Mielen solmut ovat tiukassa

Yhdenkään elämän valon ei sallisi päättyvän itsemurhaan. Mutta valitettavasti surullinen todellisuus kertoo, että Suomessa joka vuosi noin 800 ihmistä päätyy tilanteeseen, josta ei ole enää paluuta. Jokainen itsemurha on valtavan traaginen ja aiheuttaa uhrin läheisille suurta tuskaa ja ahdistusta. Syyllisyys, epäusko ja jossittelu saattavat seurata pitkään omaisten mukana, vaikka itsemurhaan johtaneet syyt ovat moninaiset, eikä kukaan meistä voi loppujen lopuksi tietää tai ennustaa tulevaa. Syvä masennus tai itsetuhoiset ajatukset eivät aina näy ulospäin ja siksi lähimmäisen mielen solmujen havaitseminen on äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Meillä on siis vielä paljon tehtävää itsemurhien ehkäisyssä ja tässä työssä matalan kynnyksen mielenterveyspalveluilla ja mielen hyvinvoinnin vahvistamisella on keskeinen rooli.

Suomessa moni valtakunnallinen järjestö toimii määrätietoisesti myös epätoivoa ja ahdistusta kärsivien auttamiseksi. Suomen Mielenterveys MIELI ry:n perustehtävä on mielenterveyden edistäminen ja ongelmien ehkäisy ja Surunauha ry puolestaan on valtakunnallinen vertaistukijärjestö, jonka tavoitteena on tukea läheisensä itsemurhan kautta menettäneitä. Viime vuonna alkoi myös uusi itsemurhien ehkäisyohjelma, jossa on 36 ehdotusta toimenpiteiksi itsemurhakuolemien vähentämiseksi.

Tällä viikolla keskustelemme eduskunnassa hallituksen esityksestä, jolla säädetään sitovat mitoitukset koulupsykologeille ja kuraattoreille. Sitovat henkilöstömitoitukset auttavat takaamaan nykyistä paremmin lasten ja nuorten yhdenvertaisuuden sekä oppilashuollon laadun nykyistä paremmin sekä vähentämään henkilöstön kuormitusta. Myös hallituksen koulukiusaamista ja väkivaltaa ehkäisevä ohjelma sisältää paljon konkreettisia esityksiä, joilla on suuri merkitys psyykkisten ongelmien ennaltaehkäisyssä.

Mielenterveyden edistäminen on tärkeää ihmisen kaikissa ikävaiheissa. Vaikka päihde- ja mielenterveyspalveluiden kehittäminen ja saatavuuden parantaminen on hyvin tärkeää, se ei yksin riitä. Meidän on puhuttava myös ongelmien syistä. Lyhytterapia ei riitä, jos ihminen sen jälkeen palaa samaan työelämään, joka hänet sairastutti. Meidän on yhdessä tehtävä työelämästä sellainen, että se ei uuvuta ihmisiä yhä nuorempina niin kuin nyt tapahtuu. Koulutuspolitiikassa meidän on edistettävä sellaisia ratkaisuja, jotka eivät vaadi lapsilta yhä enemmän yhä nuorempina. Vanhusten yksinäisyys on myös yhteiskunnassamme valtava ongelma, eikä työttömyyden, vakavien sairauksien tai taloudellisten huolien osuutta mielen järkkymiseen voida sivuuttaa. Näiden yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisussa meillä päättäjillä on valtava vastuu.

Sote-vaaleilla valtava merkitys vanhusten hoivalle

Eläkeläiset ovat keskenään hyvin erilaisissa asemissa. Hyväkuntoinen ja hyvää eläkettä saava 65-vuotias elää hyvin erilaisessa todellisuudessa kuin pienellä eläkkeellä elävä hauras ja huonokuntoinen 85-vuotias.

Vasemmistolaisena haluan erityisesti parantaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien eläkeläisten asemaa. Suomessa on lähes 200 000 köyhyydessä elävää yli 65-vuotiasta ihmistä. Tämäkin kysymys on sukupuolittunut, sillä köyhistä eläkeläisistä suurin osa on naisia. Vasemmistoliiton tavoitteena on, että pienimpiä eläkkeitä nostetaan niin, että eläkeläisköyhyys poistuu.

Myös eläkeläisten kohdalla koronakriisi on iskenyt eniten kaikkein haavoittuvimmissa asemissa oleviin. Se on alentanut hyvinvointia ja lisännyt yksinäisyyttä. Monen vanhuksen elämänpiiri on riskiryhmäläisenä kaventunut kodin seinien sisäpuolelle. Tällä on valtavat vaikutukset niin psyykkiseen kuin fyysiseenkin hyvinvointiin.

Vasemmistoliito vaati viime keväänä ennen kuntavaaleja, että kunnat tekevät heti valtuustokauden alussa suunnitelman koronan aiheuttaman ikäihmisten hyvinvointivajeen korjaamiseksi. Yksinäisyyttä voidaan torjua esimerkiksi yhteisöllisiä asumisratkaisuja ja kohtaamispaikkoja kehittämällä sekä järjestötoimintaa tukemalla. Vaadimme myös, että omaishoidon tukiin ja omaishoitajien tukipalveluiden järjestämiseen varataan riittävät ja toimivat resurssit.

Kun puhumme pienituloisten eläkeläisten hyvinvoinnin parantamisesta, sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen on merkittävä kysymys. Tämä vuoksi myös tulevat sote-vaalit on tärkeät, sillä niiden tulos määrittää pitkälti sen, millaisilla arvoilla vanhuksille tärkeistä peruspalveluista päätetään tulevaisuudessa. Näiden vaalien tulos ratkaisee myös pitkälti vanhuksille tärkeiden, helposti saavutettavien lähipalveluiden kohtalon.

Sote-vaalien tulos vaikuttaa siis suuresti siihen, miten vanhustenhuollon kriisi ratkaistaan. Merkittävä määrä vanhustenpalveluista tuotetaan edelleen suuria voittoja tavoittelevien yritysten toimesta. Vasemmistoliitto on sitä mieltä, että peruspalvelut ja aggressiivinen voitontavoittelu eivät sovi yhteen, vaan palvelujen ulkoistaminen tulee lopettaa. Päätavoite on oltava arvokas vanhuus kaikille, ei suuret voitot sijoittajille.

Myös vanhusten hyvinvoinnin kannalta on olennaista, että heitä hoitava henkilöstö voi hyvin. Tämänkin vuoksi myös naisvaltaisen sosiaali- ja terveyspalveluiden henkilöstön asema on meille vasemmistossa tärkeä sote-vaalikysymys.

Lapsilisää maksettava nykyistä pidempään

Eduskunnassa keskustellaan tänään lapsilisiä koskevista lakialoitteistani. Ensimmäisen tavoitteena on muuttaa lakia toimeentulotuesta niin, että toimeentulotukea myönnettäessä lapsilisää ei otettaisi tulona huomioon. Toisen tavoitteena on muuttaa lapsilisälakia niin, että lapsilisää maksetaan sen kuukauden loppuun asti, kun lapsi täyttää 18 vuotta.

Lapsilisien kehittämisellä alkaa olla todella kiire, sillä lapsiperheköyhyys oli Suomessa merkittävä ongelma jo ennen pandemiaa ja korona-aika on kärjistänyt tilannetta entisestään. Lapsi- ja perhepolitiikan asiantuntijat ovat jo pitkään lähettäneet meille poliitikoille viestiä siitä, että perhepoliittisten etujen taso ei ole riittävä.

Yksi asiantuntijoiden esiin nostama ongelma on, että tällä hetkellä lapsilisää ei hyväksytä etuoikeutetuksi tuloksi toimeentulotukea myönnettäessä, vaan se otetaan tulona huomioon.

Korona-ajasta olemme oppineet sen, että ongelmat kasautuvat niille, joilla oli jo aiemmin vaikeaa. Tämä toimeentulotuen ongelma tuskin helpottaa asiaa, vaan pahentaa juuri kaikkien heikoimmassa asemassa olevien tilannetta. Teen tämän lakialoitteen nyt kolmannen kerran, eli olen tehnyt sen jokaisella eduskuntakaudellani.

Lapsilisän toinen merkittävä ongelma on, että sen maksaminen loppuu, kun lapsi täyttää 17 vuotta. Lain mukaan lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy kuitenkin, kun hän täyttää 18 vuotta. Lain mukaan vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista myös sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 18 vuotta, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi.

Myös maailman laajimmin hyväksytty ihmisoikeussopimus, YK:n lapsen oikeuksien sopimus, lähtee siitä, että lapsella tarkoitetaan jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä, ellei lapseen soveltuvien lakien mukaan täysi-ikäisyyttä saavuteta aikaisemmin. On tämänkin perusteella ristiriitaista, että lapsilisien maksaminen loppuu jo aiemmin.

Oikeus saada lapsilisää lapsen täysi-ikäistymiseen saakka helpottaisi erityisesti pienituloisia ja monilapsisia perheitä. Toisaalta myös monessa muussa perheessä lapsen kulut ovat suurimmillaan juuri siinä vaiheessa, kun oikeus saada lapsilisää loppuu.

Valtaosa 17-vuotiaista asuu nykyään edelleen lapsuudenkodissaan tai he ovat muuten riippuvaisia huoltajansa elatuksesta. Maksuton toinen aste onneksi helpottaa tätä elämänvaihetta lapsiperheissä ja se onkin valtavan suuri tasa-arvoteko.

Lapsilisät vaativat myös pidemmän aikavälin kehittämistä. Niiden pitäminen universaalina etuutena, eli sellaisena, jota kaikki lapsiperheet saavat tuloista tai varallisuudesta riippumatta, on tärkeä periaate tulevaisuudessakin.

Osana sosiaaliturvan uudistamista pitää kuitenkin miettiä, vastaako lapsilisäjärjestelmä lapsiperheköyhyyteen. Lapsilisien reaaliarvo on romahtanut viime vuosikymmeninä ja niiden ostovoima ei ole kovin korkea moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna.

Myös pienet koululaiset tarvitsevat vuorohoitoa

Jätimme yhdessä Veronika Honkasalon kanssa viime vuonna lakialoitteen pienten koululaisten vuorohoidon järjestämiseksi. Lakialoitteen lähetekeskustelu käydään eduskunnassa tänään. Aloitteen tavoitteena on pienten koululaisten vuorohoidon ja kotona tapahtuvan hoidon järjestäminen perheille, joissa huoltajat tai ainoa huoltaja tekevät vuorotyötä. Vuorohoitoa on jo tarjolla varhaiskasvatuksessa alle kouluikäisille lapsille.

Perheen ja työn yhteensovittamisessa on nykyistä paremmin tunnistettava perheiden moninaisuus. Liian usein keinovalikoimasta puuttuvat vuorotyötä tekevien arkea helpottavat ratkaisut. Tilanne vaatii pikaista korjaamista, sillä aamuvarhaisella, iltaisin, öisin ja viikonloppuisin työskentelevät kokevat huomattavasti harvemmin, että työajat sopivat hyvin yhteen pikkulapsiarjen kanssa kuin säännöllistä päivätyötä tekevät.  

Vuorotyötä on tehty tietyillä aloilla aina ja se tuskin tulee tulevina vuosina vähenemään. Esimerkiksi kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen on vain kiihdyttänyt kehitystä, jossa siirrytään kohti 24/7-yhteiskuntaa.

Tarvitsemme lisää tutkimusta siitä, minkälaiset vaikutukset kauppojen aukioloaikojen vapauttamisella on ollut työntekijöiden erilaisiin elämäntilanteisiin, kuten pienten lasten perheisiin. Yksinhuoltajat ovat erityisen hankalassa tilanteessa varsinkin, jos turvaverkot puuttuvat. Yhteiskunnan palvelut on saatava vastaamaan perheiden erilaisiin tilanteisiin. Tähän pyrimme lakialoitteellamme vastaamaan.

Osa kunnista tarjoaa myös koululaisille vuorohoitoa. Oikeus saada pienille koululaisille vuorohoitoa ei voi kuitenkaan riippua kotikunnasta. Lapsen oikeuksien ja perheiden yhdenvertaisuuden kannalta on oleellista, että asiasta säädetään laissa ja oikeus saada vuorohoitoa  taataan näin koko maassa.

Myös vuorotyötä tekevät ovat keskenään hyvin erilaisissa asemissa. On myös hyvin luokka- ja tulosidonnaista, miten perheissä pystytään ratkomaan vuorotyön tuomia ongelmia.  Hyvätuloinen lääkäri voi siis palkata lapsenhoitoapua, pienituloinen kaupanmyyjä ei.  

Varhaiskasvatuksen puolelta löytyy tutkimustietoa vuorohoidon kehittämisestä. Tärkeitä kysymyksiä ovat esimerkiksi, miten vuorohoidossa voidaan edistää lapsen arjen ennakoitavuutta, tuttuja rutiineja ja pysyviä vuorovaikutussuhteita vuorohoidon henkilöstön kanssa.

Vuorohoidon kehittämistä on tärkeä jatkaa myös pienten koululaisten kohdalla. Vuorohoidossa on mukana hyvin erilaisia perheitä, joten yksi ratkaisu ei sovi kaikille ja yhteistyö lapsen huoltajien kanssa on tärkeää.

Tasa-arvoinen koulutie kaikille

Koulut alkoivat tänä syksynä historiallisessa ajankohdassa. Nyt koulutiensä aloittavat ekaluokkalaiset, joilla oppivelvollisuus jatkuu 18 ikävuoteen saakka. He eivät toki ole ainoita, sillä ensimmäinen ikäluokka, jota uudistus koskee, on vuonna 2005 syntyneet. He aloittavat nyt toisen asteen. Oppivelvollisuuden pidentäminen tarkoittaa ennen kaikkea lasten hyvinvoinnista huolehtimista. Myös me vanhemmat saamme entistä paremmin tukea, kun kasvatuskumppanuus kasvatusalan ammattilaisten kanssa jatkuu entistä pidempään entistä vahvempana.

Monissa perheissä myös toisen asteen maksuttomuus on suuri helpotus.  Olen ollut huolissani vuonna 2004 syntyneistä nuorista, jotka ovat olleet viime lukukauden kymppiluokalla. He eivät nyt toista astetta aloittaessaan saa maksuttomia oppimateriaaleja, koska uudistus ei vielä koske heitä. Monissa kunnissa on kuitenkin tehty päätös, että myös nämä nuoret saavat maksuttomat materiaalit. Tämä on todella hienoa ja toivoisin tällaisia päätöksiä ympäri maan. 

On hyvä muistaa etenkin, kun puhumme lapsista ja nuorista, että olemme edelleen keskellä kriisiä ja toipumisvaihe on vasta edessä.  Kukaan ei vielä tiedä, minkälaisia pitkäaikaisia vaikutuksia koronalla on oppimiseen, mutta tutkimusta tehdään koko ajan.

Kouluhyvinvointi on laskenut jo useamman vuoden ennen koronaa, mutta korona on kiihdyttänyt valtavasti huolestuttavaa kehitystä. Kasvatustieteiden professori Katariina Salmela-Aro kertoi viime viikolla Ylelle, että erityisesti oppimiseen liittyvä into on laskenut. Lisäksi nuorten yksinäisyys on kasvanut hälyttävästi. Koulu-uupumus lisää riskiä masentua sekä keskeyttää koulutus. Oppiminen ja hyvinvointi kulkevat siis käsi kädessä. Tämä on tärkeä ymmärtää, jos haluamme kaikille lapsille tasa-arvoiset mahdollisuudet oppia ja mennä kohti omia unelmia.

Salmelan-Aron mukaan korona on vaikuttanut negatiivisesti etenkin haavoittuvassa asemassa olevien nuorten oppimiseen ja nyt on todella tehtävä töitä, että saamme kaikki samaan veneeseen. Tämän vuoksi lähiopetus on tärkeää, sillä etäopetus lisää eriarvoisuutta.

Olen iloinen siitä, että hallitus on antanut lisärahoitusta oppimisvajeen paikkaamiseen. Eriarvoisuuteen puuttuminen oli tämän hallituksen koulutuspolitiikan punainen lanka jo ennen koronaa ja se on todella sitä nytkin. Kunnilla on nyt suuri vastuu siinä, että rahat tosiaan käytetään oppimisvajeen kiinni kuromiseen, eikä omien leikkausten paikkaamiseen. Tällaista on valitettavasti myös kunnissa tapahtunut, eikä se ole hallituksen tahdon mukaista.

Tue kampanjaa lahjoituksella!

Hyvä ja turvallinen elämä
❤️ tekoja ihmisen parhaaksi

Laitetaan yhdessä palvelut kuntoon, turvataan jokaiselle riittävä toimeentulo ja pidetään kaikki mukana!

Halutessasi voit tukea kampanjaa lahjoituksella:
tilille: FI75 5381 0320 1337 52
saajaksi Katja Hännisen tukiryhmä
viestiksi: Katja jatkoon

Kirjoitukset kuukausittain

Uutiskirje

Tilaa kirjeitä eduskunnasta!