Oppivelvollisuus on mahdollisuus, ei pakko

Tämä kevät on tehnyt näkyväksi monia asioita. Yksi niistä on lasten taustan vaikutus koulussa. Etäopetus on vahvistanut lasten eriytymistä hyvä- ja huono-osaisiin.

Pisa-tulokset ovat antaneet merkkejä siitä, että lasten taustan merkitys oppimistuloksiin on alkanut Suomessa kasvaa. Vaikka vielä pärjäämme kansainvälisissä vertailuissa hyvin, lasten taustan vaikutuksen kasvu on meillä erityisen nopeaa.

Kun suomalaista koulutusjärjestelmää on viime vuosikymmeninä kehitetty, lähtökohtana on ollut koko kansa. Suomessa on nähty tärkeänä, että koulutusjärjestelmä takaa etenemisen mahdollisuudet kaikille. Suomen malli onkin onnistunut tasa-arvoisemman yhteiskunnan rakentamisessa paremmin kuin maat, joissa on enemmän tarveharkintaisuutta pienituloisille. Suomalaisen hyvinvointimallin vahvuus nostettiin esiin asiantuntijatyöryhmän raportissa, jossa pohdittiin keinoja tasa-arvon ja hyvinvoinnin vahvistamiseen koronakriisin jälkeen.

Maksuton toinen aste kaikille on siis tehokkaampi ja oikeudenmukaisempi järjestelmä kuin oppimateriaalimaksu pienituloisille. On outoa, että vaikka korkeakoulutuksessa oppikirjat voi yleensä hakea lainaksi kirjastosta, toisella asteella oppimateriaalit maksavat. Yhdenkään lapsen ei pidä joutua luopumaan unelmistaan taloudellisista syistä.

Oppivelvollisuuden päivittäminen tähän päivään on koronakevään jälkeen siis entistä ajankohtaisempaa. Nyt on parannettava koulutuksellista tasa-arvoa ja puututtava ylisukupolviseen osattomuuteen. Samalla parannetaan koko yhteiskunnan osaamistasoa.

Uudistuksessa ei ole kyse pelkästä mekaanisesta oppivelvollisuusiän nostamisesta. Siihen sisältyy myös paljon toimia, joita uudistusta vastustavat esittävät. Esimerkiksi opinto-ohjaukseen esitetään lisää resursseja, koska oppivelvollisen ohjaus- ja seurantavastuut vahvistuvat. Lisäksi on muistettava, että olemme jo kokeilleet lukemattomia täsmätoimia, jotta toisen asteen keskeyttäminen vähenisi, mutta edelleen 15 prosenttia ikäluokasta jää ilman toisen asteen koulutusta.

On ollut ikävä kuulla kommentteja, joiden mukaan oppivelvollisuuden laajentamisessa olisi kyse koulupakosta. Tämä ei ole hedelmällinen lähtökohta maailmassa, jossa koulutuksen merkitys kasvaa ja jossa tarvitsemme näin entistä enemmän koulutusmyönteisyyttä. Oppivelvollisuuden laajentaminen ei myöskään ole pakko niille, joille se tuo ennen kaikkea nykytilannetta enemmän mahdollisuuksia opiskella haluamaansa alaa ilman taloudellisia huolia. Myös lapsiasiavaltuutettu kannattaa uudistusta, sillä se takaa nykyistä paremmin lapsen oikeuksien toteutumisen. Se on tärkein peruste kaikista.

Kolumni julkaistu Kalevassa 24.6.2020

Vanhushoivan henkilöstömitoitus suitsii myös peruspalvelubisneksen ongelmia

Olen todella iloinen, että vanhushoivan sitova henkilöstömitoitus on nyt vihdoinkin toteutumassa.

Tämä kevät on ollut todella raskas yli 70-vuotiaille. He eivät ole voineet tavata läheisiään tai käydä harrastuksissa. Voidaan sanoa, että poikkeusolot ovat tehneet juuri tämän ryhmän keväästä erityisen poikkeuksellisen. Sen takia olen iloinen, että voimme kertoa juuri heille hyviä uutisia tänään, kun käsittelemme eduskunnassa hoivan laadun, ja siten myös ikäihmisten ihmisoikeuksien toteuttamisen kannalta aivan oleellista henkilöstömitoitusta.

Toivon, että sitova henkilöstömitoitus suitsii myös peruspalvelubisneksen ongelmia.

Kuten esimerkiksi Esperi Caren tapaus osoitti, bisneslogiikassa suurien voittojen tavoittelu tulee ensin ja vanhusten ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta tärkeä hyvä hoiva vasta kaukana perässä. Nyt kun myös yksityinen varhaiskasvatusketju Touhula nousi otsikoihin, olisi hyvä käydä kunnolla periaatteellista keskustelua siitä, miten bisnesajattelu sopii yhteen peruspalveluiden tuottamisen kanssa.

Epäkohtia vanhusten hoivassa ei esiinny ainoastaan yksityisellä puolella, mutta voittoa tavoittelevien suurien ketjujen palveluntuotantoon liittyy erityisiä ongelmia. Sekä varhaiskasvatuksessa että vanhustenhoidossa henkilöstön palkkataso on alempi kuin julkisella puolella.

Näillä naisvaltaisilla aloilla siirtyminen yksityiselle puolelle ei siis tuo parannusta palkkapussiin. Päinvastoin. Voitot revitään naisvaltaisten alojen matalia palkkoja entisestään polkemalla. Onkin tärkeää pohtia, miten peruspalvelubisnes vaikuttaa sukupuolten palkkaeroon.

Peruspalvelubisneksessä henkilöstö joutuu tekemään myös hoivatyöhön liittymättömiä työtehtäviä, kuten siivousta ja ruuanlaittoa.

Henkilöstömitoitus on myös työntekijöiden kannalta historiallinen päätös ja parantaa naisvaltaisen alan työoloja. Mitoitus koskee välitöntä asiakastyötä tekevää hoitohenkilöstöä. Välillisiä tehtäviä, kuten ruuanlaittoa ja siivousta varten tulee varata riittävä, erillinen resurssi. Henkilöstölle kuuluu oikeus tehdä työnsä hyvin ja sitä mitoitus turvaa.

Lisäksi suomalaista peruspalvelubisnestä näyttää pyörittävän yllättävän pieni piiri, jossa samat ihmiset hääräävät niin attendojen kuin touhuloidenkin taustalla.

En halua nähdä enää ensimmäistäkään vanhushoivan kohua. On aivan eri asia tehdä bisnestä myymällä vaikka kodinkoneita tai lomamatkoja kuin tuottamalla palveluita, jotka ovat oleellisia ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta vauvasta vaariin. Riittävä henkilöstömitoitus ja laadun valvonta ovat tärkeitä elementtejä arvokkaan elämän ja hyvän hoivan takaamiseksi jokaiselle.

Lähikouluverkoston supistamisen vaikutuksista saatava valtakunnallinen selvitys

Jätimme tänään yhdessä 15 kansanedustajan kanssa kirjallisen kysymyksen lähikouluverkoston supistamisen vaikutuksista. Kuulumme kaikki eduskunnan kylätoimintaverkostoon, jonka puheenjohtajana toimin. Verkostossa on jäseniä lähes kaikista eduskuntaryhmistä.

Suomen lähikouluverkosto on supistunut voimakkaasti viime vuosina ja Opetushallituksen tuoreen arvion mukaan vuonna 2040 Suomessa on peruskouluja melkein puolet vähemmän kuin nyt. Myös taajamien ja kaupunkien lähikouluja on lakkautettu viime vuosina enenevästi.

Kehitys on johtanut tilanteeseen, jossa lasten koulumatkat ovat pidentyneet varsinkin maaseudulla. Pitkät koulumatkat vaikuttavat heikentävästi lasten ja nuorten jaksamiseen sekä lisäävät heidän altistumistaan koulumatkojen liikenneriskeille. Päivittäisten kuljetusmatkojen piteneminen toimii myös vastoin ilmastonmuutoksen torjunnan tavoitteita. Kouluverkon supistamisen oletetut säästöt, joita ei ole lähikoulujen lakkauttamisen jälkeen juurikaan seurattu ja dokumentoitu, ovat useissa tapauksissa muuntuneet lasten ja nuorten sekä osin heidän vanhempiensa aikakustannuksiksi sekä kuntien lisääntyviksi koulukuljetuskustannuksiksi.

Pienkoulujen lakkauttamista ja oppilaiden keskittämistä suurin kouluyksikköihin on perusteltu kustannussäästöjen ohella opetustarjonnan laajentamisella ja oppiaineiden valinnaisuusmahdollisuuksien kasvamisella.

Samanaikaisesti ei kuitenkaan ole yritetty kehittää valmiuksia hyödyntää digitalisaatiota ja paikkariippumattomuutta opetustarjonnan monipuolistamisessa osittaisen etäopetuksen järjestämiseksi paikallisten lähikoulujen ja suurempien opetusyksikköjen välillä. Suuret kouluyksiköt kasvattavat oppilaiden rauhattomuutta, keskittymiskyvyn puutetta sekä tartuntatautien leviämisriskiä, kun tiloissa on samanaikaisesti paljon oppilaita.

Toisaalta lasten vanhempien mahdollisuus toimia yhteistyössä koulua tukevana paikallisena taustayhteisönä heikkenee koulukoon kasvaessa, mikä osaltaan näkyy ongelmatilanteissa kuten kiusaamistapausten torjunnassa.

Vaadimme kirjallisessa kysymyksessä valtakunnallista kouluverkkoselvitystä, jolla arvioidaan esimerkiksi kouluverkon supistamisella saavutettuja todellisia kustannussäästöjä sekä niiden vaikutusta oppimistulosten kehitykseen, oppilaiden jaksamiseen ja erityisesti lapsen oikeuksien toteutumiseen.

Miksi maksuton toinen aste kaikille?

”Liian kallista, liian nopea aikataulu ja liian monimutkaista.” Monenlaista kritiikkiä on saanut osakseen hallituksen yksi tärkeimmistä uudistuksista ja yksi merkittävimmästä koulutuspoliittisesta ratkaisusta vuosikymmeniin. Maksuton toinen aste jokaiselle nuorelle sosioekonomisesta taustasta tai asuinpaikasta riippumatta. Kunnianhimoinen tavoite, mutta täysin realistinen ja ennen kaikkea välttämätön toteuttaa.

Mitä hintalappuun tulee, niin jokainen hyvinvointia ja tasa-arvoa edistänyt uudistus on vaatinut poliittisen tahdon lisäksi taloudellisia satsauksia. Peruskoulu-uudistus, eläkeuudistus ja jopa meille itsestäänselvyytenä näyttäytyvä maksuton kouluruoka, ovat aikoinaan olleet kovan väännön takana. Aina on löytynyt vastustavia voimia ja melkeinpä aina syytkin ovat olleet samat. Nimittäin se hintalappu. Onneksi Suomi ei kuitenkaan ole koskaan ollut liian köyhä tai typerä kaataakseen niitä uudistuksia, jotka ovat tehneet meistä yhden maailman tasa-arvoisimmasta ja edistyksellisimmistä valtiosta maailmassa. Kyllä suomalaista koulutusjärjestelmää kehtaa markkinoida muillekin, mutta edelleen myös meillä on haasteita taistelussa koulutuksen eriarvoistumista vastaan. Vaikka meillä on tutkimustietoa vaikka kuinka siitä, että tarveharkintainen apu köyhille ei tuo tasa-arvoista yhteiskuntaa, vaan kaikille suunnattu, maksuton koulutusjärjestelmä, edelleen maksuttoman koulutuksen puolesta saa taistella.

Siksi me tarvitsemme laajennettua oppivelvollisuutta ja aidosti maksutonta toista astetta, että voimme turvata maamme menestymisen ja kilpailukyvyn tulevaisuudessakin. Meillä ei ole yhtään ylimääräistä lasta tai nuorta hukattavaksi. Päinvastoin, heistä jokainen on aarre, jota tulee varjella, suojella ja tukea kaikin tavoin. Ja jokainen heistä ansaitsee samat lähtökohdat elämään ilman, että raha muodostaa esteen tavoitella unelmia. Maksuton toinen aste on yksi osa suurta ja laajaa kokonaisuutta. Sen rinnalla kehitetään tukijärjestelmiä, joilla elämänhallintaa ja kouluvalmiuksia vahvistetaan.

Hallitus on tässäkin kuullut kentän huolta ja lisätalousarviossa esitetään 320 miljoonan euron lasten ja nuorten hyvinvointipakettia. Kriisistä selviytyminen vaatii perheiden tukemista, satsauksia toimeentuloon ja mielenterveyspalveluihin, osaamisvajeen kuromista sekä ennen kaikkea toivoa paremmasta huomisesta. Todellista säästöä on sijoittaa tulevaisuusinvestointeihin tänään, ei huomenna.

Luokkaretkirahoja ei tule ottaa huomioon toimeentulotuen määrässä

Jätän kirjallisen kysymyksen toimeentulotukea saavien perheiden tilanteesta. Koronaviruksen takia lasten luokkaretkirahoja on jäänyt käyttämättä ja niitä voidaan maksaa myös suoraan perheille.

Toimeentulotukea saavissa perheissä tilanne on täysin kohtuuton, sillä lasten vuosia keräämät luokkaretkirahat saatetaan huomioida toimeentulotuen määrässä. Vain vähäiset avustukset eivät vaikuta myönnettävään toimeentulotukeen. Vähäisen avustuksen raja on yksinasuvalla 50 euroa ja perheellä 100 euroa kuukaudessa. Näiden summien yli menevä osuus huomioidaan tulona esimerkiksi syntymäpäivälahjan tai veronpalautuksen osalta. Luokkaretkeä varten kerätyt ja lapselle koronan vuoksi palautetut rahat otetaan toimeentulotukilaskelmassa tulona huomioon siis 100 euroa ylittävältä osalta.

Yksi koronakriisin ikävä vaikutus on ollut hartaasti odotettujen luokkaretkien peruuntuminen, mistä on seurannut raskaita pettymyksiä oppilaille. Osa lapsista ja nuorista on voinut lohduttautua sillä, että luokkaretkeen kerätyn rahan voisi käyttää esimerkiksi perheen tai kavereiden kanssa tehtävään kesäretkeen. Mutta ne lapset, joiden perhe on ehkä pitkäaikaisestikin toimeentulotuen asiakas, ja jotka eivät perheen pienituloisuuden vuoksi muutenkaan pääse matkoille, pettyvät toisen kerran.

Pitkittyessään köyhyys stressaa ja masentaa, jatkuva rahankäytön tarkkailu väsyttää ja pienetkin lapset kantavat huolta perheensä rahatilanteesta ja oppivat sivuuttamaan toiveitaan ja tarpeitaan tietäen, ettei vanhemmilla ole toiveisiin varaa.

Lasten itsensä keräämien luokkaretkirahojen palautuksessa tulisi käyttää samaa joustavuutta, jota Kela STM:n ohjeistuksesta käyttää koronakeväänä toimeentulotukea ensimmäistä kertaa hakevien kohdalla. Tässäkin asiassa lapsen etu tulee olla tärkein asia.

Tue kampanjaa lahjoituksella!

Hyvä ja turvallinen elämä
❤️ tekoja ihmisen parhaaksi

Laitetaan yhdessä palvelut kuntoon, turvataan jokaiselle riittävä toimeentulo ja pidetään kaikki mukana!

Halutessasi voit tukea kampanjaa lahjoituksella:
tilille: FI75 5381 0320 1337 52
saajaksi Katja Hännisen tukiryhmä
viestiksi: Katja jatkoon

Kirjoitukset kuukausittain

Uutiskirje

Tilaa kirjeitä eduskunnasta!