edelleen pienituloisia ja eläkeläisiä

Tällä viikolla eduskunnassa on keskusteltu valtion talousarvioesityksestä ensi vuodelle. Kyseessä on Sipilän hallituksen viimeinen budjetti. Hallituksen talouden linja on ollut kuluneet kolme ja puoli vuotta selkeä, alussa tehtiin massiiviset leikkaukset kaikista heikoimmassa asemassa olevien suomalaisten toimeentuloon ja perusturvaan, ja nyt hallituskauden lopussa tehdään pieniä korjauksia, jotta äänestäjille jäisi parempi mieli.

Ensi vuoden budjetissa ”eriarvoistumisen ehkäisemiseksi” on suunnattu noin 30 miljoonaa euroa. On hienoa, että esimerkiksi pienimpiä päivärahoja (sairauspäiväraha, vanhempainpäiväraha, kuntoutusraha ja erityishoitoraha) korotetaan työmarkkinatukea vastaavalle tasolle. Myös takuueläkettä korotetaan. Näitä saavutuksia hallitus mielellään korostaa, mutta tosiasia on, että suomalaisista kolmanneksen tulot laskevat ensi vuoden budjetin perusteella. Kyseessä ovat Suomen pienituloisimmat ihmiset samalla, kun suurtuloisimpien tulot kasvavat suunniteltujen veroratkaisujen myötä.

30 miljoona euroa ei paljon lämmitä, kun sitä verrataan koko kauden aikana tehtyjen sosiaalietuuksien indeksileikkausten vaikutuksiin. Puhutaan yli kymmenkertaisista summista. Nyt hallitus suunnittelee sijoitussäästötilien verovähennyksiä, jotka eivät taatusti paranna pienituloisen arkea. Kyseessä on taas yksi veropohjaa rapauttava, hyvätuloisia suosiva veronkevennys.

Erityisesti pienituloisilla eläkeläisillä ei ole ollut helppoa tällä hallituskaudella. Takuu- ja kansaneläkettä on leikattu. Myös palvelumaksujen korotukset sekä leikkaukset matka- ja lääkekorvauksiin tuntuvat erityisesti eläkeläisten kukkarossa. Tämä on vaikeuttanut etenkin paljon sairastavien vanhuuseläkeläisten asemaa. Hallituksen päätösten voikin katsoa pahentaneen eläkeläisköyhyyttä.
Vasemmiston tavoitteena on eläkeläisköyhyyden kitkeminen ja tuloerojen kaventaminen. Eläkkeiden tasoon liittyen olemme ehdottaneet sekä kansaneläkkeen että takuueläkkeen korottamista välittömästi 50 eurolla kuussa ja indeksileikkausten perumista. Tämä parantaisi huomattavasti eläkeläisten ylivoimaisen enemmistön toimeentuloa, ja ainoastaan suurimpien työeläkkeiden saajien käytettävissä olevat tulot pienisivät vähän – heilläkin vain noin viidellä eurolla kuukaudessa.

Tämän jälkeen tulisi myös alkaa valmistella takuu- ja kansaneläkkeen tuntuvampia korotuksia, jotka voitaisiin panna toimeen asteittain muutaman vuoden aikana. Minimitoimeentulotavoitteena tulisi olla, ettei kenenkään kuukausittainen eläke jää alle tuhannen euron.

Eläkkeen määrän lisäksi eläkeläisten toimeentuloon vaikuttavat keskeisesti muun muassa asumisen hinta, lääke- ja matkakorvausten taso sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut. Vasemmisto on esittänyt uudistuksia, jotka lisäisivät kohtuuhintaisia asuntoja, pienentäisivät asiakasmaksuja ja parantaisivat korvausten tasoa.

Sipilän hallituksen strategia on ollut kaikilla sektoreilla leikata kirveellä ja paikata laastarilla. Alkuhallituskaudesta elimme vielä taantumassa. Taloustieteen oppien mukaan taantumassa kuuluisi elvyttää ja nousukaudella kiristää kukkaron nyörejä, ikään kuin varautua pahan päivän varalle. Nämä opit eivät kuitenkaan kiinnosta hallitusta, joka toimii juuri päinvastoin keventämällä verotusta nousukaudella ja piiskaamalla köyhää taantumassa. Vaikka Sipilä ja kumppanit väittäisivät mitä, totuus on, että tämä hallitus on harjoittanut vahvasti eriarvoisuutta lisäävää talouspolitiikka ja lisännyt tuloeroja.

Katja Hänninen
Vasemmistoliiton kansanedustaja Raahesta

Kirjoitus julkaistu Kansan Tahdossa 28.9.2018

Irtisanominen on jo helppoa

Si­pi­län hal­li­tus on vie­mäs­sä eteen­päin esi­tys­tä hei­ken­tää ir­ti­sa­no­mis­suo­jaa al­le 20 hen­keä työl­lis­tä­vis­sä yri­tyk­sis­sä. Ky­sei­nen esi­tys kos­ki­si yli 90 pro­sent­tia maan noin 350 000 yri­tyk­ses­tä, jois­sa työs­ken­te­lee yli 200 000 pal­kan­saa­jaa. Esi­tet­ty hei­ken­nys on ris­ti­rii­das­sa pe­rus­tus­lain yh­den­ver­tai­suut­ta kos­ke­van 6. py­kä­län kans­sa, jos­sa vaa­di­taan edis­tä­mään su­ku­puol­ten vä­lis­tä tasa-ar­voa yh­teis­kun­nal­li­ses­sa toi­min­nas­sa ja työ­e­lä­mäs­sä, eri­tyi­ses­ti palk­kauk­ses­ta ja muis­ta pal­ve­lus­suh­teen eh­dois­ta mää­rät­tä­es­sä.

Hal­li­tuk­sen esi­tys muut­taa työ­so­pi­mus­la­kia ja hei­ken­tää yk­si­lö­pe­rus­teis­ta ir­ti­sa­no­mis­suo­jaa kos­kee eri­tyi­ses­ti nais­val­tais­ten alo­jen, ku­ten pal­ve­lu­a­lo­jen ja jul­ki­sen sek­to­rin työn­te­ki­jöi­tä. Tämä uh­kaa työ­e­lä­män tasa-ar­voa ja li­sää su­ku­puol­ten vä­lis­tä eri­ar­voi­suut­ta työ­mark­ki­noil­la, ku­ten KIKY-so­pi­muk­sen lo­ma­ra­ha­leik­kauk­set­kin.

Esi­tys ir­ti­sa­no­mis­suo­jan hei­ken­nyk­ses­tä koh­dis­tuu eri­tyi­ses­ti pal­ve­lu­a­lo­jen ja jul­ki­sen sek­to­rin työn­te­ki­jöi­hin sik­si, et­tä näi­den alo­jen työ­eh­to­so­pi­muk­sis­ta puut­tu­vat lä­hes­tul­koon ko­ko­naan ir­ti­sa­no­mis­suo­jaa kos­ke­vat mää­räyk­set. Aloil­la työs­ken­te­le­väs­tä työ­voi­mas­ta lä­hes 70 pro­sent­tia on nai­sia. Hal­li­tuk­sen esi­tys ei nou­da­ta pe­rus­tus­lain edel­lyt­tä­mää su­ku­puol­ten vä­li­sen tasa-ar­von to­teut­ta­mis­ta.

OECD:n sel­vi­tyk­sen mu­kaan Suo­men ir­ti­sa­no­mis­me­net­te­ly on 9. hei­koin yli 34 maan jou­kos­ta. Ir­ti­sa­no­mi­nen on jo nyt Suo­mes­sa help­poa ja hal­paa muu­hun Eu­roop­paan ver­rat­tu­na. Tämä on syn­nyt­tä­nyt EU:n si­säl­le kah­det työ­mark­ki­nat ja hei­ken­tä­nyt suo­ma­lai­sen työn­te­ki­jän ase­maa sil­loin, kun yri­tyk­sen on pi­tä­nyt vä­hen­tää tuo­tan­toa Suo­mes­ta tai muu­al­ta Eu­roo­pas­ta. Kos­ka ir­ti­sa­no­mi­nen on ol­lut huo­mat­ta­vas­ti hel­pom­paa ja hal­vem­paa Suo­men tuo­tan­to­lai­tok­sis­ta kuin Kes­ki- tai Ete­lä-Eu­roo­pas­ta, on ir­ti­sa­no­mis­toi­men­pi­tei­tä koh­dis­tet­tu Suo­meen. Tämä hei­ken­tää Suo­men kil­pai­lu­ky­kyä ja työl­li­syyt­tä.

Suo­mes­sa su­ku­puol­ten vä­li­nen palk­ka-ero on EU:n kah­dek­san­nek­si suu­rin, 17,3 pro­sent­tia. Vii­me vuon­na nais­ten pal­kan­mak­su lop­pui 3. mar­ras­kuu­ta.
Hal­li­tuk­sen oli­si­kin kor­kea ai­ka siir­tyä työ­e­lä­män hei­ken­nyk­sis­tä työ­e­lä­män ke­hit­tä­mi­seen. Su­ku­puol­ten vä­lis­tä palk­ka- ja työ­e­lä­män tasa-ar­voa ei saa­vu­te­ta koh­dis­ta­mal­la uu­sia hei­ken­nyk­siä nais­val­tais­ten alo­jen työn­te­ki­jöi­hin.

Hal­li­tuk­sen esi­tys ir­ti­sa­no­mis­suo­jan hei­ken­nyk­ses­tä on sekä yh­den­ver­tai­suus- et­tä tasa-ar­vo­ky­sy­mys, joka li­säi­si työ­e­lä­män eri­ar­voi­suut­ta ja loi­si epä­var­muut­ta työ­mark­ki­noil­le. Ir­ti­sa­no­mis­suo­jal­la on tar­koi­tuk­sen­sa suo­ma­lai­ses­sa so­pi­mu­syh­teis­kun­nas­sa, jos­sa lain tar­koi­tus on suo­ja­ta hei­kom­mas­sa ase­mas­sa ole­vaa.

Kolumni on julkaistu Raahen seutu-lehdessä 29.8.2018

Ei haukku haavaa tee

Väärin. Syvimmän ja vuotavimman haavan saamme silloin, kun pahoilla sanoilla meitä loukataan.

Koko ala-asteen ajan olin se läski tyttö, joka ei osannut edes r-kirjainta sanoa. Olin helppo haukuttava pyöreyteni ja puhevikani vuoksi. Lapsena sitä ei vain ymmärtänyt, ettei vika ollut itsessä vaan kiusaajissa. Hävetti ja nolotti niin, ettei kiusaamisesta kyennyt puhumaan kenellekään.

Jälkeenpäin ja aikuisena on helppoa sanoa, että olisi pitänyt kertoa vanhemmille ja opettajille, mutta todellisuudessa asia ei ole niin yksinkertainen. Pelko ja epätietoisuus asian esille tuomisen seurauksista saattavat ahdistaa enemmän kuin kiusattuna oleminen.

Näinä viikkoina koulut ja oppilaitokset täyttyvät jälleen opinhaluisista ja kavereita kaipaavista lapsista ja nuorista. On todella väärin, jos ilo ja into jäävät yksinäisyyden tai pelon jalkoihin. Siksi jokaiselle kouluikäiselle lapselle ja nuorelle tulee puhua avoimesti kiusaamisesta, sen torjumisesta ja siihen puuttumisesta. Kiusaamisen seuraukset ovat aina vakavia ja saattavat johtaa pysyviin traumoihin.

Kaverivastuu kuuluu meille kaikille, myös aikuisille. Koulukiusaamisen vähentämisen kannalta keskeisten opettajien ja vanhempien lisäksi me kaikki aikuiset toimimme esimerkkinä siitä, miten kohdella toisia ihmisiä. Onkin todella surullista, että myös työpaikoilla tapahtuu kiusaamista ja häirintää. Ristiriitaista on opettaa lapsille kiusaamisen nollatoleranssia, jos samalla aikuiset itse syyllistyvät nimittelemään tai puhumaan pahaa toisistaan. Sosiaalisessa mediassa tapahtuvan kiusaamisen kitkeminen tuntuu olevan mahdoton tehtävä, sillä valvontaan ei ole riittäviä resursseja ja kynnys puuttua epäasialliseen kirjoitteluun on aivan liian korkea.

Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus henkilökohtaisen koskemattomuuteen ja turvallisuuteen ja YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklaan on kirjattu, ettei lasta saa syrjiä hänen tai hänen vanhempiensa ulkonäön, alkuperän, mielipiteiden tai muiden ominaisuuksien vuoksi. Näiden oikeuksien edistäminen, noudattaminen ja valvominen on yhteinen vastuumme ja vaatii konkreettisia tekoja juhlapuheiden sijaan. Jokainen lapsi ansaitsee terveellisen ja turvallisen oppimis- ja kasvuympäristön, jossa häntä arvostetaan ja rakastetaan.

Kirjoitukset kuukausittain

Uutiskirje

Tilaa kirjeitä eduskunnasta!