Eduskunnassa keskustellaan tänään lapsilisiä koskevista lakialoitteistani. Ensimmäisen tavoitteena on muuttaa lakia toimeentulotuesta niin, että toimeentulotukea myönnettäessä lapsilisää ei otettaisi tulona huomioon. Toisen tavoitteena on muuttaa lapsilisälakia niin, että lapsilisää maksetaan sen kuukauden loppuun asti, kun lapsi täyttää 18 vuotta.

Lapsilisien kehittämisellä alkaa olla todella kiire, sillä lapsiperheköyhyys oli Suomessa merkittävä ongelma jo ennen pandemiaa ja korona-aika on kärjistänyt tilannetta entisestään. Lapsi- ja perhepolitiikan asiantuntijat ovat jo pitkään lähettäneet meille poliitikoille viestiä siitä, että perhepoliittisten etujen taso ei ole riittävä.

Yksi asiantuntijoiden esiin nostama ongelma on, että tällä hetkellä lapsilisää ei hyväksytä etuoikeutetuksi tuloksi toimeentulotukea myönnettäessä, vaan se otetaan tulona huomioon.

Korona-ajasta olemme oppineet sen, että ongelmat kasautuvat niille, joilla oli jo aiemmin vaikeaa. Tämä toimeentulotuen ongelma tuskin helpottaa asiaa, vaan pahentaa juuri kaikkien heikoimmassa asemassa olevien tilannetta. Teen tämän lakialoitteen nyt kolmannen kerran, eli olen tehnyt sen jokaisella eduskuntakaudellani.

Lapsilisän toinen merkittävä ongelma on, että sen maksaminen loppuu, kun lapsi täyttää 17 vuotta. Lain mukaan lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy kuitenkin, kun hän täyttää 18 vuotta. Lain mukaan vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista myös sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 18 vuotta, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi.

Myös maailman laajimmin hyväksytty ihmisoikeussopimus, YK:n lapsen oikeuksien sopimus, lähtee siitä, että lapsella tarkoitetaan jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä, ellei lapseen soveltuvien lakien mukaan täysi-ikäisyyttä saavuteta aikaisemmin. On tämänkin perusteella ristiriitaista, että lapsilisien maksaminen loppuu jo aiemmin.

Oikeus saada lapsilisää lapsen täysi-ikäistymiseen saakka helpottaisi erityisesti pienituloisia ja monilapsisia perheitä. Toisaalta myös monessa muussa perheessä lapsen kulut ovat suurimmillaan juuri siinä vaiheessa, kun oikeus saada lapsilisää loppuu.

Valtaosa 17-vuotiaista asuu nykyään edelleen lapsuudenkodissaan tai he ovat muuten riippuvaisia huoltajansa elatuksesta. Maksuton toinen aste onneksi helpottaa tätä elämänvaihetta lapsiperheissä ja se onkin valtavan suuri tasa-arvoteko.

Lapsilisät vaativat myös pidemmän aikavälin kehittämistä. Niiden pitäminen universaalina etuutena, eli sellaisena, jota kaikki lapsiperheet saavat tuloista tai varallisuudesta riippumatta, on tärkeä periaate tulevaisuudessakin.

Osana sosiaaliturvan uudistamista pitää kuitenkin miettiä, vastaako lapsilisäjärjestelmä lapsiperheköyhyyteen. Lapsilisien reaaliarvo on romahtanut viime vuosikymmeninä ja niiden ostovoima ei ole kovin korkea moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna.

Koulut alkoivat tänä syksynä historiallisessa ajankohdassa. Nyt koulutiensä aloittavat ekaluokkalaiset, joilla oppivelvollisuus jatkuu 18 ikävuoteen saakka. He eivät toki ole ainoita, sillä ensimmäinen ikäluokka, jota uudistus koskee, on vuonna 2005 syntyneet. He aloittavat nyt toisen asteen. Oppivelvollisuuden pidentäminen tarkoittaa ennen kaikkea lasten hyvinvoinnista huolehtimista. Myös me vanhemmat saamme entistä paremmin tukea, kun kasvatuskumppanuus kasvatusalan ammattilaisten kanssa jatkuu entistä pidempään entistä vahvempana.

Monissa perheissä myös toisen asteen maksuttomuus on suuri helpotus.  Olen ollut huolissani vuonna 2004 syntyneistä nuorista, jotka ovat olleet viime lukukauden kymppiluokalla. He eivät nyt toista astetta aloittaessaan saa maksuttomia oppimateriaaleja, koska uudistus ei vielä koske heitä. Monissa kunnissa on kuitenkin tehty päätös, että myös nämä nuoret saavat maksuttomat materiaalit. Tämä on todella hienoa ja toivoisin tällaisia päätöksiä ympäri maan. 

On hyvä muistaa etenkin, kun puhumme lapsista ja nuorista, että olemme edelleen keskellä kriisiä ja toipumisvaihe on vasta edessä.  Kukaan ei vielä tiedä, minkälaisia pitkäaikaisia vaikutuksia koronalla on oppimiseen, mutta tutkimusta tehdään koko ajan.

Kouluhyvinvointi on laskenut jo useamman vuoden ennen koronaa, mutta korona on kiihdyttänyt valtavasti huolestuttavaa kehitystä. Kasvatustieteiden professori Katariina Salmela-Aro kertoi viime viikolla Ylelle, että erityisesti oppimiseen liittyvä into on laskenut. Lisäksi nuorten yksinäisyys on kasvanut hälyttävästi. Koulu-uupumus lisää riskiä masentua sekä keskeyttää koulutus. Oppiminen ja hyvinvointi kulkevat siis käsi kädessä. Tämä on tärkeä ymmärtää, jos haluamme kaikille lapsille tasa-arvoiset mahdollisuudet oppia ja mennä kohti omia unelmia.

Salmelan-Aron mukaan korona on vaikuttanut negatiivisesti etenkin haavoittuvassa asemassa olevien nuorten oppimiseen ja nyt on todella tehtävä töitä, että saamme kaikki samaan veneeseen. Tämän vuoksi lähiopetus on tärkeää, sillä etäopetus lisää eriarvoisuutta.

Olen iloinen siitä, että hallitus on antanut lisärahoitusta oppimisvajeen paikkaamiseen. Eriarvoisuuteen puuttuminen oli tämän hallituksen koulutuspolitiikan punainen lanka jo ennen koronaa ja se on todella sitä nytkin. Kunnilla on nyt suuri vastuu siinä, että rahat tosiaan käytetään oppimisvajeen kiinni kuromiseen, eikä omien leikkausten paikkaamiseen. Tällaista on valitettavasti myös kunnissa tapahtunut, eikä se ole hallituksen tahdon mukaista.