Miksi eduskuntaan tarvitaan parlamentaarinen Kylätoimintaverkosto?

Kylien rooli on muuttunut vuosikymmenien saatossa, mutta niiden merkitys ihmisten elämässä on korostunut entisestään. Jos ennen oli itsestään selvää naapuriapu ja yhdessä toiminen esimerkiksi maataloustöissä, niin tänään talkoisiin saa pyytää ihmisiä ihan tosissaan. Aika on rajallista ja ihmiset haluavat käyttää sen parhaaksi katsomallaan tavalla.

Kylä- ja asukasyhdistystoimintaa voi rehellisesti sanoa jokapäiväiseen arkiseen elämään liittyväksi toiminnaksi. Kylät yhdessä suunnittelevat ja toteuttavat asioita, joiden voisi äkkiseltään luulla olevan kunnan tai kaupungin tehtäviin kuuluvia. Liikunta- ja vapaa-ajan palveluiden osalta on jo vuosikymmeniä kylien aktiivijäsenillä ollut todella tärkeä sijansa. Ongelma on enemmän resurssien hajanaisuus, sekä koulutuksen ja tiedon puute. Halua kehittää omaa asuinaluettaan ja energiaa toteuttaa hyviä hankkeita kyllä on, mutta ei oikein tiedetä miten pitäisi konkreettisesti toimia. Mistä aloittaa, miten toteuttaa? Vaaditaanko lupia ja mistä ne oikein haetaan? Onko mahdollista saada avustusta kunnalta, maakunnalta tai jostain muualta? Byrokratia ja erilaiset säädökset voivat tappaa muuten erinomaisen idean ja tahdon tehdä kylissä hyviä asioita kaikkien, koko yhteiskunnan hyväksi.

Siksi me tarvitsemme järjestäytyneitä kylä- ja asukasyhdistyksiä, alueellisia kattojärjestöjä, maakunnallisia yhteenliittymiä ja valtakunnan tason edunvalvontaa.

Kuten 100-vuotiaan Suomen teema Yhdessä, sopii se hyvin juuri kylätoimintaan. Ja oikeastaan muuhunkin yhdistys- ja järjestötoimintaan.

Kun puhutaan kylätoiminnasta, niin pyrin välttämään vastakkainasettelua. Kuntapäättäjänä törmää välillä siihen kuinka eri asuinalueita asetetaan vastakkain. Näin ei missään nimessä pitäisi tai saisi toimia. Perustuslaillinen ihmisten yhdenvertaisuus vaatii johdonmukaista, oikeudenmukaista ja tasapuolista kohtelua. On totta, että kuntien resurssit ovat rajalliset ja uimahalliakaan ei välttämättä kannata rakentaa jokaiseen niemen notkoon ja saarelmaan. Mutta kysymys onkin siitä, että onko kaikilla mahdollisuus käyttää yhteisesti tuotettuja palveluita yhdenvertaisesti? Mikä on palvelun saatavuus ja kuinka se voidaan taata myös niille, joille liikkuminen asettaa omat haasteensa esimerkiksi vamman, etäisyyden tai taloudellisten seikkojen perusteella?

Koulut, päiväkodit, kirjastopalvelut, jääkiekkokaukalot, pururadat, tietoliikenneyhteydet, julkiset kulkuyhteydet, kerhot, hiihtoladut ja tietysti ne terveyspalvelut. Tässä muutamia käytännön asioita, jotka ovat kaikille meistä niitä tärkeitä, jopa elintärkeitä palveluita. Halumme puolustaa asioita saa aikaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kun lähikoulua ollaan lakkauttamassa, niin se herättää yleensä alueen ihmiset raivokkaaseen taisteluun erityisen tärkeän palvelun säilyttämiseksi. Lasten eteen tahdomme tehdä lujasti työtä, jotta tulevaisuutemme olisi valoisa ja kestävä.

Siksi myös eduskunnan kylätoimintaverkosto. Sen tarkoitus on yhdessä eri toimijoiden, sidosryhmien ja vaikuttajien kanssa mahdollistaa elinvoimaisen kylätoiminnan tulevaisuus. Se kattaa niin maaseutumaiset kylät kuin kaupunkien lähiöt. Tähän asti palveluita on keskitetty haja-alueilta ja maaseudulta suuriin kasvukeskuksiin, mutta nyt on tarkoitus kääntää kehitys toiseen suuntaan; toteutetaan palvelut yhdessä siellä missä niitä tarvitaan eli kylissä.

Kuten aina, politiikassa asiat edistyvät parhaiten yhteistyöllä. Niin on myös kylätoiminnan ja sen edistämisen suhteen. Yhteistyöllä voimme lisätä elinvoimaa ja hyvinvointia luomalla vahvaa ja yhteisöllistä kylätoimintaa koko maahan.

Puhe on pidetty Kylätoiminnan valtakunnallisilla koulutus- ja neuvottelupäivillä Helsingissä 15.5.2017.

Epäonnistunut valinnanvapausmalli hylättävä

Osallistun loppuviikon päättäjien metsäakatemiaan, joten en valitettavasti pääse loppuviikon täysistuntoihin ja valiokuntiin eduskuntaan. Päättäjien Metsäakatemia on yhteiskunnan päättäjille ja muille vaikuttajille suunnattu kurssi- ja keskustelufoorumi. Sen tavoitteena on lisätä suomalaisten vaikuttajien kiinnostusta metsäasioihin, vahvistaa heidän metsällistä tietämystään sekä luoda vuorovaikutusta metsäalan ja muiden alojen vaikuttajien kesken. Kansanedustajille metsäakatemia lasketaan maanpuolustuskurssin tavoin eduskuntatyöksi, joten metsäakatemiaan osallistuminen ei johda poissaolomerkintöihin.

En siis valitettavasti pääse osallistumaan tänään soteuudistuksen niin sanotun valinnanvapausmallin lähetekeskusteluun. Mielestäni ns. valinnanvapausmalli ei todellisuudessa lisää asiakkaiden valinnanvapautta etenkään syrjäseuduilla. Lisäksi se uhkaa pakkoyhtiöittämisen muodossa altistaa yhteiset terveyspalvelumme sotebisnekselle, missä tärkein tavoite on potilaan sijaan voittojen maksimointi.

Ns. valinnanvapausmalli ei tue soteuudistuksen alkuperäisiä tavoitteita, eli lyhyempiä jonoja, parempaa integraatiota ja kustannustehokkuutta. Esitys on saanut asiantuntijoilta murskaavan arvion, mutta valitettavasti hallitus ei ole suostunut kritiikkiä kuulemaan. Kaikista keskeisin ongelma lakiesityksessä on terveydenhuoltomme markkinoistaminen. Tätä ajetaan kokoomuksen toimesta puhtaasti ideologisista syistä, vaikka asiantuntijat varoittavat, että se ei toimi.

Soteuudistus on lähihistoriamme tärkein uudistus. Se tulee mullistamaan sosiaali- ja terveydenhuoltomme. Suomalaiset ovat pääosin tyytyväisiä sosiaali- ja terveyspalveluihin, mutta erityisesti palveluiden hinta ja luukulta luukulle juoksutus koetaan ongelmaksi. Siksi soteuudistus on välttämätön toteuttaa. Hallituksen esityksessä on kuitenkin lähdetty tekemään mallia säästöt yksityisten terveysjättien etu edellä.

Hallituksen ajama malli on uhka kansanterveydelle. Siinä ei ole kyse valinnanvapaudesta vaan järjestelmämme hyvin toimivien osien romuttamisesta pakkoyhtiöittämisen tieltä.

On myös uhkana, että soten ns. valinnanvapausmalli lisää asiakkaiden pompottelua luukulta luukulle, sillä hallituksen esityksessä sote-keskusten palveluvalikoimaan on ahdettu liikaa tehtäviä, kuten esimerkiksi lyhytaikaisia sosiaalihuollon palveluita. Tässä ei ole logiikkaa, sillä sosiaalihuolto kuuluisi jatkossa maakunnille ja sen liikelaitoksille. Moninaista tukea tarvitseva potilas joutuu siis jatkossa hakemaan apua sekä sote-keskukselta, että maakunnan liikelaitokselta.

Terveyserojen kasvamiseen hallituksen esityksessä liittyy se, että yksityisille palveluntuottajille tulee kannustin valikoida asiakkaitaan joko ylihoitamalla tai alihoitamalla heitä. Tällaista ei voi hyväksyä. En myöskään suostu uskomaan siihen, että syrjäseutujen palvelut tulevat lisääntymään – miksi ihmeessä yksityiset sotejätit välittäisivät harvaan asuttujen alueiden pienistä markkinoista, missä ei ole kunnolla voiton maksimoinnin mahdollisuutta?

Kaiken lisäksi hallituksen esitys ei velvoita yksityisiä sotepalveluiden tuottajia riittävään veroraportointiin. Tästä on ollut erityisen huolissaan esimerkiksi veronkiertoa tutkiva ja asian erittäin hyvin tunteva Finnwatch järjestö. Finnwatchin mukaan veronmaksun vastuullisuuden varmentamisen osalta pettymys, eikä vastaa yksityisten sote-yritysten verovälttelystä esitettyihin huoliin. 

Meidän yhteisiä verorahoja ei saa päästää haaskaamaan kansainvälisille veroja vältteleville terveysjäteille, vaan meidän tulee palata sotessa sen alkuperäisiin tavoiteisiin. Näin voidaan saada jonot lyhyemmäksi, asiakasmaksut alas ja taattua tasapuolisesti maailman paras terveydenhuolto joka puolelle maata. Siksi hallituksen ajama niin sanottu valinnanvapausmalli on hylättävä pikimmiten. 

Vappupuhe 2017

Hyvät Ystävät ja Toverit, Suomalaisen työn ja sen merkityksen juhlijat,

Odotamme jo malttamattomina kevättä, joka on uudistumisen ja toivon aikaa. Muuttolinnut palaavat pitkän talven jälkeen, hiirenkorvat puhkeavat silmuistaan, jäät lähtevät joista ja järvistä ja ruoho vihertää. Valo ja lämpö syrjäyttävät vihdoinkin talven kylmyyden ja pimeyden. Kuitenkin kevään mukanaan tuoma toivo paremmasta huomisesta ja uudesta alusta kuihtuu hallituksemme huonojen päätösten alle. Joka kevät maamme hallitus kokoontuu kehysriiheen päättämään yhteisestä tulevaisuudestamme. Eivätkä tulokset todellakaan lupaa parempaa tai anna toivoa niille kansalaisille, jotka jo nyt joutuvat elämään epätietoisina siitä, kuinka rahat riittävät jokapäiväisiin välttämättömiin menoihin; asumiseen, ruokaan ja lääkkeisiin.

Kasvun, työllisyyden ja julkisen talouden tasapainottamisen varjolla on Sipilän hallituksen julmaan leikkuriin joutuneet niin työttömät, pienituloiset eläkeläiset, opiskelijat, lapsiperheet kuin sairaatkin. Sosiaaliturvan indeksileikkausten muodossa hallitus on ottanut lapsilisistä, heikentänyt työttömyyskorvausta, vienyt opintotuesta, leikannut sairauspäivärahaa, kotihoidontukea, kansaneläkkeitä ja takuueläkettä, sekä pienentänyt vammaisetuuksia ja eläkeläisten asumistukea. Lista on lohduttoman pitkä ja koskettaa kaikista eniten heikommassa asemassa olevia ihmisiä.

Hyvät Toverit,

Hallituksen epäoikeudenmukaiset leikkaukset ja eriarvoistavat päätökset eivät osu kuitenkaan pelkästään sosiaaliturvaan. Ennen eduskuntavaaleja kaikki eduskuntapuolueet lupasivat, että koulutuksesta ei enää leikata. Mitä vaalien jälkeen oikein tapahtui? Koulutukseen osoitetaan historialliset satojen miljoonien eurojen leikkaukset! Koulutuslupauksesta tuli koulutuspetos. Petos, jonka lapsemme ja nuoremme maksavat korkojen kanssa takaisin. Jo nyt viidennes alle 25-vuotiaista nuorista miehistä ovat yhteiskuntamme tukiverkkojen ulkopuolella, vailla työ- tai koulutuspaikkaa. Vailla toivoa uudesta alusta, paremmasta huomisesta. Onko meillä varaa menettää heidät, syrjäyttää yhtään nuoristamme? Onko Suomella varaa leikata koulutuksesta, osaamisestamme, tuotekehityksestä, tutkimuksesta, omasta tulevaisuudestamme?

Ei tietenkään ole, mutta ymmärtääkö Suomen hallitus Sipilän johdolla, mitä arvokkaimman pääomamme, koulutusjärjestelmämme, romuttaminen merkitsee maamme kilpailukyvylle, työllisyydelle, yrityksille, sivistykselle ja koko yhteiskuntamme hyvinvoinnille pitkällä aikavälillä?

Väitän, että perusteelliset vaikutusarviot niin koulutusleikkauksista kuin subjektiivisen päivähoito-oikeuden lakkauttamisesta ovat jääneet hallitukselta joko tekemättä, tai sitten ymmärtämättä. Järkevintä olisi perua leikkaukset ja panostaa osaamiseen sen sijaan, että sahaamme omaa oksaamme poikki. Täällä Pohjois-Pohjamaalla, nuorten maakunnassa, pitkien välimatkojen ja huonojen kulkuyhteyksien näkökulmasta aloituspaikkojen väheneminen ja keskittäminen vaarantavat koulutuksen tasa-arvon ja lisäävät alueellista eriarvoistumista. Jos koulutus loppuu esimerkiksi Taivalkoskelta ja Pudasjärveltä, tarkoittaa se sitä, että nuoren on hakeuduttava entistä kauemmas kotoaan halutessaan opiskella luonnonvara-alan koulutusta. Tässä ei ole mitään järkeä, ei nuoren kannalta, mutta ei myöskään Suomen työllisyyden kannalta, jos tahdomme edistää työllisyyden kasvua maa- ja metsätaloudessa. Hallituksen kärkihankkeeksikin mainittu biotalous tarvitsee leikkausten sijaan enemmän resursseja osaamisen ja yritystoiminnan mahdollistamiseksi, joten tässäkin Keskustavetoisen hallituksen tavoitteet ja päätökset ovat valtavassa ristiriidassa keskenään. ( Myös Raahen seudun ja Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymissä on tehty mittavia säästötoimenpiteitä ja esimerkiksi Jedussa yt:t johtivat 70 opettajan irtisanomisiin.)

Leikkaukset tulevat näkymään väistämättä niin opetuksen laadussa kuin lähiopetuksen määrässä. Kaikkea opetusta ei ole mahdollista ulkoistaa, opettaa etänä tai siirtää ilman perustaitojen omaksumista työpaikoille, vaikka työssäoppimisen lisäämisessä ei sinänsä mitään pahaa olekaan.

Arvoisat kuulijat,

Eikä säästöjen lista lopu tähänkään. Hallitus leikkaa myös korottamalla erilaisia maksuja. Terveyskeskus-, päivystys- ja poliklinikkamaksujen sekä omavastuuosuuden maksukaton nostamisen raskaimmat vaikutukset kohdentuvat jälleen pienituloisiin ja eniten terveysongelmista kärsiviin ihmisiin. Hallitus vaikeuttaa köyhien asemaa siis kaikista päistä, ensin leikkaamalla tulopuolta ja sitten kasvattamalla menopuolta. Hallituksen politiikan seurauksena leipäjonot kasvavat ja toimeentulotukimenot lisääntyvät. Toimeentulotuen maksatus taas puolestaan on jo pitkään ollut kaaoksessa, eli tässäkin on onnistuttu vaikeuttamaan köyhän elämää. Hallitus on köyhän kurittamisessa suorastaan innovatiivinen!

Toverit,

Vappupuhe ei saisi olla liian pitkä tai tylsä. Tämä taitaa olla kohta vähän molempia, sillä en vieläkään pysty lopettamaan hallituksen huonojen päätösten ruotimista.

Vielä kuvaan astuu kikysopimus, mikä leikkaa pienipalkkaisten työntekijöiden lomarahoja ja palkkoja työajan palkattoman pidennyksen vuoksi. Jos työttömäksi kuitenkin joutuu, niin on hallitus asettanut työttömänkin taipaleelle omat miinakenttänsä. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa on nimittäin leikattu jopa sadalla päivällä!

Työttömien kepittämisessä hallitus on myös kunnostautunut. Hallitus päätti aivan viimepäivinä kehysriihessä, että työtöntä rangaistaan työttömyysturvaa leikkaamalla, jos hän ei onnistu löytämään pätkätöitä työttömyysjakson aikana.

Ansiosidonnaisten työttömyyspäivien jättileikkausten lisäksi hallitus on tehnyt lukuisia vähemmän julkisuutta saaneita työelämäheikennyksiä. Omavastuuajan kesto on pidennetty viidestä seitsemään päivään. Palkkatukityötä ei enää lasketa kokonaan mukaan työssäoloehtoon.  Kulukorvaukset poistettiin työttömyysetuudella tuetun omaehtoisen opiskelun ajalta. Työn vastaanottovelvollisuutta on tiukennettu: Jos kieltäytyy varmasta työpaikasta, karenssi on 90 päivää aiemman 60 päivän sijaan. Työttömyysturvaa alhaisempi palkkataso ei enää aikaisempaan tapaan ole este ottaa työtä vastaan. Vuorotteluvapaan ehtoja on tiukennettu. Lisäksi koeaika pitenee, irtisanottujen takaisinottovelvollisuus lyhenee ja oikeus määräaikaisen sopimuksen solmimiseen pitkäaikaistyöttömän kanssa kevenee. Myös työntekijän oikeutta sairastaa lomalla heikennettiin.

Kuka vielä uskoo perussuomalaisten olevan työväenpuolue? Ei kukaan! Ennen eduskuntavaaleja Timo Soini lausui jo kuuluisaksikin nousseen sitaattinsa: ”Meillä on suomalaisessa yhteiskunnassa noin miljoona ihmistä suurinpiirtein tuhannen euron tuloilla. Siltä porukalta ei voi, ei saa, eikä ole varaa leikata.” Tämä puhe jäi vain perussuomalaisten populismiksi, näiltä ihmisiltä hallitus leikkaa kaikista eniten.

Mutta hyvät ystävät!

Samaan aikaan, kun Hallitus kyykyttää työntekijää ja syyllistää työtöntä ja ottaa köyhimmiltä eläkeläisiltä ja lapsiperheiltä, niin hallitus toteutti suurituloisia eniten hyödyttävän miljardin euron veronkevennyksen. Käytännössä he, jotka tienaavat yli 7000 euroa kuukaudessa saavat eniten, mutta he, joiden tulot jäävät alle 20 000 euron vuodessa, eivät veronkevennyksistä hyödy lainkaan.

Onko tämä sitä oikeudenmukaista veropolitiikka? Tässä taloustilanteessa, jossa köyhimmät on laitettu kestävyysvajeen ja kikyn maksumiehiksi, on todella härskiä antaa verohelpotuksia suurituloisimmille, jotka näihin säästötalkoisiin eivät ole osallistuneet. Osinkojuhlien ja verohelpotusten lisäksi hallitus on suosinut rikkainta kansanosaa keventämällä miljoonaperintöjen verotusta. Tulossa on myös esitys hallintarekisteristä, jolla varallisuutta piilotetaan ja harmaata taloutta lisätään. Ja uskokaa tai älkää, mutta samainen hallituksemme on oikein asettanut työryhmän selvittämään eriarvoistumiskehitystä! Eikö se riittäisi, että hallituspuolueet katsoisivat peiliin, sieltä löytyy syy ja vastaus siihen miksi Suomessa tulo- ja hyvinvointierot koko ajan kasvavat ja kansalaiset eriarvoistuvat.

Hyvät Ystävät,

Mitä Suomi nimisestä hyvinvointivaltiosta on enää jäljellä, jos kaiken tämän lisäksi hallituksen ajama soteuudistuksen niin kutsuttu valinnanvapausmalli toteutuu? Se on todellinen uhka sosiaali- ja terveyspalveluillemme. Vasemmistoliiton mielestä valtion tehtävä ei ole edistää terveyskonsernien bisnestä, vaan kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Sote-uudistuksessa pitää palata uudistuksen alkuperäisiin tavoitteisiin, eli palveluiden sujuvuuden ja tasa-arvon parantamiseen ja hylätä pakkoyhtiöittämisvaatimukset.

Rahoituksen tulee tulla pääosin progressiivisen tulo- ja omaisuusverotuksen kautta ja myös maakunnilla tulee olla oma verotusoikeus niiden itsenäisen päätösvallan, demokratian mahdollistamiseksi. Pohjoismaiden korkeimpia asiakasmaksuja on kohtuullistettava, hoitoon pääsyä on nopeutettava ja jonotusaikoja lyhennettävä.

Arvoisat kuulijat,

Olemme varjobudjetissamme esittäneet realistisen ja oikeudenmukaisen vaihtoehdon hallituksen leikkauksille. Vaihtoehdossamme keskitymme työllisyyden parantamiseen, mutta myös köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamiseen. Huomioimme niin pienituloiset eläkeläiset kuin lapsiperheet. Haluamme korjata home- ja kosteusvaurioiset koulut, päiväkodit ja muut julkiset tilat. Emme halua sairastuttaa lapsiamme, nuoriamme tai henkilökuntaamme. Työväenpuolueiden ja ammattiyhdistysliikkeen on tehtävä tiivistä yhteistyötä, jotta yhdessä ratkaisemme muuttuvan työelämän haasteet, estämme työehtojen polkemisen ja edistämme työssäjaksamista, toimeentuloa sekä naisten ja miesten välistä palkkatasa-arvoa niin täällä Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin.

Olemme maailman mittakaavassa toisaalta hyvin etuoikeutettuja, kun saamme kerääntyä juhlapäivinämme yhteen iloitsemaan ja juhlimaan samaan aikaan, kun muu maailma tuntuu musertuvan sodan ja kärsimyksen alle. Ympäri maailmaa käytävistä konflikteista kärsivät eniten siviilit – siis pienet lapset, vanhukset, naiset, miehet, tavalliset ihmiset. Muistakaamme tänään myös ympäri maailman hätää kärsiviä ihmisiä. Nostakaamme aatteemme lippu Rauhan, ihmisoikeuksien ja solidaarisuuden puolesta ja symboliksi sille työlle, jolle punainen, vasemmalla puolella oleva sydämemme sykkii.

Annetaan yhdessä maailmalle toivoa paremmasta, kuten jo teimme ottamalla kuntavaalivoiton. Hyvää ja punaista Vappua Ystävät ja Toverit!

Kuka kuuntelee köyhää?

”Kuka kuuntelee köyhää” on paitsi erinomainen nimi köyhyyden vastaiselle toiminnalle, on myös itsessään äärimmäisen tärkeä ja vilpitön kysymys. Köyhyys on monta ihmistä koskettava ongelma ja jokainen köyhyyttä kokenut tietää omakohtaisesti, mitä köyhyys on. Yhteiskunnallisesti köyhyys on monimutkainen ilmiö, mikä johtuu useista eri asioista.

Köyhyyden poistamiseksi tarvitaankin laajaa ymmärrystä köyhyyttä aiheuttavista yhteiskunnan rakenteista. Ihmiset eivät köyhdy sattumalta, vaan köyhyys syntyy useasta erilaisesta rakenteellisesta prosessista, kuten periytyvyydestä, luokka-asemasta, byrokratiasta, sosiaalisen turvaverkon puutteesta, yhteiskunnan laiminlyönneistä, epäonnesta, sairauksista, työttömyydestä ja niin edelleen. Köyhyyttä ei voida siis ratkaista ilman laajaa ymmärrystä yhteiskuntamme eriarvoisuutta lisäävistä rakenteista tai yhdellä yksittäisellä keinolla.

Kuitenkin monilla pienillä yksittäisillä keinoilla voimme poistaa köyhyyttä tehokkaasti. Matalapalkkatyön ja epäsäännöllisten työsuhteiden yleistymisen johdota työelämä tarvitsee uudistusta, jotta vältämme työssäkäyvien köyhien luokan syntymisen lopullisesti. Palkan tulee olla riittävä ja tämän täytyy olla lähtökohta kaikessa työmarkkinapolitiikassa.

Köyhyysvaarassa olevia tulee auttaa. Köyhyysvaarassa ovat ikääntyvät naiset ja yksinhuoltajaperheet sekä monilapsiset ja maahanmuuttajataustaiset perheet.  Eriarvoistumiskehitys tietyissä ihmisryhmissä on nopeampaa ja näitä ihmisiä täytyy tukea elämän nivelvaiheissa tehokkaammin.

Eläkeläisköyhyyteen on puututtava ensisijaisesti nostamalla pienimpiä eläkkeitä ja perusturvaa on parannettava kautta linjan. Etuuksien verotukseen on saatava kohtuullisuutta. Ruoan hintaa tulee pyrkiä alentamaan ja asumisen hintaa on alennettava rakentamalla huomattavasti lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.

Ylivelkaantuneisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Suojaosuuksia tulee korottaa ja velkajärjestelyjä on kehitettävä. Pikavippareiden koronkiskonta tulee laittaa kuriin.

Jokaisen on voitava luottaa, että joutuessaan työttömäksi, yllättävien elämänmuutosten edessä tai yritystoiminnan epäonnistuessa yhteiskunta varmistaa riittävän perustoimeentulon. Nykyinen perusturva koetaan usein monimutkaiseksi, passivoivaksi ja lannistavaksi. Siksi tarvitaan riittävä perustulo köyhyyttä ja byrokratiaa poistamaan.

Valitettavasti köyhällä ei ole nykyisessä hallituksessa ystäviä. Perusturvaa on leikattu ja palvelumaksuja ja esimerkiksi lääkkeiden omavastuuosuuksia on nostettu. Hallitus on vaikeuttanut köyhien ihmisten elämää monin eri tavoin. Kelan toimeentulotuen maksatukseen liittyviin ongelmiin ei ole pystytty puuttumaan riittävän hyvin. Jos maan hallitus ei kuuntele köyhää, niin miten köyhyyteen voi silloin puuttua?

Puhe on pidetty 19.4.2017 Kuka kuuntelee köyhää? -verkoston eduskunnan kansalaisinfossa järjestämässä ”TOISTEN NURKISTA LEIPÄJONOON” tilaisuudessa.

Liikennekaari vie, mutta mihin suuntaan?

Eduskunta hylkäsi tänään hallituspuolueiden äänin yhdessä SDP:n kanssa tekemämme muutosehdotuksen niin sanottuun liikennekaareen ja lakiin jäi vielä kaksi suurta puutetta. Ensimmäinen koskee tavaraliikenteen harmaata taloutta ja toinen taksien sääntelyä. Ylipäätään harmaan talouden torjuntaa ei tässä laissa huomioitu riittävästi.

Me vasemmistoliitossa haluamme suojella kotimaista työtä ja rehellisiä yrittäjiä. Tavaraliikenneluvan rajoja ei pidä nostaa, vaan niiden tulisi olla 2 000 kilossa pakettiautojen ja 40 kilometrissä tunnissa traktoreiden osalta. Vasemmistoliiton tavoite on estää ja kitkeä harmaata taloutta sekä panostaa suomalaiseen osaamiseen ja yrittäjyyteen. 

Taksien kohdalla valiokunnan tekemät muutokset olivat lähinnä kosmeettisia. Varsinainen ongelma eli asemapaikka- ja maksimihintasääntelystä luopuminen jäi ennalleen. Ymmärrän kyllä tarpeen sääntelyn muuttamiselle ja tavoitteet luoda uudenlaisia joustavia palveluita, mutta näiden muutosten hinta on liian kova etenkin harvaan asutulla alueella sekä kuvaannollisesti että konkreettisesti. Taksien hinnat nimittäin nousisivat siellä, missä kysyntää ei ole niin paljoa, ja taksien saatavuus ylipäätään heikentyisi. Lisäksi kyytien hintojen yksittäisiltä ylilyönneiltä ei suojelisi mikään, mikä vaarantaa erityisesti ikääntyneiden ihmisten aseman.

Kaupungeissa tilanne olisi toinen. Täällä suuri tarjonta pitää huolen siitä, että hinnat ovat kurissa. Samalla kuitenkin voi tosin käydä niin, ettei taksinkuljettaja enää tule toimeen tekemällään työllä. Kuulimme viime perjantaina taksiyrittäjien äänekkään protestin tätä lakia kohtaan. Olemme myös saaneet jatkuvasti viestiä taksikuskeilta sekä sähköpostilla että asiakkaina.

Emme esittäneet koko lain hylkäämistä. Liikenteen sääntely kaipaa uudistamista, ja on hienoa, että nyt vastataan tulevaisuuden tarpeisiin liikenteen digitalisaation ja liikennetiedon avaamisen osalta. Erilaiset uudet liikenteen palvelut ovat tärkeitä, jotta liikennetottumuksemme voivat muuttua ja voimme saavuttaa liikennesektorille asetetut päästövähennystavoitteet. Uudet liikenteen palvelut luovat myös uutta työtä. Tulemme näkemään liikennesektorilla seuraavien 15 vuoden aikana todella suuren muutoksen. Me emme nyt voi edes kuvitella, miten liikumme vuonna 2030, saati sen jälkeen. Siksi meidän täytyy katsoa avoimin mielin tulevaisuuteen ja luoda tilaa uusille ideoille. Samalla on kuitenkin pidettävä mielessä kirkkaana se, mikä on arvokasta: laadukkaat ja sujuvat koko maan kattavat palvelut, liikenneväylien kunnossapito, reilut pelisäännöt markkinoilla, veronmaksun ja valvonnan luotettavuus, päästöjen vähentyminen ja turvallisuus liikenteessä.

Kirjoitukset kuukausittain

Uutiskirje

Tilaa kirjeitä eduskunnasta!