Jätin tänään yhdessä vihreiden kansanedustaja Mirka Soinikosken kanssa kirjallisen kysymyksen hallitukselle perhesyistä oleskelulupaa hakevien työnteon ja opiskelun helpottamisesta. Mirka on eduskunnan Monimuotoiset perheet -ryhmän puheenjohtaja ja minä taas eduskunnan lasten puolesta -ryhmän puheenjohtaja.

Vuosittain noin 2000-3000 Suomen kansalaisen puolisoa hakee oleskelulupaa Suomeen. Valtaosa saa myönteisen päätöksen. Osa hakijoista on tullut Suomeen jo aiemmin ja elää puolisonsa kanssa vakiintunutta perhe-elämää lupapäätöstä odottaen. Oleskelulupaa perhesuhteen perusteella odottavalla ei kuitenkaan ole Suomessa työnteko-oikeutta tai mahdollisuutta opiskella tutkintoon johtavassa koulutuksessa ennen kuin oleskelulupa on myönnetty.

Se, ettei Suomeen oleskelulupaa odottava voi tehdä töitä ja osallistua yhteiskuntaan tai perheensä tulojen hankkimiseen, aiheuttaa sekä hänelle että hänen puolisolleen ja perheelleen huomattavaa taloudellista ahdinkoa. Tämä on huolestuttavaa myös lapsiperheköyhyyden näkökulmasta.

Tällä hetkellä hakemusten käsittelyajat ovat huomattavan pitkiä ja Maahanmuuttovirasto on jatkuvasti ruuhkautunut. Yksinkertaisin ratkaisu tilanteeseen olisi, että Maahanmuuttovirastolle turvataan riittävät resurssit perhesideperusteisten oleskelulupahakemusten sujuvaan käsittelyyn ja viraston sisäisiä prosesseja tehostetaan käsittelyn jouduttamiseksi.

Näin statukseton välitila jäisi mahdollisimman lyhyeksi ja kotoutuminen Suomeen voisi käynnistyä nopeasti. Kotoutuminen ei lähde käyntiin, kun odottaja on suljettu käytännössä työn, työllistämis- ja kotoutumispalvelujen sekä opiskelun ulkopuolelle. Hänen on vaikea päästä näin osalliseksi yhteiskuntaan.

Toinen ratkaisu olisi ulkomaalaislain muutos, joka antaisi perhesideperusteista oleskelulupaa hakevalle oikeuden työntekoon esimerkiksi samoilla ehdoilla kuin turvapaikanhakijoille.

On myös Suomen etu huolehtia siitä, että perheet, joissa puolisot ovat kotoisin eri maista voivat hyvin, eivätkä valitse toista maata ainakaan kankean byrokratian takia. Ongelmat on ratkaistava pikaisesti myös sen vuoksi, että tämä maahanmuuttajaryhmä on viimeisten vuosikymmenten ajan jatkuvasti kasvanut ja kasvaa edelleen.  

Asia on ajankohtainen senkin vuoksi, että hallitus on antamassa selonteon kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeista eduskunnalle piakkoin.

Tänään eduskunnassa käsitellään koulutuspoliittista selontekoa, jossa käydään läpi kasvatukseen ja koulutukseen liittyviä pitkänlinjan tavoitteita varhaiskasvatuksesta aina aikuiskoulutukseen saakka. Olemme jo yli vuoden eläneet keskellä koronakriisiä ja nyt onkin entistä tärkeämpää pysähtyä ja visioida lasten, nuorten ja aikuisten koulutukseen liittyviä tavoitteita seuraavina vuosikymmeninä.

Välillä on tärkeää katsoa kauemmaksi kuin vain tähän akuuttiin tilanteeseen. Rohkeilla visioilla edeltävätkin sukupolvet muokkasivat yhteiskuntaa. 100-vuotias oppivelvollisuus on tästä hyvä esimerkki. Sekään ei ollut mikään itsestäänselvyys, vaan määrätietoisen työn tulos.

Vasemmistoliitolle koulutuksellinen tasa-arvo on yksi tärkeimpiä tavoitteita ja tällä hetkellä siihen liittyy valitettavasti huolia. Korona-aika on etäopetuksineen kiihdyttänyt kehitystä, missä lasten ja nuorten oppiminen eriarvoistuu. Jo ennen koronaa tutkimustulokset osoittivat, että lasten taustan merkitys oppimistuloksissa on alkanut kasvaa. Tähän oppimisvelkaan hallitus nyt määrätietoisesti puuttuu.

Koulutuksen eriarvoistumiseen puuttuminen ei kuitenkaan koske vain lapsuutta vain koko elinkaarta. Meidän on annettava vahva viesti siitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa opiskelua ja tuemme ja rohkaisemme oppimista kaikenlaisissa elämäntilanteissa.

Aivan niin kuin koulutuspoliittisessa selonteossa sanotaan jokaisella pitäisi olla nykyistä paremmat mahdollisuudet päivittää osaamistaan työelämässä tai sen ulkopuolella. Koulutusjärjestelmämme on oltava tarpeeksi joustava, jotta ihmisten erilaiset elämäntarinat – myös niiden, joiden opinpolku on katkonaisempi – mahtuu mukaan.

Osallistumisen tasa-arvo elinikäisessä oppimisessa ei tällä hetkellä toteudu ja meidän onkin parannettava esimerkiksi työttömien mahdollisuutta opiskella työttömyysetuutta menettämättä. Lisäksi mielenterveyspalveluiden saavutettavuuden parantaminen on myös koulutuspolitiikkaa. Jos mieli on järkkynyt, on ymmärrettävää, että oman osaamisen päivittäminen tai aivan uuden koulutien aloittaminen on vaikeaa. Mielenterveysongelmat tai oppimisen tuen ja rohkaisun puute on ollut monella aikuisellakin syy, miksi koulutie on jäänyt aikoinaan kesken.

Yle kertoi viime viikolla Saila Suomisesta, joka valmistui 47-vuotiaana ylioppilaaksi ja nyt lääkäriksi 53-vuotiaana. Tätä ennen Suominen oli hankkinut itselleen ammatillisen tutkinnon ja työskennellyt useassa eri ammatissa ja yrittäjänä. On innostavaa kuulla myös näitä elämäntarinoita, jotka tuovat näkyväksi sen, että meillä ei ole vain yhtä muottia elämästä vaan opiskella voi monessa eri iässä ja aivan uuden aloittaminen on aina mahdollista.