Psykoterapian saavutettavuutta voitaisiin parantaa jo olemassa olevilla resursseilla

Elämme keskellä mielenterveyden kriisiä.

Jätimme yhdessä Hanna Sarkkisen ja Merja Kyllösen kanssa hallitukselle kirjallisen kysymyksen psykoterapiapalveluiden saavutettavuuden parantamisesta.

Vuonna 2020 terapian tarve on yhä entisestään kasvanut. Jonot ovat pitkiä ja psykoterapiapalvelut ovat ruuhkautuneet. Kela-korvauksen piiriin kuuluvia terapeutteja ei tunnu löytyvän tarpeeksi.

On todellinen ongelma, että terapiaa tarvitsevat ja siihen oikeutetut henkilöt eivät pääse terapiaan. Yhtenä esteenä on pula koulutetuista, Kelan hyväksymistä psykoterapeuteista. On tiedossa, että psykoterapeuttikoulutuksen kallis hinta aiheuttaa psykoterapeuttipulaa mutta myös nykyinen sääntely käytännössä estää joitain koulutuksen saaneita terapeutteja tarjoamasta palveluita.

Kelan myöntämää kuntoutuspsykoterapiaa saa noin 50 000 suomalaista. Kelan tukemaa terapiaa voi antaa vain terapeutti, jonka koulutuksen Valvira on hyväksynyt ja terapeutilla tulee olla koulutus siihen psykoterapiamuotoon, jota hän asiakkaalle antaa.

Meillä on Suomessa valmiita psykoterapeutteja sekä eri suuntauksia edustavia terapeutteja, joihin ei kuitenkaan saa Kelan myöntämää tukea. Tuntuu erikoiselta, että meillä on Suomessa terapeutteja, joiden osaaminen jää järjestelmän ulkopuolelle, vaikka tarve terapeuteista on kova.

Kelan tukeman kuntoutuspsykoterapian lisäksi myös muualla palvelujärjestelmässä kärsitään monin paikoin pulaa mielenterveysosaajista. On selvää, että Suomi tarvitsee kokonaisvaltaisen suunnitelman mielenterveysalan koulutuksen kehittämiseksi ja ammattilaisten saatavuuden turvaamiseksi.

Olemme Hannan ja Merjan kanssa sitä mieltä, että mielenterveyspalveluiden saatavuutta voitaisiin parantaa myös palveluita kehittämällä. Yksi ratkaisu olisi tarjota Kelan tukemaa lyhytterapiaa nykyisen pitkän terapiajakson lisäksi sekä matalan kynnyksen psykososiaalisen tuen ja lyhytterapioiden vieminen perusterveydenhuoltoon. Tämä tarjoaisi mahdollisuuden matalamman kynnyksen ja oikea-aikaisen terapiajakson nykyistä huomattavasti laajemmalle joukolle.

Nykyinen järjestelmä, jossa terapian saaminen viivästyy tai jopa estyy tuottaa inhimillistä kärsimystä ja tulee kalliiksi. On turvattava se, että jokainen saa apua, kun sitä tarvitsee. On käännettävä kaikki kivet, jotta riittävät mielenterveyspalvelut voidaan tarjota sitä tarvitseville.

Liikkumisen rajoituksia punnittava tarkkaan

Koronatilanne on vaikeutunut erityisesti pääkaupunkisedulla. Hallitus on viime päivinä neuvotellut uusista keinoista puuttua tilanteeseen. Taustalla on huoli esimerkiksi terveydenhuollon kantokyvystä.

Olemme vasemmistoliitossa suhtautuneet kriittisesti liikkumisen rajoittamiseen. Kysymys on kaikkea muuta kuin helppo. Selvää kuitenkin on, että syvälle perusoikeuksiin meneviä toimia on punnittava todella tarkkaan.

Ihmisten perustavanlaatuisia oikeuksia ei voi rajata vain sillä perustella, että ihmiset ottaisivat vakavasti tilanteen. Perusoikeuksiin puuttuvilta rajausten muotoiluilta edellytetään täsmällisyyttä sekä oikeasuhtaisuutta ja tämä on liikkumisrajoitusten kohdalla vaikeaa. Se, mikä on kullekin ihmisille välttämätöntä liikkumista, ei ole helppo kysymys sekään.

Julkisuudessa on käyty paljon keskustelua esimerkiksi ulkonaliikkumiskiellosta. Monelle siitä tulee mieleen sotatilan kaltainen tilanne ja termi ulkonaliikkumiskielto viekin keskustelua monesti väärille urille. Liikkumisrajoituksissa ei ole kuitenkaan ollut tarkoitus rajata pois kokonaan ulkona liikkumista. Esimerkiksi ulkoilu olisi edelleen sallittua. Tätä on tärkeä painottaa, sillä ulkoilu on erittäin tärkeää ihmisten hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta.

Kun puhutaan liikkumisrajoitusten vaikutuksista, olen kuitenkin erityisen huolissani yksinäisten ihmisten sekä lasten ja nuorten sosiaalisten kontaktien rajaamisesta. Jos ulkona olevat tapaamiset rajataan lähinnä vain samassa taloudessa asuviin, monelta jää jaksamisen kannalta olennaiset tapaamiset pois. Jo nyt olemme keskellä mielenterveyden kriisiä, joten jokaisella olisi oltava mahdollisuus perhetilanteesta riippumatta ylläpitää tärkeitä ihmissuhteita.

Liikkumisrajoituksissa haastavaa on myös niiden valvonta. Virkavalta joutuisi käyttämään tässä harkintaa. Vaarana on, että valvonta ei olisi oikeudenmukaista, vaan keskittyisi tietyille alueille. Pahimmissa tapauksessa tuloksena olisi syrjintä ja ihmisten profilointi.

Ymmärrän hyvin, että ihmiset ovat todella väsyneitä tilanteeseen. Rajoitettua arkea ja juhlaa olisi helpompi kestää, kun tietäisi, milloin pääsemme siirtymään normaalimpaan aikaan. Suurin osa suomalaisista on kuitenkin noudattanut suosituksia hyvin. Mahdolliset liikkumisrajoitukset eivät myöskään tulisi koskemaan kuin vaikeimman tautitilanteen alueita. Muualla meillä on nyt tilaisuus näyttää, että tilanne voidaan saada haltuun ilman niitäkin.

Kirjallinen kysymys ministeri Lepälle Leader-rahoituksen nostamisesta

Jätimme yhdessä seitsemän muun kansanedustajana kanssa kirjallisen kysymyksen maaseudun Leader-rahoituksen osuuden nostamisesta Suomen maaseudun kehittämisrahoituksesta kaudella 2021–27. Olemme kaikki eduskunnan kylätoimintaverkoston jäseniä ja olen itse verkoston puheenjohtaja.

Huoli maaseudun rahoituksen riittävyydestä pandemian jälkeisessä elvytystilanteessa yhdistää edustajia yli puoluerajojen, sillä allekirjoittajat tulevat kuudesta eri eduskuntaryhmästä.

Leader-rahoituksen tarve on suurempi kuin koskaan aiemmin. Maaseutu elää tällä hetkellä globaalin pandemian myötä uutta mahdollisuuksien aikakautta. Rahoitustason nostaminen auttaisi maaseudun yksinyrittäjiä sekä mikro- ja pienyrityksiä toipumaan koronashokista, turvaisi työpaikkoja ja yleishyödyllisessä toiminnassa helpottaisi nuorten hätää, vahvistaisi paikallisyhteisöjä ja loisi uusia polkuja hyvinvointiin.  

Leader-rahoituksella on voitu tehokkaasti tukea maaseudun uusien yritysten, työpaikkojen ja palveluiden syntyä jo yli 20 vuoden ajan. Päättyvällä rahoituskaudella 2014–20 Suomen 55 Leader-ryhmän tuella on luotu tuhansia uusia yrityksiä ja työpaikkoja. Leader-rahoituksen piirissä on noin puolet suomalaisista.

Suomi on aina pitänyt Leader-toimintaan kohdistamansa maaseudun kehittämisrahoituksen EU-säädösten edellyttämällä minimitasolla eli 5 prosentissa. Juuri nyt on se hetki, jolloin Suomen tulee nostaa Leader-rahoituksen osuus kymmeneen prosenttiin.

Monet muut EU-maat, kuten Viro, ovat tukeneet kansallisesti Leader-toimintaa suuremmalla tukiprosentilla, jotta tehokkaan Leader-toiminnan vaikuttavuutta on saatu vahvistettua. Suomalainen Leader-toiminta on kaikilla mittareilla arvioituna Euroopan huippua.

Kylätoimintaverkoston kirjallisessa kysymyksessä ministeri Lepälle kysytään, nostetaanko Leader-rahoitusosuus kymmeneen prosenttiin. Lisäksi kysytään, miten varmistetaan, että Leader-rahoituksen osuus saadaan riittävälle tasolle Suomen CAP27-rahoituksen maaseudun kehittämisen osuudesta.

Kirjallisen kysymyksen allekirjoittajat:

Katja Hänninen (vas.), Arto Pirttilahti (kesk.), Hanna Holopainen(vihr.), Anne Kalmari (kesk.), Antero Laukkanen (kd.), Anders Norrback (rkp.), Mirka Soinikoski (vihr.), Marko Kilpi (kok.)

Kotimainen rokotetuotanto aloitettava heti

Tuleva kevät tulee olemaan kilpajuoksua rokotteiden saatavuuden ja uusien, tarttuvampien koronavirusmuunnosten kanssa. Valitettavasti kukaan ei osaa sanoa, kauan tilanne jatkuu kriittisenä. Kukaan ei myöskään tiedä, millaisia viruksia meillä on riesanamme tulevaisuudessa. Kuulostaa hurjalta, että monet tutkijat ovat sitä mieltä, että seuraava pandemia on vain ajan kysymys.

Pandemia on konkretisoinut elämän epävarmuuden tavalla, jota moni meistä ei olisi osannut vielä hetki sitten kuvitellakaan. Tämä aiheuttaa ymmärrettävästi huolta ja ahdistusta. Nyt on aika miettiä myös sitä, mitä tulevaisuudessa voisimme tehdä toisin.

Tällä hetkellä koronavirusrokotteiden toimittaminen Suomeen on ollut hidasta. On ymmärrettävää, että rokotetilaukset on tehty EU:n yhteishankintoina. Ongelma kuitenkin on, että lääkeyhtiöt eivät ole pystyneet valmistamaan eivätkä toimittamaan rokotteita halutussa tai edes sovitussa aikataulussa.

Nyt on selvää, että Suomessa asuvien terveys ei saa olla kiinni vain globaaleista toimitusketjuista eikä suomalaisten terveydestä huolehtiminen ylikansallisten lääkeyhtiöiden monimutkaisista sopimusjärjestelyistä. Rokotteiden saatavuus on pystyttävä turvaamaan nykyistä paremmin kriisitilanteissa.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä teki juuri toimenpidealoitteen kotimaisen tai yhteispohjoismaisen rokotetuotannon käynnistämiseksi ja suomalaisen rokotetutkimuksen ja -kehityksen rahoituksen turvaamiseksi. Rokotetuotanto lopetettiin Suomessa sadan vuoden jälkeen vuonna 2003.

Jo vuonna 2009 vasemmistoliiton eduskuntaryhmä teki toimenpidealoitteen suomalaisen rokotetuotannon uudelleenkäynnistämiseksi. Vaikka syyllistyisinkin jälkiviisasteluun, mietin, miltä tilanne nyt näyttäisi, jos tuohon olisi tartuttu. Osaamista rokotteiden kehittämiseen Suomesta kyllä löytyy. Jo nyt tiedämme ainakin kahdesta suomalaisesta lupaavasta koronarokotteesta, ja tutkimusta tehdään useissa suomalaisissa yliopistoissa.

Tällaisena aikana meidän päättäjien tärkeimpiä tehtäviä on mielestäni antaa toivoa paremmasta. Epätoivo ja näköalattomuus kasvavat niillä, jotka eivät pysty näkemään toivoa paremmasta. Ihmisillä on hyvin erilaiset turvaverkot, mutta kaikilla on oltava oikeus hyvään elämään pandemian runtelemassa maailmassakin.

Toivoa annetaan parhaiten näyttämällä, kuinka paljon on asioita, mihin voimme pandemiasta huolimatta vaikuttaa ja mitä voimme tehdä nykyisestä pandemiasta oppineena toisin. Ihmiset tarvitsevat myös konkreettisia tekoja ja esityksiä. Tämänkin vuoksi esitys oman rokotetuotannon käynnistämisestä on arvokas.

Kolumni julkaistu Kalevassa 3.3.2021

Lapsistrategia tuo ryhtiä lapsen oikeuksien edistämiseen

Suomen ensimmäinen kansallinen lapsistrategia julkistettiin tänään. Sitä valmistelleen parlamentaarisen komitean varajäsenenä olen iloinen siitä, että lapsen oikeuksien edistäminen on nyt saanut uutta ryhtiä lapsistrategiasta.

Lapsen oikeudet ovat kaikkina aikoina tärkeitä. Mutta niitä on hyvä painottaa erityisesti näin kriisiaikana. Kiire ja epävarma aika eivät ole syitä ohittaa niitä. Olen ollut huolissani siitä, että erityisesti kriisiaina me aikuiset puhumme helposti lasten ja nuorten päiden yli.

Lapsistrategia vastaa siihen huoleen, joka on pitkään ollut tiedossa. Lapsipolitiikka on usein hajanaista ja tämä vaikeuttaa suuresti lapsen oikeuksien toteuttamista.

Päättäjänä tunnistan tämän huolen erittäin hyvin. Koordinaatioita, moniammatillista otetta ja parempaa vastuunkantoa tarvitaan meiltä kaikilta. Vain näin voidaan varmistaa se, että yksikään lapsi ei putoa tukiverkkojen ulkopuolelle. Juuri nyt meillä on sydäntä raastavia lasten elämäntarinoita siitä, miten tukiverkot ovat pettäneet pahasti.

Lastensuojelu ei yksinään voi ratkaista lasten pahoinvointiin liittyviä ongelmia.

Erityisen huolissani olen vakavasti psyykkisesti sairaiden lasten tilanteesta ja heidän palveluistaan. Nyt olisi todella mietittävä, onko lasten psykiatrisen osastohoidon vähentämisestä tullut pelkkä säästötoimi, jonka lapsivaikutukset on jäänyt totaalisesti selvittämättä.

Moniammatillisuus ei saa tarkoittaa sitä, että vastuuta pompotellaan puolelta toiselle. Tähänkin puuttumiseksi lapsistrategia antaa välineitä.

Hyvinvointivaltio on aito hyvinvointivaltio vain silloin, kun se onnistuu suojelemaan myös kaikkein haavoittuvimmissa asemassa olevia lapsia. Aivan niin kuin lapsistrategiassa todetaan, Suomen ihmisoikeusvelvoitteiden toteuttamiseksi ei riitä, että valtaosalla lapsista menee hyvin.

Lapsen oikeudet on saatava tänä keväänä myös kuntavaaleista käytävän keskustelun ytimeen. Oikeus hyvään elämään kuuluu kaikille lapsille.

Lapsistrategia muistuttaa meitä siitä, kuinka riippuvaisia erityisesti lapset ovat kuntien palveluista. Kuntien leikkauspolitiikka iskee pahiten siis juuri lapsiin. Tämän näimme kipeästi 1990-luvun laman jälkihoidossa ja sen seurauksissa. Nyt onkin tärkeää, että lapsistrategia saadaan jalkautettua myös kuntiin ja tietoa siitä saadaan myös kuntapäättäjille.

Tue kampanjaa lahjoituksella!

Hyvä ja turvallinen elämä
❤️ tekoja ihmisen parhaaksi

Laitetaan yhdessä palvelut kuntoon, turvataan jokaiselle riittävä toimeentulo ja pidetään kaikki mukana!

Halutessasi voit tukea kampanjaa lahjoituksella:
tilille: FI75 5381 0320 1337 52
saajaksi Katja Hännisen tukiryhmä
viestiksi: Katja jatkoon

Kirjoitukset kuukausittain

Uutiskirje

Tilaa kirjeitä eduskunnasta!