Lapsilisää maksettava nykyistä pidempään

Eduskunnassa keskustellaan tänään lapsilisiä koskevista lakialoitteistani. Ensimmäisen tavoitteena on muuttaa lakia toimeentulotuesta niin, että toimeentulotukea myönnettäessä lapsilisää ei otettaisi tulona huomioon. Toisen tavoitteena on muuttaa lapsilisälakia niin, että lapsilisää maksetaan sen kuukauden loppuun asti, kun lapsi täyttää 18 vuotta.

Lapsilisien kehittämisellä alkaa olla todella kiire, sillä lapsiperheköyhyys oli Suomessa merkittävä ongelma jo ennen pandemiaa ja korona-aika on kärjistänyt tilannetta entisestään. Lapsi- ja perhepolitiikan asiantuntijat ovat jo pitkään lähettäneet meille poliitikoille viestiä siitä, että perhepoliittisten etujen taso ei ole riittävä.

Yksi asiantuntijoiden esiin nostama ongelma on, että tällä hetkellä lapsilisää ei hyväksytä etuoikeutetuksi tuloksi toimeentulotukea myönnettäessä, vaan se otetaan tulona huomioon.

Korona-ajasta olemme oppineet sen, että ongelmat kasautuvat niille, joilla oli jo aiemmin vaikeaa. Tämä toimeentulotuen ongelma tuskin helpottaa asiaa, vaan pahentaa juuri kaikkien heikoimmassa asemassa olevien tilannetta. Teen tämän lakialoitteen nyt kolmannen kerran, eli olen tehnyt sen jokaisella eduskuntakaudellani.

Lapsilisän toinen merkittävä ongelma on, että sen maksaminen loppuu, kun lapsi täyttää 17 vuotta. Lain mukaan lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy kuitenkin, kun hän täyttää 18 vuotta. Lain mukaan vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista myös sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 18 vuotta, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi.

Myös maailman laajimmin hyväksytty ihmisoikeussopimus, YK:n lapsen oikeuksien sopimus, lähtee siitä, että lapsella tarkoitetaan jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä, ellei lapseen soveltuvien lakien mukaan täysi-ikäisyyttä saavuteta aikaisemmin. On tämänkin perusteella ristiriitaista, että lapsilisien maksaminen loppuu jo aiemmin.

Oikeus saada lapsilisää lapsen täysi-ikäistymiseen saakka helpottaisi erityisesti pienituloisia ja monilapsisia perheitä. Toisaalta myös monessa muussa perheessä lapsen kulut ovat suurimmillaan juuri siinä vaiheessa, kun oikeus saada lapsilisää loppuu.

Valtaosa 17-vuotiaista asuu nykyään edelleen lapsuudenkodissaan tai he ovat muuten riippuvaisia huoltajansa elatuksesta. Maksuton toinen aste onneksi helpottaa tätä elämänvaihetta lapsiperheissä ja se onkin valtavan suuri tasa-arvoteko.

Lapsilisät vaativat myös pidemmän aikavälin kehittämistä. Niiden pitäminen universaalina etuutena, eli sellaisena, jota kaikki lapsiperheet saavat tuloista tai varallisuudesta riippumatta, on tärkeä periaate tulevaisuudessakin.

Osana sosiaaliturvan uudistamista pitää kuitenkin miettiä, vastaako lapsilisäjärjestelmä lapsiperheköyhyyteen. Lapsilisien reaaliarvo on romahtanut viime vuosikymmeninä ja niiden ostovoima ei ole kovin korkea moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna.

Myös pienet koululaiset tarvitsevat vuorohoitoa

Jätimme yhdessä Veronika Honkasalon kanssa viime vuonna lakialoitteen pienten koululaisten vuorohoidon järjestämiseksi. Lakialoitteen lähetekeskustelu käydään eduskunnassa tänään. Aloitteen tavoitteena on pienten koululaisten vuorohoidon ja kotona tapahtuvan hoidon järjestäminen perheille, joissa huoltajat tai ainoa huoltaja tekevät vuorotyötä. Vuorohoitoa on jo tarjolla varhaiskasvatuksessa alle kouluikäisille lapsille.

Perheen ja työn yhteensovittamisessa on nykyistä paremmin tunnistettava perheiden moninaisuus. Liian usein keinovalikoimasta puuttuvat vuorotyötä tekevien arkea helpottavat ratkaisut. Tilanne vaatii pikaista korjaamista, sillä aamuvarhaisella, iltaisin, öisin ja viikonloppuisin työskentelevät kokevat huomattavasti harvemmin, että työajat sopivat hyvin yhteen pikkulapsiarjen kanssa kuin säännöllistä päivätyötä tekevät.  

Vuorotyötä on tehty tietyillä aloilla aina ja se tuskin tulee tulevina vuosina vähenemään. Esimerkiksi kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen on vain kiihdyttänyt kehitystä, jossa siirrytään kohti 24/7-yhteiskuntaa.

Tarvitsemme lisää tutkimusta siitä, minkälaiset vaikutukset kauppojen aukioloaikojen vapauttamisella on ollut työntekijöiden erilaisiin elämäntilanteisiin, kuten pienten lasten perheisiin. Yksinhuoltajat ovat erityisen hankalassa tilanteessa varsinkin, jos turvaverkot puuttuvat. Yhteiskunnan palvelut on saatava vastaamaan perheiden erilaisiin tilanteisiin. Tähän pyrimme lakialoitteellamme vastaamaan.

Osa kunnista tarjoaa myös koululaisille vuorohoitoa. Oikeus saada pienille koululaisille vuorohoitoa ei voi kuitenkaan riippua kotikunnasta. Lapsen oikeuksien ja perheiden yhdenvertaisuuden kannalta on oleellista, että asiasta säädetään laissa ja oikeus saada vuorohoitoa  taataan näin koko maassa.

Myös vuorotyötä tekevät ovat keskenään hyvin erilaisissa asemissa. On myös hyvin luokka- ja tulosidonnaista, miten perheissä pystytään ratkomaan vuorotyön tuomia ongelmia.  Hyvätuloinen lääkäri voi siis palkata lapsenhoitoapua, pienituloinen kaupanmyyjä ei.  

Varhaiskasvatuksen puolelta löytyy tutkimustietoa vuorohoidon kehittämisestä. Tärkeitä kysymyksiä ovat esimerkiksi, miten vuorohoidossa voidaan edistää lapsen arjen ennakoitavuutta, tuttuja rutiineja ja pysyviä vuorovaikutussuhteita vuorohoidon henkilöstön kanssa.

Vuorohoidon kehittämistä on tärkeä jatkaa myös pienten koululaisten kohdalla. Vuorohoidossa on mukana hyvin erilaisia perheitä, joten yksi ratkaisu ei sovi kaikille ja yhteistyö lapsen huoltajien kanssa on tärkeää.

Tasa-arvoinen koulutie kaikille

Koulut alkoivat tänä syksynä historiallisessa ajankohdassa. Nyt koulutiensä aloittavat ekaluokkalaiset, joilla oppivelvollisuus jatkuu 18 ikävuoteen saakka. He eivät toki ole ainoita, sillä ensimmäinen ikäluokka, jota uudistus koskee, on vuonna 2005 syntyneet. He aloittavat nyt toisen asteen. Oppivelvollisuuden pidentäminen tarkoittaa ennen kaikkea lasten hyvinvoinnista huolehtimista. Myös me vanhemmat saamme entistä paremmin tukea, kun kasvatuskumppanuus kasvatusalan ammattilaisten kanssa jatkuu entistä pidempään entistä vahvempana.

Monissa perheissä myös toisen asteen maksuttomuus on suuri helpotus.  Olen ollut huolissani vuonna 2004 syntyneistä nuorista, jotka ovat olleet viime lukukauden kymppiluokalla. He eivät nyt toista astetta aloittaessaan saa maksuttomia oppimateriaaleja, koska uudistus ei vielä koske heitä. Monissa kunnissa on kuitenkin tehty päätös, että myös nämä nuoret saavat maksuttomat materiaalit. Tämä on todella hienoa ja toivoisin tällaisia päätöksiä ympäri maan. 

On hyvä muistaa etenkin, kun puhumme lapsista ja nuorista, että olemme edelleen keskellä kriisiä ja toipumisvaihe on vasta edessä.  Kukaan ei vielä tiedä, minkälaisia pitkäaikaisia vaikutuksia koronalla on oppimiseen, mutta tutkimusta tehdään koko ajan.

Kouluhyvinvointi on laskenut jo useamman vuoden ennen koronaa, mutta korona on kiihdyttänyt valtavasti huolestuttavaa kehitystä. Kasvatustieteiden professori Katariina Salmela-Aro kertoi viime viikolla Ylelle, että erityisesti oppimiseen liittyvä into on laskenut. Lisäksi nuorten yksinäisyys on kasvanut hälyttävästi. Koulu-uupumus lisää riskiä masentua sekä keskeyttää koulutus. Oppiminen ja hyvinvointi kulkevat siis käsi kädessä. Tämä on tärkeä ymmärtää, jos haluamme kaikille lapsille tasa-arvoiset mahdollisuudet oppia ja mennä kohti omia unelmia.

Salmelan-Aron mukaan korona on vaikuttanut negatiivisesti etenkin haavoittuvassa asemassa olevien nuorten oppimiseen ja nyt on todella tehtävä töitä, että saamme kaikki samaan veneeseen. Tämän vuoksi lähiopetus on tärkeää, sillä etäopetus lisää eriarvoisuutta.

Olen iloinen siitä, että hallitus on antanut lisärahoitusta oppimisvajeen paikkaamiseen. Eriarvoisuuteen puuttuminen oli tämän hallituksen koulutuspolitiikan punainen lanka jo ennen koronaa ja se on todella sitä nytkin. Kunnilla on nyt suuri vastuu siinä, että rahat tosiaan käytetään oppimisvajeen kiinni kuromiseen, eikä omien leikkausten paikkaamiseen. Tällaista on valitettavasti myös kunnissa tapahtunut, eikä se ole hallituksen tahdon mukaista.

Puhe Vasemmistoliiton kesäkokouksessa Vaasassa

Ravintolat nousevat nykyään monesti lähinnä ongelmien kautta esille. Ne esitetään julkisessa keskustelussa paikkoina, joissa korona leviää vastuuttomien ihmisten toiminnan seurauksena.

On kuitenkin hyvä muistaa, että aina kun puhumme ravintoloista ja koronakriisistä, puhumme myös ihmisten työpaikoista ja toimeentulosta. Ravintola-alan työntekijät ovat myös monesti pienipalkkaisia, vaikka ovatkin alalle kouluttautuneita rautaisia ammattilaisia. Monet heistä ovat olleet alalla vuosikymmeniä. Matkailu- ja ravintola-ala on lisäksi myös vahvasti naisvaltainen.

Ravintola-alan työntekijät ja yrittäjät ovat eläneet korona-aikana hyvin erilaisia stressaavia ja epävarmuutta täynnä olevia vaiheita. Viime keväänä ammattiliitto PAM selvitti työntekijöiden tilannetta ja kyselyn tulokset olivat hurjaa luettavaa. Yli puolet vastaajista oli tinkinyt ruuasta ja sen laadusta. Kolmannes oli säästänyt terveydenhoidosta. Lisäksi vastauksista ilmeni muun muassa, että vaatehankinnoista oli tingitty ja jopa lääkkeet oli osalta jäänyt apteekkiin. Jo valmiiksi pienipalkkaisella alalla ei siis todellakaan tingitä arjen luksuksesta, vaan perustarpeista.

Ravintola-alan yrittäjät ovat keskenään hyvin erilaisissa asemissa. Yhden naisen yrityksessä, joka työllistää muutaman ihmisen taloudellisia puskureja ei ole samalla tavalla kuin suurien tulojen julkkiskokeilla.

On ymmärrettävää, että pitkien lomautusjaksojen tai työttömyyden jälkeen ihmiset hakeutuvat pois ravintola-alalta. Kesän aikana olemmekin saaneet lukea, että alalla on tällä hetkellä työvoimapula. Korona on kärjistänyt jo aiemmin ilmenneitä alan ongelmia. Näitä ovat muun muassa alalla yleinen vastentahtoinen osa-aikatyö, joka vaikeuttaa palkalla pärjäämistä. Esimerkiksi perustulo auttaisi myös vastentahtoisen osa-aikatyön vuoksi toimeentulonsa kanssa kamppailevia. Yhteiskunnan palvelut eivät myöskään aina tue epäsäännöllistä vuorotyötä tekevien arkea. Vaikeassa asemassa ovat esimerkiksi yksinhuoltajat. Vuorohoidon tarjoaminen myös pienille koululaisille auttaisi valtavasti erityisesti yksinhuoltajia ja olemmekin jättäneet tästä lakialoitteen yhdessä kollega Honkasalon kanssa.

Monelle meistä ravintola-alan palvelut kuuluvat niin arkeen kuin juhlaankin. Niitä ei kuitenkaan ole olemassa ilman ammattitaitoisia työntekijöitä. Meidän on annettava tälle pienipalkkaiselle alalle viesti, että heidän työnsä on tärkeää ja mietittävä, miten voimme tukea näiden ihmisten arkea ja toimeentuloa entistä paremmin.


Tulevaisuuslautakunnan vastuut jaettava

Jätimme valtuustokauden viimeisessä kokouksessa aloitteen nykyisen tulevaisuuslautakunnan (TULA) jakamiseksi kahdeksi lautakunnaksi. Opetuslautakunta vastaisi varhaiskasvatuksesta ja opetuksesta ja vapaa-aikalautakunta vastaisi nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntapalveluista. Tarvittaessa lautakunnan sisällä voisi toimia myös jaostoja. Lautakuntien määrä ei näin ollen olennaisesti kasva, mutta tehtävien hoito selkiintyisi ja kaupungin pito- ja vetovoimatekijöiden kehittäminen helpottuisi.

Luottamushenkilöorganisaation uudistuksessa vuonna 2017 lautakuntien tehtäviä yhdistettiin ja luottamushenkilöiden määrä samalla väheni. Nykyinen tulevaisuuslautakunta sisältää suurimmalta osin entisten opetuslautakunnan, kulttuurilautakunnan, nuorisolautakunnan ja liikuntalautakunnan toimialaan kuuluneet vastuut. Uudistuksen toiminnalliset ja taloudelliset vaikutukset kuntalaisten palveluihin tulee selvittää.

Viime vuonna TULAlle asetetut tavoitteet ovat jääneet vähintään osittain tai kokonaan toteutumatta lukuun ottamatta opetuspalveluita. Samaan aikaan lapsiperheiden määrä on laskenut ja kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluille asetetut tavoitteet ovat jääneet toteutumatta. Pandemialla on ollut toki merkittävä vaikutus tavoitteiden heikkoon toteutumiseen, mutta se ei yksistään selitä sitä, ettei kuntalaisten terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisen tavoitteita saavuteta.

Huolestuttavaa on, että kaupunkimme väkiluku on laskenut jo kahdeksan vuotta peräkkäin. Raahe on upea merellinen kaupunki, mutta kokonaisuus ei silti tunnu houkuttelevan nykyisiä asukkaita pysymään täällä, saatikka uusia asukkaita muuttamaan tänne. Jotain siis tarvitsee tehdä.

On tärkeää, että kaikki poliittiset ryhmät pääsevät yhdessä parhaalla mahdollisella tavalla vaikuttamaan asukkaiden palveluiden toimivuuteen ja kaupungin kehittämiseen. Asioihin perehtyminen vaatii myös aikaa. Nykyinen TULA sisältää suhteessa luottamushenkilöiden määrään paljon isoja ja laajoja kokonaisuuksia. Yksittäisen luottamushenkilön voi olla haasteellista ehtiä perehtymään kaikkiin asioihin perusteellisesti ilman, että työmäärä kasvaa kohtuuttomasti. Vaarana myös on, että demokratia kaventuu, jos päätöksiä delegoidaan entisestään viranhaltijoiden vastuulle.

Raahen pito- ja vetovoimatekijöistä kuten elinvoimasta, koulutuksesta, lapsiperheiden ja ikäihmisten lähipalveluista sekä toimivista harrastusmahdollisuuksista huolehtiminen on yhteinen tehtävämme ja tälle on oltava riittävästi aikaa. Raahen kehittäminen ei voi tarkoittaa palveluiden keskittämistä, säästämistä ja leikkaamista, sillä se tie on nopeasti loppuun kulutettu.

Tue kampanjaa lahjoituksella!

Hyvä ja turvallinen elämä
❤️ tekoja ihmisen parhaaksi

Laitetaan yhdessä palvelut kuntoon, turvataan jokaiselle riittävä toimeentulo ja pidetään kaikki mukana!

Halutessasi voit tukea kampanjaa lahjoituksella:
tilille: FI75 5381 0320 1337 52
saajaksi Katja Hännisen tukiryhmä
viestiksi: Katja jatkoon

Kirjoitukset kuukausittain

Uutiskirje

Tilaa kirjeitä eduskunnasta!