Kulkeehan posti jatkossakin?

Postin tilanne herättää suurta huolta meillä pohjoisessa.  Suomussalmen torilla eräs rouva tuli huolestuneena luokseni. Hän kysyi, voiko tulevaisuudessa enää luottaa, että tieto lääkäriajasta tulee ajoissa. Tämä huoli on todellinen. Me emme saa unohtaa ikääntyviä suomalaisia. Jokaisella ei ole sujuvaa digitaalista osaamista.

Ministeri Berner esitteli tänään eduskunnalle postilain uudistamista. Esityksessä heikennetään meidän jokaisen peruspalvelua ja asetetaan ihmiset eriarvoiseen asemaan. Kirje saisi jatkossa viipyä matkalla nykyistä pidempään. Ensilukemalta vaikuttaa siltä, että harvaan asutulla alueella tilanne olisi parempi, kun viisipäiväinen jakelu säilyy. Mutta kun pykälät kertovat toista. Onko niin, että päivän lehti tuleekin perille vasta ylihuomenna, jos kirjepostia ei ole? Tämäkin lakimuutos taitaa lopulta iskeä kovimmin syrjäseutujen ihmisiin.

Postitoiminnan kilpailutus sanomalehtien varhaisjakelun ulkopuolella ei kuulosta järkevältä. Se vain lisää byrokratiaa ja kuluja, ja kurittaa työntekijöitä. Kuluttajien postimaksut nousevat.

Hallitus perustelee tätä uudistusta norminpurkutalkoillaan. Oikeasti tämä Bernerin esitys heikentää suomalaisten palveluita ja päinvastoin lisää byrokratiaa.

Erityisesti olen huolissani työntekijöiden tilanteesta. Valtion on oltava vastuullinen omistaja ja työnantaja. Kilpailutuksen seurauksena työntekijöiden tilanne muuttuu entistä epävarmemmaksi. Oma työ on vaakalaudalla jokaisen kilpailutuksen kohdalla. Me emme voi rakentaa peruspalvelua tällaisen työntekijöiden kyykytyksen varaan.

Mikä on Postin tarkoitus? Onko se ruohonleikkuu tai hoivapalvelut? Ei. Kyllä se on peruspalvelu: postin kuljettaminen. Postin pitää kulkea luotettavasti ja turvallisesti. Postilain uudistamisen kytkeminen liikenteen palveluiden kokonaisuudistukseen herättää kysymyksiä. Mitä palveluita aiotaan yhdistää? Mistä säästöjä on tarkoitus hakea? Joku säästöt aina maksaa.

Ruohonleikkuussa, koulukuljetuksissa tai kotihoidossa on jokaisessa oma ammatillinen osaamisensa, eikä niitä voida noin vaan yhdistää postin keräilyyn ja jakeluun. Pelkään, että säästöjä haetaan työntekijöiden selkänahasta heikentyvinä työehtoina ja madaltuvina pätevyysvaatimuksina, suomalaisten taskuista nousevina postikuluina sekä heikentämällä meidän jokaisen peruspalvelua.

Tästä esityksestä on vaikea löytää kiitettävää. Tulemme käymään tämän huolella läpi liikenne- ja viestintävaliokunnassa.

Perintätoimistot rikastuvat, maaseudun ihmiset köyhtyvät

Ministeri Berner ei turhaan jarruttele. Hän aikoo uudistaa liikenteessä lähes kaiken – todella lyhyellä aikataululla. Vaikealta tuntuu, että kaikki olisi valmista ensi vuoden alussa, niin monta avointa kysymystä esityksessä vielä on. No, ministerin esitys lähtee nyt lausuntokierrokselle, jonka jälkeen ministeriössä vielä täsmennetään esitystä. Sen jälkeen on meidän vuoromme eduskunnassa. Liikenne- ja viestintävaliokunnalla tulee töitä riittämään.

Suomen liikennepolitiikka kaipaa uudistamista. Tiemme ja rataverkkomme ovat huonossa kunnossa. Korjausvelkaa on lyhennettävä voimakkaasti, ja liikenteen ilmastopäästöt on saatava nopeasti laskuun. Nämä ovat Vasemmistoliitolle tärkeitä tavoitteita. Samoin liikenteen digitalisaatio voi muuttaa liikkumista helpommaksi ja halvemmaksi koko Suomessa. Liikenneverkkoyhtiötä tai yksityisiä voittoa tavoittelevia operaattoreita emme kaipaa. Emme halua tehdä isänmaastamme yritystä.

Bernerin esityksessä on unohtunut pieni ihminen. Ihmisen oikeus liikkumiseen on perusoikeus. Miten se voidaan taata jokaiselle, kun veroista siirrytään käyttömaksuihin? Tähän asti iso osa liikkumisen kustannuksista on maksettu auton oston tai tankkaamisen yhteydessä veroina, sekä erikseen maksettuna ajoneuvoverona. Jatkossa verojen osuus pienenee, ja kotiin tuleva lasku kasvaa huomattavasti. Tällaiset erilliset maksut horjuttavat erityisesti pienituloisten taloutta. Pelkään pahoin, että hallituksen linjasta kiittelevät lähinnä perintätoimistot.

Rikkaita uudistus suosii. Mitä kalliimman auton haluat, sitä isompi ale tulee autoveron poistosta. Hallitus myöntää itsekin, että tämä saattaa lisätä suurten ja suuripäästöisten autojen määrää. Tämä on aivan nurinkurista, kun tarkoitus on nimenomaan vähentää liikenteen päästöjä. Liikenne aiheuttaa viidenneksen Suomen ilmastopäästöistä, joten päästöt pitää saada laskuun nopeasti. Se on meidän jokaisen etu.

Käyttöaikaan ja tiekategorioihin perustuva järjestelmä on toistaiseksi jäänyt minulle hämärän peittoon. Vaikuttaa, että ministeri säikähti kohua mustista laatikoista, ja siirsi kilometreihin perustuvat maksut jatkovalmisteluun. Kun aikaan perustuva maksu ei kannusta vähentämään ajokilometrejä, niin eihän silloin myöskään päästöt vähene. Kun taas seuranta ja tietojen tallentaminen – syystäkin – on nyt hylätty, niin miten esimerkiksi satunnaisesti mummolassa käyvä perhe hoitaa tienkäyttömaksunsa?

Tärkeää huomioitavaa tällaisissa uudistuksissa on vaikutukset eri elämäntilanteissa oleviin ihmisiin. Kannattaako työtä ottaa vastaan pitkän matkan päästä, jos työmatkaa varten tarvitaan isommat käyttömaksut? Entäs lapset? Kenellä on kiinnostusta kehittää turvallisia koulureittejä, kun kevyen liikenteen väylillä ei voi tehdä bisnestä? Vai saammeko tulevaisuudessa hankkia lapsillemmekin veroleiman polkupyörän sarveen. Mikä on autoharrastajien kohtalo? Ja miten voimme olla varmoja, että nyt annettava bensaveron palautus ei tule takaisin kahta kovempana vuosien kuluttua?

Entä miten tätä kaikkea tullaan valvomaan? Onko Trafi jatkossa tiirailemassa tiellä kulkijoita ja tarkkailemassa, onko operaattorimaksut maksettu. Miten paljon veroeuroja uusi järjestelmä tulee nielemään, ja paljonko uutta byrokratiaa tässä synnytetään?

Entä mikäli uudistuksessa käyttäjä maksaa liikenteen, niin tarkoittaako se, että käyttäjä myös saa rahoilleen vastinetta? Kun pitkien välimatkojen ja paljon välttämättömiin matkoihin omaa autoa tarvitsevat joutuvat maksamaan suhteessa enemmän auton käytöstä esimerkiksi aikaperusteista maksua, niin saavatko myös syrjäisten alueiden ihmiset osansa heiltä kerättäviltä veroluontoisista maksuista esimerkiksi uusien infra-investointien tai peruskorjauksien muodossa? Tulisiko meistä oman auton pakko-omistajista Bernerin liikenneyhtiön maksumiehiä?

Bernerin esityksessä on siis hyvää ja huonoa. Jatkovalmistelua ajatellen toivon erityisesti, että haja-asutusalueiden tilanne huomioidaan kunnolla. Toimivaa joukkoliikennettä pitää kehittää, uusia liikennepalveluita kokeilla erityisesti harvaan asutuilla alueilla, ja käyttömaksuissa huomioida tosiasialliset mahdollisuudet liikkua muulla kuin omalla autolla.

Hänninen ihmettelee Arctian toimia

Vasemmistoliiton raahelainen kansanedustaja Katja Hänninen hämmästelee Arctia oy:n järjestelyä lähettää monitoimimurtaja Nordica Tyynellemerelle talven ajaksi, jonka seurauksena Suomi joutuu vuokraamaan korvaavan jäänmurtajan Ruotsista. Arctia oy on Suomen valtion omistama yhtiö.

- Tuntuu hämmästyttävältä, että Arctia lähettää oman jäänmurtajamme kovimpien pakkasten alkaessa Tyynellemerelle, vaikka kotimaassa on tarvetta kyseiselle kalustolle. Mielestäni tämä ei ole järkevää toimintaa taloudellisesti, ekologisesti tai huoltovarmuuden kannalta, Hänninen sanoo.

- Järjestely herättää paljon kysymyksiä. Näyttää siltä, että tilanteeseen jouduttiin, koska Arctia Shipping Oy haluaa parantaa omaa tulostaan, minkä seurauksena syntyneen murtajan vuokrauksen maksaa valtio. Hyödyn saaja ja maksaja ovat siis eri tahoja.

- Kuinka paljon Arctia Shipping Oy hyötyy tästä järjestelystä ja paljonko yhtiö tulouttaa tuloksestaan valtiolle? Entä paljonko valtio hyötyy tilanteesta ja onko valtio lopulta nettomaksaja kyseiselle järjestelylle, jos kustannukset ovat hyötyjä suuremmat? Hänninen kysyy.

*

Arctia OY:n tiedotteen asiasta voi lukea täältä.

Parempaa uutta vuotta

Pian päättyvä vuosi 2016 ei ole ollut helppo. Jouluna ajatukseni ovat olleet heidän luonaan, jotka ovat vuoden aikana menettäneet läheisen ihmisen. Kulunutta vuotta leimaa mullistukset, levottomuudet ja konfliktit. Olemme joutuneet todistamaan esimerkiksi lukuisia terrori-iskuja, Syyrian lasten epätoivoa, Trumpin nousua USA:n presidentiksi, brexitin ja Turkin vallankaappausyrityksen.

Myös kotimaatamme on väkivaltaisuuksien, kuten natsismin nousun lisäksi kohdannut moni kolahdus. Lukuisat pienitulosiin ja peruspalveluihin kohdistuvat leikkaukset ovat heikentäneet yhteiskuntaamme.

Vuoden 2016 valtiopäivillä eduskunta hyväksyi 257 hallituksen esitystä. Näistä monet olivat viimeviikkoina hyväksyttyjä budjettilakeja, joissa muun muassa leikattiin työttömyysturvaa, eläkkeitä, opintotukea, lääkekorvauksia, lapsilisiä, kotihoidontukea, eläkeläisten asumistukea, sairauspäivärahoja ja vammaisetuuksia.

Myös palveluista leikattiin. Tästä viimeisin esimerkki on päivystysuudistus, joka on pienten paikkakuntien palveluita heikentävää säästö- ja keskittämsipolitiikkaa. Se heikentää sote-palveluita niin Vaasassa, kuin Pohjois-Suomessakin. Uudistus voi pahimmillaan johtaa Raahessa noin 50 työpaikan menetykseen, jos kaikki leikkaustoiminta keskitetään Ouluun. Periksi ei silti anneta ja taistelu sairaalamme puolesta jatkuu.

Kaikki puolueet Vasemmistoliittoa lukuun ottamatta julkaisivat ennen vaaleja isot leikkauslistat. Vaalit olivatkin kilpalaulantaa siitä, mikä puolue leikkaa eniten. Leikkauksia siis osattiin odottaa, mutta silti hallituspuolueet ovat leikkausvimmassa pettäneet useat vaalilupauksensa.

Kokoomus lupasi, että koulutuksesta ei leikata. Tästä huolimatta hallitus heikentää kolutusta miljardileikkauksilla. Perussuomalaiset lupasivat, että pienituloisilta ei leikata. Nyt kuitenkin köyhiin kohdistetaan kipeimmät leikkaukset.

Tehkäämme siis töitä sen eteen, että vuosi 2017 olisi edellistä valoisampi meille kaikille. Nyt tarvitaan rauhan rakentamista ja yhteiskunnan kehittämistä leikkaamisen sijaan. Parempaa uutta vuotta 2017!

Kolumni on julkaistu Raahen Seudussa 28.12.2016

Leikkaukset vaarantavat lapsuuden

Vietämme parhaillaan lapsen oikeuksien viikkoa ja sunnuntaina on YK:n kansainvälinen lapsen oikeuksien päivä. Toissa päivänä julkaistiin lapsibarometri mistä käy ilmi, että suomalaislapset ovat hyvinvoivia ja elämäänsä tyytyväisiä. Tämä on ilouutinen ja kunnia-asia meille kaikille.

Kuitenkin siitä huolimatta, tai juuri siksi, on hallitus kohdistanut ennennäkemättömän määrän leikkauksia lapsiin. Hallitus on leikannut lapsilisä, lakkauttanut subjektiivisen päivähoito-oikeuden, kasvattanut päivähoidon ryhmäkokoja ja kasvattanut lasten iltapäivätoiminnan maksuja.

Eduskunnan täysistunnossa oli eilen käsittelyssä kyselytunnin jälkeen lapsilisien leikkaus. Se on törkeä leikkaus lapsilta ja lapsiperheiltä, jota vasemmistoliitto ei tule hyväksymään. Vasemmistoliitto on mukana lapsilisiä leikkaavan lakimietinnön vastalauseessa, jossa toteamme, että emme voi hyväksyä lapsiperheisiin kohdistuvia eriarvoistavia päätöksiä.

Valtiovarainministeri Orpo on ilmoittanut, että mikäli velkaantuminen ei taitu ja työllisyys parane, jatkaa hallitus leikkauksia keväällä. Leikkauksilla ei kuitenkaan taiteta velkaantumista tai paranneta työllisyyttä ja hallitus ottaakin ensi vuonna lisävelkaa jopa kuusi miljardia euroa. On siis pelättävissä, että mikäli ministeri Orpo aikoo toteuttaa uhkauksensa, aikoo hallitus tehdä vielä lisäleikkauksia.

Voi vain toivoa, että Sipilän hallitus säästäisi lapset lisäleikkauksilta, sillä lapset ovat jo nyt joutuneet kohtuuttomaan maksajan rooliin laman laskua maksettaessa. En keksi yhtäkään tilannetta, missä lapsilta leikkaaminen olisi hyväksyttävää. Liioin se ei ole myöskään taloudellisesti järkevää, sillä lapset ovat kansantaloutemme tulevaisuus. Ennen kaikkea lapsilta leikkaaminen on kuitenkin väärin inhimillisesti ajateltuna.

1990-luvulla niin ikään leikattiin lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Nämä säästöt ovat tulleet yhteiskunnalle myöhemmin erittäin kalliiksi. Parinkymmenen vuoden takaisen laman aikana leikattiin esimerkiksi kuntien nuorisotyöstä, lapsiperheiden tuista, päivähoidosta, kerhotoiminnasta ja kouluterveydenhuollosta. Saman tyyppisistä asioista, mistä Sipilän hallitus nyt leikkaa. 21 vuoden ikään mennessä 1987 syntyneistä 18% ei ole valmistunut muualta kuin peruskoulusta, 23% on turvautunut toimeentulotukeen ja yli neljänneksellä on poliisin tai oikeuslaitoksen merkintä.

Vaikka lapsiasiainvaltuutetun laatiman lapsibarometrin mukaan Suomen lapset ovat pääosin onnellisia, niin toisaalta tutkimus osoittaa, että 6-vuotiaiden joukossa on pieni joukko lapsia, jotka eivät tunnista myönteisiä asioita elämässään. Noin kymmenesosa lapsista ei osannut myöskään sanoa, missä he ovat hyviä, milloin perheen kanssa on kivaa tai mikä tekee heidät iloiseksi. Näitä lapsia ajatellen on erityisen tärkeä pysähtyä miettimään leikkausten mahdollisia vaikutuksia.

Suomeen tarvitaan pikaisesti punavihreä hallitus, joka peruisi Sipilän hallituksen lapsiin kohdistuvat leikkaukset. Yhteiskunta on juuri niin hyvä, miten se kohtelee lapsiaan.

Kirjoitukset kuukausittain

Uutiskirje

Tilaa kirjeitä eduskunnasta!