Hallituksen budjettiesitys kurittaa vähäosaisia monin eri tavoin. Hallitus leikkaa esimerkiksi työttömiltä, opiskelijoilta, lapsiperheiltä ja eläkeläisiltä. Nämä ryhmät ovat maksajina lamassa, jota he eivät ole aiheuttaneet. 1990 –luvun leikkauksista ei ole opittu mitään.

Erityisesti lapsiperheet ansaitsisivat parempaa. Lapsiperheisiin kohdistuvat leikkaukset ovat ennen muuta lapsilta leikkaamista. Vähäosaisten perheiden tai minkään muun perheen lapset ovat vanhempiaankin vähemmän vastuussa maatamme riepottelevasta suurtyöttömyydestä.

Perusturvaetuuksia leikkaamalla hallitus leikkaa suhteessa kaikista eniten vähäosaisilta. Lisäksi hallitus leikkaa lapsilisiä. Työttömien perheiden lapsiin kohdistuu siis kerralla useita eri leikkauksia saman aikaisesti, kun työmarkkinatuki ja lapsilisät pienenevät.

Opiskelevat lapsiperheet saavat osansa leikkauspolitiikasta jopa kolminkertaisesti. Lapsilisien ja opintorahan heikennysten lisäksi hallituksen sikäli hyvä päätös siirtää opiskelijat yleisen asumistuen piiriin uhkaa opiskelijajärjestö SAMOKin mukaan heikentää jopa 11 000 opiskelevan lapsiperheen toimeentuloa merkittävästi. Tämä johtuu siitä, että opintoraha alettaisiin laskea asumistukeen vaikuttavaksi tuloksi asumistukea myönnettäessä, jolloin asumistuki laskisi. Aiemmin opintoraha ei ole vaikuttanut opiskelevien lapsiperheiden yleisen asumistuen tasoon. Näin ei saa päästää käymään.

Opintoraha on lapsiperheille jo valmiiksi muita perusturvaetuuksia kurjempi tulonmuoto, sillä se ei ota lasten lukumäärää huomioon lainkaan. Opiskelijat ja opiskelevat lapsiperheet ovat jo valmiiksi tiukoilla. Heikennysten estämiseksi opintotukeen olisi pikaisesti säädettävä lapsikorotus, joka vähintään kompensoisi asumistuen muutosten takia aiheutuvat tulonmenetykset.

Hallitus sai budjettiriihen tiedotustilaisuudessa otsaansa eräänlaisen lapsiperheystävällisen leiman, kun se ilmoitti päivähoitomaksujen korotusten peruuttamisesta. Tietysti peruutus oli hyvä ajatus, mutta ei omien esitysten peruuttaminen tuo vielä parannuksia lapsiperheiden arkeen. Hallitus on jo tottunut perumaan omia esityksiään, mutta onneksi peruutuspeiliin ei sentään katsottu pienituloisten lapsiperheiden päivähoitomaksuja alennettaessa.

Ei ihme, että syntyvyys on maassamme nälkävuosien tasolla, kun hallituksen arvostus lapsiperheitä kohtaan on tällaista. Vaikeina aikoina tarvittaisiin sydäntä investoida arvokkaimpaan pääomaamme eli lapsiin – tulevaisuuteemme.  

Äänestysaktiivisuus on laskenut monissa vaaleissa. Viime kuntavaleissa kotikaupunkini Raahen äänestysprosentti oli vain 56,6 prosenttia. Voidaan siis hyvin kysyä, tuleeko kuntalaisten tahto tarpeeksi kattavasti edustetuksi. Äänestysprosentti on jäänyt matalaksi myös eduskuntavaaleissa ja EU-vaaleissa koko maassa. Päättäjänä olen seurannut laskevaa äänestysintoa erittäin huolestuneena. Se kertoo siitä, että luottamus poliitikkoihin laskee laskemistaan.

Ketään ei voi pakottaa äänestämään ja äänestämättä jättämiselle löytyy jokaiselta varmasti joku syy. Pahinta on, jos äänioikeutettu kokee, että hänen äänellään ei ole merkitystä tai että on ihan sama, kuka vallankahvassa on. Myös Britannian Brexit-tuloksessa on kyse laajemmasta pettymyksestä politiikkaan. Tätä demokratian kriisiä ei ainakaan paranna se, että Britannian EU-eron puolesta äänestäneet leimataan typeriksi. Tosiasia on, että suuri joukko ihmisiä kokee, että EU ei ole heitä varten ja heidän arkensa ei ole parantunut EU:n ansiosta. Monissa jäsenvaltioissa on keskitytty leikkaamaan kilpailukyvyn nimissä julkisia palveluita ja palkkoja samaan aikaan, kun EU ei tee tarpeeksi edes sen alueen sisäisille veroparatiiseille.

Epäoikeudenmukaisuuden tunne on oikeutetusti suurta ympäri Eurooppaa. Eurokriisi osoitti, etteivät kaikki noudata yhteisiä pelisääntöjä ja pankkien holtiton lainananto maksatettiin tavallisilla veronmaksajilla. Pankit pelastettiin ihmisten kustannuksella ja säästökurilla on aiheutettu vain lisää sosiaalisia ongelmia useissa Euroopan maissa. Asetukset ja direktiivit tuntuvat valjastetun suurpääomien voiton maksimoinnin välineiksi, ei turvaamaan kansalaisten peruspalveluita tai oikeutta riittävään toimeentuloon, palkkaan sekä reiluihin työehtoihin. Toisaalta EU on kansainvälisesti tärkeä ihmisoikeuksien edistäjä ja EU:n kautta ihmisoikeuksia on myös saatu edistettyä.

Surullisinta on, että oikeistopopulistit käyttävät härskisti esimerkiksi Brexitin kaltaista tilannetta hyväkseen ja käyttävät ihmisten epäoikeudenmukaisuuden tunnetta omien rasististen päämääriensä ajamiseen. Vasemmistopoliitikolle heikossa asemassa olevien ryhmien laittaminen vastakkain ei ole missään tilanteessa ratkaisu. Nyt on aika puhua tasa-arvoisesta ja solidaarisesta Euroopasta, jotta ihmisten usko politiikkaan palautuu.

On ollut hämmentävää nähdä, kuinka EU:n jäsenvaltioissa kiristetään pakolaistulvan edessä maahanmuuton kriteereitä. Suomessa tästä esimerkkinä on perheenyhdistämisen ehtojen tiukennus. Pakolaiskriisiin ei ole siis onnistuttu löytämään EU-tason ratkaisua, vaan ihmisiä sullotaan epäinhimillisiin pakolaisleireihin. Ristiriitaista on, että EU samalla kyllä puuttuu lillukanvarsiin, kuten Suomen kansallisiin kabotaasimääritelmiin, joilla on nimenomaan ehkäisty harmaata taloutta ja tuettu reilua yrittäjyyttä.

Tärkeintä minusta on suunnata kaikki voimavarat kriisien, kuten Syyrian kriisin ratkaisuun rauhanomaisin keinoin. En usko että pommittamalla saadaan ihmisten oloja parannettua. Toisaalta valtiot ovat erilaisia. Kulttuurit, uskonnot, lait ja tavat vaihtelevat suuresti EU:n sisälläkin. Minusta tämä pitäisi nähdä rikkautena ja hyväksyä myös erilaisuus. Se mikä toimii meillä, ei välttämättä toimi muualla ja päinvastoin. Tulevaisuuden EU:ta pitää kehittää ennen kaikkea rauhanliittona. EU:n rooli rauhanrakentajana ja konfliktien ratkaisijana pitää olla nykyistä suurempi. En kannata sotilaallisia operaatioita vaan YK:n mandaatilla tapahtuvaa rauhanomaista toimintaa.

Nyt olemme täysin uudenlaisen tilanteen edessä ja moni asia on täysin auki. Eduskunta kokoontuu perjantaina keskustelemaan Brexitin jälkeisestä tilanteesta. Keskustelu EU:n tulevaisuudesta, EU:n kehittämisestä ja jopa Suomen roolista EU:n jäsenenä on tervetullutta ja tärkeää. Toivottavasti jäsenmaissa käydään rakentavaa ja eteenpäin luotsaavaa keskustelua, jotta kansalaisten huolet ja toiveet nostetaan EU:n päätöksenteon keskiöön. EU on meitä ihmisiä varten ja jos emme koe sen toimivan tavallisen ihmisen hyvinvoinnin parhaaksi, niin kyllä kritiikille on aihetta.