Jätin kirjallisen kysymyksen hallitukselle Kelan toiminnasta. Kyseessä on tilanne, jossa Kela jatkoi toimeentulotuen leikkaamista Kelan oikaisuvaatimuskeskuksen päätöksestä huolimatta. Kyse on lapsen perusosan maksamisesta tilanteessa, jossa lapsi asuu vuoroviikoin kummankin vähävaraisen vanhempansa luona. Vanhemmat olivat sopineet, että äiti vastasi kaikista lapsen hankinnoista, joten äiti haki Kelasta lapsen perusosan osana toimeentulotukeaan ja isä ravintomenojen osuutta luonapitoviikkojen ajan.

On hämmentävää, että Kela oli ratkaissut vuoroviikkoperheen hakemuksen niin, että lapselta oli jäänyt yli vuoden ajan saamatta puolen kuukauden perusosa ravintomenojen ylittävältä osalta.

Äiti valitti päätöksestä ja Kelan oikaisuvaatimuskeskus hyväksyi valituksen ja ratkaisi asian äidin hyväksi. Tämän myötä Kela oikaisi päätöksensä niiltä kuukausilta, kuin mitä oikaisuvaatimuskeskuksen päätös koski ja jatkoi lapsen perusosan leikkaamista jälleen seuraavassa kuussa.

Käsittämätöntä on, että äidin mukaan Kelan juristin ohje kuului, että Kelan ei tarvitse noudattaa oikaisuvaatimuskeskuksen päätöstä.

Saadakseen siis lain suoman välttämättömän toimeentulon maksuun, äidin tulee hakea joka kuukausi jälkikäteisesti Kelan päätökseen oikaisu Kelan oikaisuvaatimuskeskukselta. Tämän jälkeen Kela palauttaa perustoimeentulotuesta leikkaamansa osuuden niiltä kuukausilta, mitä oikaisuvaatimus koskee.

Ei tämä voi mennä näin. Tällainen toiminta vaarantaa lapsen oikeuden riittävään toimeentuloon sekä lisää turhaa byrokratiaa. Onneksi hallitusohjelmassa luvataan parantaa vuorovanhemmuusperheiden asemaa sosiaaliturvassa.

Kysymykseni sosiaali- ja terveysministerille kuuluivat:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä turvatakseen lakien ja asetusten toteutumisen vuoroviikkoasumisessa elävien lasten perustoimeentulotuen maksatuksen toteutumiseksi?

Onko Kela toiminut ohjeistuksen, lakien ja asetusten mukaan, kun se automaattisesti leikkaa lapsen perustoimeentulotukea myös tapauksessa, jossa oikaisuvaatimuskeskus on hyväksynyt asiakkaan valituksen ja todennut, ettei perusosaa voi ko. tilanteessa leikata?

Suomessa on lapsen oikeuksien viikolla vietetty useamman vuoden ajan lapsiasiavaltuutetun, Lastensuojelun Keskusliiton sekä työ- ja elinkeinoministeriön yhteistyönä järjestämää Lapsi mukaan töihin -päivää. Eduskunta osallistui viime vuonna päivään, joten pidin itsestään selvänä osallistumisen myös tänä vuonna. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan eduskunnassa oli syyskuussa tehty virkamiespäätös, että päivään ei tänä vuonna osallistuta. Kansanedustajia asiassa ei oltu kuultu.  Päätöksestä tietämättä eduskunnan lasten puolesta -ryhmä kannusti koko eduskuntaa osallistumaan päivään.

Minulla oli kunnia tulla valituksi eduskunnan lasten puolesta -ryhmän puheenjohtajaksi. Ryhmä kokoaa yli puoluerajojen lasten oikeuksien ajamisesta kiinnostuneita kansanedustajia sekä eduskunnan työntekijöitä. Minusta on todella tärkeää, että eduskunnan sisällä on tällainen yhteistyötaho. Lapsiin liittyvät kysymykset ovat usein hajallaan monessa eri ministeriössä ja eduskunnan valiokunnassa, joten senkin takia niistä on hyvä päästä keskustelemaan hallinnonrajojen yli tässä ryhmässä. Miksi Lapsi mukaan töihin -päivään osallistuminen on tärkeää? Meillä on edelleen paljon tekemistä siinä, että lapset ja nuoret saavat äänensä kuuluviin yhteiskunnassa. Meidän päättäjien pitää vielä monessa kohtaa katsoa peiliin, jotta lasten oma ääni heitä koskevissa päätöksissä kuullaan nykyistä paremmin. Mielestäni Suomesta on yleisemminkin saatava lapsiystävällisempi. Monet vanhemmat kertovat arkisista tilanteista, joissa lasten vilkkaus ja äänekkyys julkisilla paikoilla aiheuttavat vihaisia reaktioita. Tämä herättääkin kysymyksen, miksi lasten ei annata olla lapsia tai miksi uhmaikäisen kanssa liikkuvaa vanhempaa ei auteta sen sijaan, että tuijotetaan vihaisesti. Eduskunnalla on tärkeä rooli toimia esimerkkinä yhteiskunnassa. Lapsi mukaan töihin -päivä tarjoaa hyvän mahdollisuuden lisätä lasten osallisuutta ja tuoda esiin lasten ääntä eduskunnassa.

Lapsi mukaan töihin -päivään osallistuu joka vuosi valtakunnallisesti yhä enemmän työpaikkoja. Myös eduskunta on satojen ihmisten työpaikka. Päivä tarjoaa työyhteisössä hyvän mahdollisuuden tehdä näkyväksi työhön ja perheeseen liittyviä kysymyksiä. Lapsille on myös tärkeä nähdä, missä vanhempi tai muu läheinen aikuinen viettää suuren osan päivästään. Myös politiikan ja perheen yhdistäminen on edelleen monelle hankalaa. Kuntavaalit kolkuttelevat jo oven takana. Kokemuksesta tiedän, että erityisesti pienten lasten äitejä on vaikea saada ehdokkaiksi. Kyse ei ole siitä, etteikö vaikuttaminen kiinnostaisi. Politiikan yhdistäminen pikkulapsiarkeen tuntuu vain monista liian raskaalta. Demokratian toteutumisen kannalta näistä asioista on tärkeä puhua myös eduskunnassa, missä on paljon pienten lasten vanhempia niin kansanedustajina kuin työntekijöinäkin. Tänä vuonna lapsen oikeuksien viikko on erityisen merkittävä, sillä YK:n lapsen oikeuksien sopimus täyttää 20. marraskuuta 30 vuotta. Lapsen oikeuksien sopimuksen peruslähtökohta on, että lapsen oikeudet esimerkiksi koulutukseen tai hyvään hoivaan eivät ole mielipidekysymyksiä vaan ihmisoikeuksia. Nyt on todella syytä juhlaan. Toivon, että lasten on lupa näkyä eduskunnassa, eikä yhden lapsille suunnatun päivän järjestämistä vuodessa nähdä näin ylitsepääsemättömän hankalana. Onneksi osa eduskuntaryhmistä, kuten omani, on osallistumassa Lapsi mukaan töihin -päivään.