Kylien rooli on muuttunut vuosikymmenien saatossa, mutta niiden merkitys ihmisten elämässä on korostunut entisestään. Jos ennen oli itsestään selvää naapuriapu ja yhdessä toiminen esimerkiksi maataloustöissä, niin tänään talkoisiin saa pyytää ihmisiä ihan tosissaan. Aika on rajallista ja ihmiset haluavat käyttää sen parhaaksi katsomallaan tavalla.
Kylä- ja asukasyhdistystoimintaa voi rehellisesti sanoa jokapäiväiseen arkiseen elämään liittyväksi toiminnaksi. Kylät yhdessä suunnittelevat ja toteuttavat asioita, joiden voisi äkkiseltään luulla olevan kunnan tai kaupungin tehtäviin kuuluvia. Liikunta- ja vapaa-ajan palveluiden osalta on jo vuosikymmeniä kylien aktiivijäsenillä ollut todella tärkeä sijansa. Ongelma on enemmän resurssien hajanaisuus, sekä koulutuksen ja tiedon puute. Halua kehittää omaa asuinaluettaan ja energiaa toteuttaa hyviä hankkeita kyllä on, mutta ei oikein tiedetä miten pitäisi konkreettisesti toimia. Mistä aloittaa, miten toteuttaa? Vaaditaanko lupia ja mistä ne oikein haetaan? Onko mahdollista saada avustusta kunnalta, maakunnalta tai jostain muualta? Byrokratia ja erilaiset säädökset voivat tappaa muuten erinomaisen idean ja tahdon tehdä kylissä hyviä asioita kaikkien, koko yhteiskunnan hyväksi.
Siksi me tarvitsemme järjestäytyneitä kylä- ja asukasyhdistyksiä, alueellisia kattojärjestöjä, maakunnallisia yhteenliittymiä ja valtakunnan tason edunvalvontaa.
Kuten 100-vuotiaan Suomen teema Yhdessä, sopii se hyvin juuri kylätoimintaan. Ja oikeastaan muuhunkin yhdistys- ja järjestötoimintaan.
Kun puhutaan kylätoiminnasta, niin pyrin välttämään vastakkainasettelua. Kuntapäättäjänä törmää välillä siihen kuinka eri asuinalueita asetetaan vastakkain. Näin ei missään nimessä pitäisi tai saisi toimia. Perustuslaillinen ihmisten yhdenvertaisuus vaatii johdonmukaista, oikeudenmukaista ja tasapuolista kohtelua. On totta, että kuntien resurssit ovat rajalliset ja uimahalliakaan ei välttämättä kannata rakentaa jokaiseen niemen notkoon ja saarelmaan. Mutta kysymys onkin siitä, että onko kaikilla mahdollisuus käyttää yhteisesti tuotettuja palveluita yhdenvertaisesti? Mikä on palvelun saatavuus ja kuinka se voidaan taata myös niille, joille liikkuminen asettaa omat haasteensa esimerkiksi vamman, etäisyyden tai taloudellisten seikkojen perusteella?
Koulut, päiväkodit, kirjastopalvelut, jääkiekkokaukalot, pururadat, tietoliikenneyhteydet, julkiset kulkuyhteydet, kerhot, hiihtoladut ja tietysti ne terveyspalvelut. Tässä muutamia käytännön asioita, jotka ovat kaikille meistä niitä tärkeitä, jopa elintärkeitä palveluita. Halumme puolustaa asioita saa aikaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kun lähikoulua ollaan lakkauttamassa, niin se herättää yleensä alueen ihmiset raivokkaaseen taisteluun erityisen tärkeän palvelun säilyttämiseksi. Lasten eteen tahdomme tehdä lujasti työtä, jotta tulevaisuutemme olisi valoisa ja kestävä.
Siksi myös eduskunnan kylätoimintaverkosto. Sen tarkoitus on yhdessä eri toimijoiden, sidosryhmien ja vaikuttajien kanssa mahdollistaa elinvoimaisen kylätoiminnan tulevaisuus. Se kattaa niin maaseutumaiset kylät kuin kaupunkien lähiöt. Tähän asti palveluita on keskitetty haja-alueilta ja maaseudulta suuriin kasvukeskuksiin, mutta nyt on tarkoitus kääntää kehitys toiseen suuntaan; toteutetaan palvelut yhdessä siellä missä niitä tarvitaan eli kylissä.
Kuten aina, politiikassa asiat edistyvät parhaiten yhteistyöllä. Niin on myös kylätoiminnan ja sen edistämisen suhteen. Yhteistyöllä voimme lisätä elinvoimaa ja hyvinvointia luomalla vahvaa ja yhteisöllistä kylätoimintaa koko maahan.
Puhe on pidetty Kylätoiminnan valtakunnallisilla koulutus- ja neuvottelupäivillä Helsingissä 15.5.2017.
